Vietin eilen yksinäni päivää, kun meistä toinen osapuoli oli töissä. Aamu oli niin kaunis, että painelin ulos kahvin juomisen ja eilisen postauksen kirjoittamisen jälkeen. Kamera kaulassa kyttäsin oravia ja lintuja reilun tunnin.

Pian ulkoilureissuni jälkeen lähdin köpsöttelemään kohti Turun keskustaa kahvitreffeille yhden emännän kanssa, jota en ollut nähnyt aivan liian pitkään aikaan. Kävimme lankakaupassa hiplailemassa mohair- ja silkkilankoja ennen kuin painelimme kahville vaihtamaan kuulumisia.

Myöhemmin illalla ohjelmassa oli kauppareissu ja neulontaa kotisohvalla. En varmaan yllätä, kun sanon olevani aivan koukussa villapaidan tekemiseen enkä siis mitään muuta just nytkään haluaisi tehdä. Käsi on vähän kipeä, mutta ei kai se haittaa. Täytyy neuloa, kunnes langat loppuvat ja joudun odotella uutta erää, jonka tilasin juuri eilen. Miksi oi miksi en keksinyt neulomista jo 10 vuotta sitten? Tiedän kyllä vastauksen tähän: olin liian kiireinen juoksemaan muiden ihmisten kotkotusten perässä ja ihan viimeisenä ajattelin itseäni.

Nyt menen katsomaan millaista pizzapohjaa tuolla keittiön puolella ollaan vaivaamassa, ihanaa sunnuntai-iltaa sulle! ♥

Muistatte varmaan, kun ilmoitin pari viikkoa sitten tilanneeni lankoja villapaidan tekemistä varten? Eilen vihdoin sain viestin, että lähetys on noudettavissa ja niinpä sitten vedimme eilen vielä myöhään illalla lenkkivaatteet päälle ennen kuin poistuimme ulos upeaan kuutamoon.

Kotiin päästessä revin tietysti paketin heti auki ja sieltä paljastui kaikki se, mitä tilasinkin. Langat ja puikkoja.

Asetuin sohvalle mukavasti *pyöröpuikot ja lankakerät sylissäni. Kääntelin puikkoja ja lankoja käsissäni miettien ääneen mitenhän ihmeessä tätä hommaa muuten tehdään. Mies vieressä seurasi tilanteen etenemistä huvittuneena, kunnes raivoisan googlettamisen jälkeen osasin luoda aloitussilmukat pyöröpuikoilla. Kun homma alkoi sujua, totesin tämän taidon olevan varmaan jotenkin kaikkiin naisiin sisäänajettu.

Tuli siinä mietittyä myös milloinhan viimeksi olen mitään edes neulonut. Tämä oli varmaan ensimmäinen kerta, kun käytin pyöröpuikkoja? Hämärästi muistan tehneeni villasukat ja patalapun joskus ala-asteella, mutta en niin varma niistä villasukistakaan ole. Ehkä vain patalapun. Vai tehdäänkö se virkkaamalla?

Alunperin olisin halunnut tehdä täysin vihreän villapaidan, mutta lanka, jota halusin käyttää, oli tilaushetkellä loppu Adlibriksen valikoimista ja on loppu edelleen. Päätin tilata *mustaa mohairlankaa *vihreän villalangan kaveriksi. Yhdistelmä epäilyttää minua vieläkin, mutta haluan silti tehdä paidan. Treenipaita tämä kuitenkin tulee olemaan, sillä käsialani hakee vielä itseään.

Ensimmäistä kierrosta tehdessäni loppuvaiheilla aloin päästä jyvälle jo hieman ja ymmärsin kuolevaisuuteni jälleen, että vaikka pohjalaisena priimaa pakkaa tulemahan heti tuosta nuan vaan, se ei välttämättä näy tässä paidassa ihan alussa. Sekään ei ole yhtään varmaa mahtuuko paita päälleni sitten, kun se on valmis. Teen tätä ihanan Iineksen ohjeella, mutta tein aloitussilmukoita 40 enemmän kuin Iines oli tehnyt omassa paidassaan, koska olemme eri kokoisia. Haluaisin ehkä olla Iineksen kokoinen, mutta en just nyt vielä ole, joten paitani tulee olemaan hitusen isompi.

Myös yli 5 vuotta uinunut jännetupentulehdukseni kokee tämän harrastuksen myötä herätysliikkeen ja siinä sitten riittääkin osteopaatillani ihmeteltävää. Tähän asti aina, kun olen mennyt vastaanotolle, olen ollut ”ei tässä nyt oikeastaan mitään, mitä nyt tämä toimistotyöläisen niska” ja ensi kerralla ”no tuota, koko oikea käteni on puutunut”.

Mitä mieltä te olette, onko vihreä ja musta ihan hirvittävä yhdistelmä ja pitäisi muuttaa suuntaa, kun vielä voi? Onko sillä niin väliä, kun tämä on ensimmäinen yritelmäviritelmä ja tämän myötä vasta nähdään kannattaako mun edes jatkaa koko harrastusta? Olen ihan varma, että teissä lukijoissani on joku tämänkin alan ammattilainen. ? Ainakin oma äitini, jos ei muita. ?