Ootko sä kuullut paikasta nimeltä Vajosuo? Puoli Varsinais-Suomea tuntuu kuulleen, eikä rauhallisesta viikonloppuretkestä hiljaiselle suolle kannata haaveilla silloin, kun aurinko paistaa. Me saimme tämän todeta menneenä sunnuntaina.

Saavuimme Vajosuon parkkipaikalle Lavamäentielle aamulla aikaisin ja oli hyvin hiljaista, mitä nyt hippiäiset hyppivät kuusesta toiseen ihan luontopolun alussa. Meidän lisäksemme paikalla oli kahden muun seurueen autot. Lähdimme taivaltamaan luontopolkua pitkin kohti suota pysähdellen välillä kuuntelemaan lintujen ääniä. Jossain kaukana meni pyrstötiaisia ja kuuluipa kaukaisuudesta myös ystävämme hömötiaisen laulantaa, joka vieäkin saa tukan nousemaan pystyyn, kun muistan ne Kuusamossa päähän ja kameran päälle istuneet hömpät. Kaikkea sitä lintu ruokansa eteen on valmis tekemään.

Suo oli ihana. Aurinko oli nousemassa juuri, korppi lensi taivaalla ja edempänä huomasimme jonkun eläimen ylittäneen pitkospuut. Vesiroiskeet olivat jäätyneet pitkospuille. Halusin uskoa eläimen olleen hirvi. Ehdotin karhua, mutta opin vasta viikko sitten, ettei Varsinais-Suomessa ole karhuja. Vieläkin loksahtaa leuka pöytään asti, kun mietin tätä. Miten niin ei ole karhuja? Opetettiinkohan tätä koulussa ikinä? Jos opetettiin, se ei ole ollut kovin kiinnostava knoppitieto minusta, kun ei ole päähän jäänyt.

Palasimme suon toiselta puolen takaisin samaa reittiä ja jatkoimme laavulle. Emme nähneet enää hippiäisiä, jotka mennessä pomppivat puissa näkötornin risteyksessä, mikä vähän harmitti, koska olisi ollut kiva jäädä kuvaamaan niitä. Näin ensimmäistä kertaa hippiäisen lähietäisyydeltä ja sekös olikin aika hauskan näköinen otus. Sillä on keltainen irokeesi.

Laavulla saimme hetken olla rauhassa, kunnes sinne saapui iso porukka tenavien kanssa sekä yksi pariskunta. Tenavat hyppivät laavun katolla, kun söimme viimeiset palat makkaroista. Tuumasin Jonille, notta eiköhän mennä juomaan kahvit tuonne suon laitaan, että saa ihmiset tilaa tähän. Sinne menimme, vähän kauemmaksi ruuhkaiselta laavulta.

Paluumatkalla autolle vastaan tuli monta perhettä ja metsä raikui paikoitellen. Itsehän nauroin kerran niin äänekkäästi Paimion luontopolun pirunpellon kohdassa, että tikka suuttui. Vajosuolla eivät linnut suuttuneet, mutta hippiäisiä ei enää pahemmin näkynyt eikä kuulunut. Me kaksi rauhaa luonnosta hakeneet totesimme täyttäkin täydemmän parkkipaikan jäädessä taaksemme, että ei parane enää mehtään lähteä, kun on hyvä keli. ? No ei vaan, pakko sinne mehtään on päästä, oli ihmisiä tai ei. Yllätti vain suuresti kuinka suosittu paikka Vajosuo onkaan.

Ihana päästä uuden äärelle taas, pohtia tavoitteita ja kartoittaa unelmat vuodelle 2020. Olen vahvasti sitä mieltä, että omat unelmat kannattaa sanoa ääneen ja kirjata johonkin ylös, sillä muuten sitä vain ajelehtii päivästä toiseen, eikä ole lähelläkään unelmien toteuttamista. On hyvä olla pitkän matkan unelmia, mutta myös vähän lyhyemmän aikavälin, ettei aivan väsähdä kesken kaiken.

Minä ajattelin tänä vuonna tavoitella seuraavia asioita:

1. Lihaskuntotreeni läpi vuoden. Ikääntyvä akka tarvitsee lihaskuntotreeniä, jottei sitten vanhana tarvitse voivotella milloin mitäkin vaivaa. Parempi ryhti tuntuu myös hyvältä, joten ehdottomasti täytyy saada rääkkitreenit taas ohjelmaan.

2. Vähintään yksi yö laavussa. Haluan viedä mun retkeilyelämää eteenpäin, joten pakko joskus koittaa nukkua laavussa yksi yö. Se on varmaan aikamoisen jännittävää!

3. Edelliseen liittyen: joku vähän pidempi vaellus. Sellainen, joka vaatii sen yhden yön laavussa tai autiotuvassa.

4. Laihtuminen. Toissa vuonna laihduin 10 kg ja viime vuonna en yhtään, joten tänä vuonna täytyy jatkaa painonpudotushommia. Uskon itse asiassa tämän onnistuvan suhteellisen helposti, sillä me päätettiin jo alkaa panostaa taas enemmän kasvisruokiin, syömiseen ylipäätään (täytyy etsiä uusia reseptejä) ja tiedän toimivan tavan hilata painoa alaspäin tekemättä muuten mitään radikaaleja muutoksia: kun vaan olen syömättä suklaata kaiket päivät.

5. Raha. Olen tässä pyöritellyt päässäni tapoja ansaita vähän enemmän rahaa, mutta jää nähtäväksi kuinka ideani toteutan ja millä aikajänteellä. Jos en kuitenkaan onnistu ansaitsemaan enemmän, on tänä vuonna teemana säästää rahaa kunnolla. Niinpä mulla on jo tehtynä kunnon budjetit ja aion kirjoittaa blogissakin enemmän rahasta vuoden aikana. Se, mistä puhuu, lisääntyy.

6. Ystävät. Tavoitteena on nähdä ystäviä vähän enemmän kuin aiemmin. Olkaa siis tarkkana elämäni ihmiset: saatan pommittaa teitä kahvikutsuilla vuoden aikana!

7. Matkustaminen. Olen alustavasti jo lupaillut kipuavani joku päivä lentokoneeseen, vaikka se tuhoaakin maailmaa. Minä haluan kuitenkin nähdä sitä maailmaa, jota tuhoan lentämällä. Haluan nähdä paikkoja, joissa haluaisin asua ja valokuvata kaunista luontoa. Kokea uusia asioita. En vielä tiedä mihin mennään ja milloin, pysytäänkö Suomessa vai ei, mutta johonkin haluan vuoden aikana matkustaa. Vaikka parikin kertaa.

8. Opiskelu. Luulen, että aion opiskella markkinointia. En vielä tiedä missä ja miten, mutta jotenkin. Olen sen sortin ihminen, jolla mielikuvitus vilisee asioita enkä oikeastaan tiedä, miksi en hyödynnä sitä enemmän. Otan siis tavoitteeksi tehdä tälle asialle jotain.

Näiden lisäksi tavoitteitani on näkyä omissa somekanavissani vähän enemmän kuin viime vuonna, sillä mitä iloa on somesta, jos ei ole yhtään sosiaalinen? Yritän aktivoitua twitterissä, linkedinissä ja ehkä jopa facebookissa. Instassa olenkin kyllä aktiivinen, eikä sitä tarvitse yhtään edes yrittää.

Luulen olevani valmis vuoteen 2020 näillä tavoitteilla, joten sitten vaan menoksi! Toivottavasti tästä vuodesta tulee huikea!