Vihjailinkin jo edellisessä postauksessa kirjoittavani seuraavaksi rahan säästämisestä uuteen autoon. Tämä ajatus kehittyi eilen sen jälkeen, kun rakas pösöni teki jekun kaupan pihassa ja siis sammui ensin käynnistyttyään. Eikä tämän jälkeen meinannut lähteä enää käyntiin. Virrat toimi ja startti myös, mutta joku muu siellä löi tyhjää. Onneksi lopulta kuitenkin masiina käynnistyi ja pääsimme kotiin. Olisi hippasen ehkä muuten joutunut laittamaan elämän aikatauluja uuteen järjestykseen, että olisi saanut hoidettua auton huoltoon, itsensä kotiin ja seuraavana päivänä töihin. Meillä kun ei nuo julkiset kulje minun työpaikalleni ihan niin sutjakasti kuin voisi kuvitella.

Auton hajoaminen on asia, joka minua vaivaa arjessani kaikista eniten aina. Kun se on ainoa automme, se on ainoa mahdollisuus minulle päästä tienaamaan elantoni. Pösössä alkaa olemaan kilometrejä nyt sen verran, että jo jouluna autohuoltomies kehoitti minua säästämään sukanvarteen uutta koslaa varten. Olin samaa mieltä, mutta ainoat asiat tämän eteen olen tehnyt viimeksi huhtikuussa, kun laitoin tiliasiani kuntoon perustamalla pari uutta tiliä. Ei niillä tileillä mitään rahaa ole, mutta tein ne nyt kuitenkin. Tulevia rahoja varten. Että raha tietää, mihin se menee.

Nyt kun pösö päätti alkaa hankalaksi säikyttelemällä tuolla tavalla, minä päätin ajan olevan kypsä uuden auton hankinnalle vähitellen. Ensin vain pitää säästää rahat.

Rahan säästäminen on vähän kuin laihduttaminen, tämän olen ennenkin ehkä sanonut. Suklaan syöminen pitää lopettaa samalla tavalla kuin kaikki ostaminen. Niin laihtuu ja niin säästää. Joillekin laihtumisessa tukena on julkinen projekti somessa, joten minä päätin tehdä autoon säästämisen kanssa samalla tavalla. Aion olla tulevat kuukaudet teille vastuussa siitä, että saan säästettyä rahaa. Aion kokeilla eri juttuja arjessa, vertailla hintoja, tehdä ostoslistoja, olla ostamatta turhuuksia ja höynähtää pörssikurssien seuraamiseen aivan kuten tällä hetkellä rämpytän sadetutkaa, jossa ei hattaran hattaraa näy.

Tein tänään jo laskelmia säästösumman suhteen. Tein excelin, johon kirjasin päivämäärät ja säästöön laitettavat rahasummat. Jos koko loppuvuoden kesäloman jälkeen säästän joka kuukausi 500 euroa, minulla todennäköisesti voisi kimaltaa uusi auto pihassa kevätauringon kanssa kilpaa ensi vuoden huhtikuussa.

Säästöexcelit ovat siitä hauskoja, että koskaan ne eivät silti tunnu menevän niin kuin on ajatellut. Aina tulee jotain. Niinpä päätinkin tehdä tämän matkan teidän kanssa yhdessä ja kertoa sitten, mitä haasteita joudun selättämään.

Me otettiin eilen rantapyyhkeet sekä uimavehkeet mukaan ja lähdettiin viettämään päivää Taalintehtaan liepeille. Tuli erään tuttavan instastoryssa vastaan jo reilu viikko sitten videomateriaalia joltain ihanalta rannalta ja mehän lähettiin sitä ihmettelemään jo samana iltana. Ölmosin uimaranta Dragsfjärdissä on aivan käsittämätön paikka. Niin kirkasta vettä ja hiekkapohja.

Kirkkaan veden ja hiekkapohjan lisäksi paikasta tekee mahtavan sen, että siellä ei ole läheskään yhtä paljon väkeä instastoryjen perusteella kuin Turun rannoilla. Ja vielä lisäoptio: uimarannan vieressä on toinenkin ranta pienen metsäpolun päässä ja sen jälkeen vielä kolmas ranta, joka sitten taas jo kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon.

En kuulu ihmisiin, joka haluaisi ehdoin tahdoin kärventää ihoaan haitallisen uv-säteilyn alla makoilemalla rannalla, mutta täytyy sanoa, että liian tukalalla helteellä mikään muu paikka ei ole niin hyvä kuin veden äärellä. Niinpä eilinen iltapäivämme ja ilta Saaristomeren kansallispuiston alueella oli aivan mahtava. Pienen loikoilun jälkeen lähdimme katsomaan saako Taalintehtaalta pizzaa.

Parkkeerasimme Strandhotelletin pihaan, kävimme syömässä pizzat ja ajelimme kotiin hiekkateitä pitkin. Yritimme etsiä karvalehmiä, mutta emme löytäneet.

Juhannus meni minilomasta, kivaa oli! Tänään tosin rakas autoni keksi uuden jekun ja sammui yhtäkkiä käynnistyttyään, eikä meinannut enää lähteä päälle ollenkaan. Lähti kuitenkin lopulta ja illan uuden testiajon jälkeen olen huomenna lähdössä sillä töihin luottavaisin mielin. Jos hän kuitenkin jatkaa temppuilua, ajan hänet jonkun osaavan sedän luo ja jos ei, elän tyytyväisenä, kun ei tule ylimääräisiä kuluja ja murheita. 

Tästä autohommasta inspiroituneena ajattelinkin, että voisin vihdoin olla valmis kirjoittamaan tänne blogiin säästämisestä. Siitä lisää seuraavassa postauksessa!