Vaihdoimme viimein sunnuntaina ensimmäiselle viherkasvisatsille mullat ja jotenkin siinä samalla instan viherkasvitilejä selaillessa napsahti jotain päässä, enkä enää oikeastaan muusta sitten olekaan omissa instastoryissa höpöttänyt kuin sisustamisesta ja viherkasveista. Ajattelin kirjoittaa nyt postauksen aiheesta, jotta sisäinen sisustajani saisi rauhan. Olen sen verran mies, etten oikein jaksaisi jauhaa samasta asiasta viikkotolkulla vaan mielestäni elämässä kuuluu mennä eteenpäin. Tällä hetkellä silti sisustaminen ja viherkasvit tuntuvat oikein mielekkäältä aiheelta pyöritellä, eikö sinustakin?

1. Nähtiin Askossa eräs ihana hyllyhomma ja se jäi vaivaamaan sunnuntaina kovin pahasti.  Asiaa monelta eri kantilta mietittyäni olisin valmis ottamaan moisen hyllysysteemin meidän open concept kitchen and living room -asuntoon. Ei yhtään pöllömpi idea, kun viherkasvitilitkin instassa pursuavat kuvia *tällaisista hyllyköistä täynnä kasveja.

2. Eteiseen olemme tarvinneet muutosta lähtien jo jonkunlaisen kunnon kaappisysteemin, jotta saadaan erinäisiä tavaroita piiloon. Joku *tällainen senkki on haussa nyt siis sinne. Heti maanantai-iltana järjestelin niin, että nyt eteisessä on myös viherkasveja vähän enemmän ja ne sopivat siihen kyllä erittäin hyvin. Tykkään.

3. Keksin myös, että keittiöön mahtuisi johonkin kohtaan *pieni ritiläkori, johon saisi pieniä söpöjä kaktuksia vierekkäin. Ai että. En malta odottaa, että pääsen toteuttamaan tämän idean!

4. *Yöpöydät meiltä puuttuvat edelleen. Nekin olisi ihana hankkia ja laittaa paikoilleen, koska niiden päälle haluan molemmille omat lemon lime marantat.

5. Makuuhuoneeseen kaipaan myös jotain avointa hyllykköä, jonka alimmille tasoille saisi meidän kamerakamat ja päälle jonkun viherkasvi. Makkarissa olisi hyvä pitää joitakin viherkasveja, koska ne putsaavat kuitenkin ilmaa ja muutenkin tuovat viihtyisyyttä.

Näiden ajatusten lisäksi olen ehtinyt jo toteuttaa yhden idean: tilasin meille lypsyjakkaran, jotta sain peikonlehden nostettua lattialta jonkun asian päälle. Nyt sekin näyttää paremmalta, jos peikosta nyt niin voi edes sanoa, on se sen verran räjähtänyt tapaus. Mutta mites sulla, onko sisustusinto iskenyt kevään tullen?

Eilen pelattiin Suomen Cupissa Turun derby, jota olin suunnitellut tietysti meneväni kuvaamaan, mutta en millään jaksanut ottaa ajoissa selvää akkrehommista. Torstai-iltana selvisi, että akkreta olisi pitänyt jo viikko sitten, joten se siitä. Näin parempana vaihtoehtona lähteä nauttimaan luonnosta kuin katsella Furkan käsien levittelyä ja sitä, kun suu käy, kuten porilaisilla yleensä.

Luontoon meneminen oli hyvä idea. Kuulimme ja näimme korppien lentävän suon yllä, kuulimme joutsenien ylilennon, näimme pikkukäpylintujen iloitsevan keväästä ja palokärjen etsivän sopivaa puuta, josta joutaa kuoria kaarnan irti. Jossain kaukana huuteli hömötiainen ja aamuisen lumipyryn väistyttyä paistoi aurinko ihanan lämpimästi naamaan.

Retkeilykohteeksi valikoitui Vajosuo, koska se jotenkin kiehtoo meitä. Haluamme oppia siitä lisää, löytää parempia reittejä ja rauhallisempia laavuja kuin se, mihin metsässä vaeltaja löytää pari kilometriä parkkipaikalta käveltyään. Retkemme ylettyi tällä kertaa vajaan 5 kilometrin päähän parkkipaikasta, sillä emme vieläkään uskaltaneet lähteä Vajosuon vaellusta pitkin koko suon ympäri. Se näyttää kartalla pitkältä taipaleelta, mutta sen verran se vaivaa, että joku kerta me vielä vaellamme osan tuosta virallisesta 35 kilometrin vaelluksesta.

Vajosuo pysäyttää meidät joka kerta kauneudellaan. Laitoin juuri perjantaina instaan kuvan meidän edelliseltä Vajosuon reissulta ja sain kommentin kauniista valosta kuvassa. Se ei todellisuudessa paljon vaadi, että Vajosuosta saa hyvän kuvan.

Vaikka jostain päin metsää kuului jatkuvasti koiran haukuntaa ja välillä pamauksia, etenimme rohkeasti pitkospuilta metsään, jossa emme olleet aiemmin käyneet. Reitti tosiaan kuuluu Vajosuon vaellukseen, joten eksymisestä ei tuolla ole vaaraa, kunhan pysyy polulla.

Löysimme lopulta laavun metsästä, jonne leiriydyimme siinä toivossa, että saisimme olla kaksin. Noh, eipä kauaa mennyt, kun Tahkis väitti kuulevansa mönkkäreiden äänet ja niin tosiaan, kaksi mönkijää tuli pihaan ja herrasmiehet lapset sylissään kysyivät saavatko paistaa parit makkarat. Mikäs siinä, kun laavut ovat kuitenkin kaikille tarkoitettuja eikä heidän lapsetkaan olleet mitään laavun katolla kiipeilevää sorttia.

Meidän matka laavulle taittui lumisateen saattelemana, mikä tosin ei ollut kovin sakea sade vaan sellainen sopiva pakkaslumisade, hiljokseen ripotteli. Laavulla ollessa taivas aukeni ja saimme aivan ihanan auringonpaisteen, joka toi laavun ympäristön täyteen hauskaa jäähilesadetta.

Kun lähdimme takaisin päin, pysähdyimme ensin ihastelemaan metsän kauneutta ja toisen kerran, koska punaiset linnut leikkivät polkua peittävän jään päällä. Olimme koko alkumatkan kuulleet eri lintujen iloista laulua, mutta emme tunnistaneet niitä. Ainoastaan parkkipaikan vieressä asuvat hippiäiset tunsimme, mutta loput iloiset laulajat olivat mysteeri, kunnes ne tulivat näkösälle. Tein äkkipysähdyksen ja Tahkis melkein törmäsi minuun ennen kuin tajusi, mitä tapahtui. Hän sai onneksi kuvattua linnut vähän paremmin kuin minä, sillä tämän seuraavan räpsäisyn (kuva ei ole edes tarkka, höhö) takia linnut pelästyivät 5D:n melua ja lähtivät takaisin ylös puihin. Jäimme kuuntelemaan, kun koko metsä raikasi heidän lauluaan ja viereisestä puusta tuli vähän väliä alas käpyjä. Kotona tunnistimme nämä veijarit pikkukäpylinnuiksi ja laavulla näimme myös naarasversion näistä, hän oli keltainen väritykseltään.

Kun vihdoin jatkoimme matkaa metsässä, ei kauaa mennyt, kun taas pysähdyimme kuuntelemaan erikoista linnunlaulua. Se lähestyi metsää ja lopulta näimme sen: palokärki. Siitäkin Tahkis sai kuvia onneksi, minulla oli tällä kertaa vain 50 mm mukana.

Olimme metsässä yhteensä yli 4,5 tuntia ja kuljimme noin 8 km. Oli todella rauhoittavaa ja niin mukava seurata lintujen puuhastelua. Ensi kerralla täytyy sitten aloittaa eri suunnasta, jotta selviää voisimmeko kiertää suon ympäri. Mikäli sinä mielit Vajosuolle, parkkipaikka löytyy täältä.