Olen monta kertaa miettinyt olisiko musta koskaan voinut olla ammattibloggaajaksi, koska mun fyysinen olotila määrittelee ihan täysin sen huvittaako mua avata läppärin kantta ja alkaa suoltaa tekstiä luettavaksi. Toisaalta olen miettinyt sen myös niin, että jos olisin ammattibloggaaja, mulla todennäköisesti ei päivisin olisi muuta elämää kuin avata se läppärinkansi. Näin, kun on päivätyö ja puuhastelee siinä sivussa blogi- ja somehommia, sitä antaa itsensä olla ressaamatta jostain, mikä ei ainakaan tällä hetkellä tuota rahaa kovinkaan paljon.

Musta ei ole pahemmin kuulunut viikonloppuna täällä eikä myöskään instassa ihan sillä mielialalla kuin yleensä, sillä olin onnistunut saamaan itseni ihan solmuun. Se aiheutti tuskaa niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta nyt oletan kaiken olevan ok, sillä oloni on ainakin paljon parempi kuin menneinä päivinä. Ainakin toivottavasti tämä nyt sitten pitää ja voin keskittyä uusiin juttuihin tuskailun sijaan.

Mä siis otin ja väänsin mun näytöistä töissä päälle silmäystävällisen tilan. Olihan se vähän pimeä, mutta ajattelin sen tekevän vain hyvää. Perjantain ja tämän päivän väliin mahtuukin sitten kaikenlaista: tuskanhikeä, niskajumia, paniikkia, stressiä, rintarankalukko, epämääräinen hengitys ja kipeä otsa. Okei, osa näistä ei tietenkään johdu pelkästään näytön eye saver modesta, mutta oli osatekijänä lopputulemaan, jossa en todellakaan kokenut oloani hyväksi. Sitten tänään päätin koittaa olisiko sininen valo kuitenkin parempi ja hupsistakeikkaa: niskat rentoutuivat, kun silmät eivät enää yrittäneet tehdä niin paljon töitä. Tää kuulostaa ihan hölmöläistarinalta ja sitä se kyllä kertakaikkiaan onkin, mutta eniten luotan omaan olooni. Tiedättekö kuinka huikeaa on pitkästä aikaa hengittää kunnolla, olla rento, ei lukkoja rintarangassa eikä kipua otsassa silmien tekemän työn takia? Noh, huomenna saan vahvistuksen tälle oliko suurin osa kaikesta kakasta tosiaan kiinni näin yksinkertaisesta asiasta. Yleensä nimittäin on.

On sitä jännitettävää toki muutenkin ollut ilmassa. Pidin tänään töissä palaverin yli 5 vuoden tauon jälkeen ja totesin jälkikäteen, ettei se touhu ole kyllä muuttunut vuosien saatossa miksikään. Huomenna lähdemme reissuun ja tänään pitäisi pakata sitä varten, sekin käy vähän väliä mielessä. Pitäisi osata pakata myös hyvin pienesti, sillä en jaksaisi raahata mitään kamalan painoista matkalaukkua mukana. Gaston Luga joutuu koetukselle.

Nyt odottelen Tahkiksen saapumista töistä, koska pöydällä on Monstera deliciosa Variegatan pistokas paketissa ja se olisi tarkoitus unboxata (kuinka väärin voi oikeasti edes kirjoittaa suomenkielisessä blogissa?) yhdessä. Oijoi!

PS. Ei räppäillä niitä näyttöjen asetuksia, ellei ole ihan pakko. Hyvää ei pidä mennä sorkkimaan.

Vitsi miten ihana sää nyt on ulkona! Toivottavasti sinä olet päässyt nauttimaan siitä olemalla ulkona, se on nimittäin ihan parasta hommaa se. Me oltiin eilen illalla ulkoilemassa metsässä auringonlaskun aikaan. Istuttiin laavulla nuotion äärellä ja katseltiin, kun hämärä laskeutui puiden välistä pilkottavalle suolle. Joutsenet lentelivät ympäriinsä, niilläkin on jo kevät.

Tänä aamuna ei kirmattu ensimmäisenä ulos, sillä Tahkis on töissä ja minä kulutan aikaa odotellen viikonlopun vieton jatkamista yhdessä. Kävin aamupäivällä keskustassa Stockalla, Indiskassa ja Granitissa enkä ostanut mitään muuta kuin viherkasveihin liittyvää kamaa. Purkkia ja purnukkaa.

Kun menen nyt iltapäivällä hakemaan Tahkiksen, suuntaamme kukkakaupoille vähän katselemaan onko mitään mielenkiintoista tarjolla. Tarvitsemme myös muutamia ruukkuja vielä, sillä ainakin meidän valtava verkkomaija täytyy istuttaa johonkin isompaan asuinpaikkaan.

Olemme viikon sisään vaihdelleet kasvualustoja kasveille jonkun verran, mutta vielä olisi noin 15 yksilöä jäljellä. Luin juuri tänään facebookista, että mullat pitäisi vaihtaa kasvalla kuulla eli maanantaihin on aikaa. Täytyy ahkeroida tänään ja huomenna.

Yksi uusi asukki meille on myös nyt muuttanut, Philodendron Pink Princess on hän. Muotikasvi, ainakin instan mukaan viime vuonna kaikki halusivat tuon. Muita muotikasveja tuntuvat olevan jättipeikonlehdet, variegata-versiot mistä tahansa, jotkin alokasiat ja juuri nuo vähän erikoisemmat philot. Paljon siis riittää viherkasviharrastajalla pyydystettävää. Hulluinta tässä harrastuksessa ovat hinnat, joita joistakin kasveista pyydetään. Itse en ole valmis maksamaan ihan järjettömiä summia mistään horsmasta, vaikka maksoi tämä Pink Princess toisaalta sekin lähemmäs 40 euroa.

Nyt täytyy kiskasta yksi jogurtti huiviin ja lähteä hakemaan mies kyytiin. Jee, kukkakaupoille!