Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti tänä aamuna mennä eksoottiselle retkelle Topinojan jäteasemalle ja sieltä vauvanvaatekirppikselle, koska sääennuste lupaili pelkkää sadetta. Tahkis oli kuitenkin eilen mun työpäivän aikana ollut niin ahkera, että kävi heittämässä meidän vanhan patjan sekä ison kasan SER-jätettä kaatopaikalle eikä näin ollen siis tarvinnut tänä aamuna aloittaa siitä. Niinpä ehdotin jo eilen iltana, että mitä jos mentäisiin vanhalle kunnon aamulenkille, koska vain sitä kautta lähtee päivä käyntiin aina kunnolla. Aamulenkki lauantaina, sunnuntaina tai molempina on vaan aina ihan paras tapa aloittaa päivä, kelistä riippumatta.

Näin sitten tehtiin. Vaikka aamupalaa syödessä satoi räntää vaakasuorassa, aioimme silti lähteä lenkille. Kun vihdoin lähdimme, paistoi aurinko eikä tuullut yhtään. Kotiin päin tullessa vähän jo sateli, mutta ehdimme silti sisälle takaisin ennen kuin räntäsade osa kaksi ehti alkaa kunnolla. Kävelimme kuuden kilsan lenkin ja olin niin innoissani sen jälkeen, kun pystyin siihen. Hidas olin kuin mikä, mutta pääasia tässä tilassa on pysyä liikkeessä kuitenkin.

VAUVANVAATEKIRPPIKSELLE

Lenkin jälkeen syötiin sen verran, mitä tyhjästä jääkaapista irti saatiin ennen kuin startattiin auto kohti kauppoja. Ensin Prismaan, sitten vauvanvaatekirppikselle ja lopuksi vielä Cittariin. Meistä on tullut ihmisiä, jotka ostavat juuston tietystä kaupasta ja jotkut muut asiat toisaalta. Vanhuutta vai viisautta, ei voi tietää.

Kirppikseltä lähti mukaan pari bodya, yövaate ja pöksyt. Muutama vaate tuli ostettua vähän reilummassa koossa, mutta tuntuu hyvältä varautua jo nyt. Luulen, että syksyllä mulla ei ole ensimmäisenä mielessä vaatteiden hankinta, ellei ole aivan pakko. Tai sitten kun on pakko.

UUSI JÄRJESTYS

Täällä kotona me vaihdettiin järjestystä maanantaina olkkarissa taas jälleen. Siirsimme korituolin sen vanhalle paikalle olohuoneen nurkkaan (ainakin tästä postauksesta löytyy kuva) ja sohvan divaaniosan toiseen päähän sohvaa. Telkkari siirtyi meidän kukkahyllyn paikalle ja kukkahylly lähelle parveketta. Olen koko viikon ihastellut järjestystä ja pohtinut miksei näin tehty jo aikaisemmin. Kun vielä se vanha patja vietiin pois lattialta lojumasta, näyttää meillä aivan ihanan avaralta.

Vielä toki on järjestelyä edessä, sillä tarkoitus olisi siirtää Tahkisen tietokonepöytä olkkarin puolelle, jotta saadaan joku paikka vauvalle. Onneksi tässä on kuitenkin aikaa säätää joitakin kuukausia, eikä kaiken tarvitse olla heti valmista.

VÄLILLÄ ON MUKAVA HÖPISTÄ

Olipa mukava kirjoitella vähän niitänäitä. Kerrankin oli sopiva mielentila tällaiselle ja just tätä olen kaivannut jo pitkään. 🙂 Toivottavasti vauvan syntymän jälkeen pystyisin tähän, vaikka jotenkin oletan, että mun kaikki energia sitten menee ihan vaan kotiarkeen. Olen niin riippuvainen unesta, että todennäköisesti ensimmäiset kuukaudet ovat pelkkää selviytymistä. Vaikka mistä näistä tietää, sen näkee sitten.

Seuraa seikkailujani instassa. 🙂 PS. Eilen meillä oli Janitan kanssa instalive, se on katsottavissa Janitan feedin kautta!

Tällä viikolla olen elänyt jännittäviä aikoja raskauden suhteen, sillä ensin tiistaina oli neuvolakäynti pitkästä aikaa ja heti perään tänään päästiin vihdoinkin käymään rakenneultrassa. Rakenneultra oli kovin odotettu tapahtuma eniten tietysti aluksi sukupuolen tietämisen takia, mutta paria päivää ennen tajusin, että nimensä mukaisesti siellä myös tarkistetaan vauvan kaikki rakenteet. Sitä vaan jotenkin on jumittunut miettimään jotain sukupuolta, vaikka tietysti kaikkien sormien, varpaiden ja munuaisten löytyminen on tärkeintä.

Ennen neuvolakäyntiä ehdin viime viikolla vähän ottamaan osumaa joihinkin liitoksiin, kun yskäsin liian yllättäen ja voimakkaasti. Se aiheutti vähän huolta, mutta onneksi meni ohi ja oli tuo neuvolakin tulossa, joten en liikaa viitsinyt asiasta stressata. Kun sitten pääsin neuvolaan asti, oli kaikki jo kunnossa ja pääsi taas kehumaan kuinka on ihan hyvä olo. Jännityksellä odotin sydänäänten kuulemista, koska en ollut kovin hyvin vielä tuntenut vauvan liikkeitä, joten joku varmistus oli ihan tervetullut. Siellä se vauva onneksi kuitenkin puksutti menemään hyvillä sykkeillä.

Jouduin myös kohtumittailun uhriksi. Neuvolatäti halusi ottaa ns. sf-mitan, jonka avulla jatkossa seuraillaan vauvan kasvua. Pitäisi osua johonkin käyrälle, josta mentiin ohi niin että heilahti. Neuvolatätiä arvelutti oma mittatulos siinä määrin, että hän pyysi viereisen huoneen lääkäriä tekemään omat mittauksensa. Lääkäri sai vielä hurjemman luvun, mutta sillä mentiin sitten. Huolestuneen oloisena kyseli rakenneultrasta, mutta rauhoittui, kun sanoin sen olevan vielä tällä viikolla.

Kotona alkoi raivoisa googletus, että mikä kaikki vaikuttaa sf-mittaan. Löysin nämä: suurikokoinen vauva, paljon lapsivettä tai monisikiöraskaus. Seuraavaksi selvitin tietysti, mistä iso määrä lapsivettä saattaa johtua ja yksi oli ainakin mahdollinen raskausdiabetes. Noh, voitte kuvitella, mitä raskaana olevan naisen päässä liikkuu näitä asioita lueskellessaan. Lopulta päätin lopettaa ajattelun ja odottaa vain rakenneultraa. Siinähän se selviäisi.

RAKENNEULTRA oli tänään

Kätilön ensimmäinen lause oli: ”sulla on istukka tässä etuseinässä, se selittää tuon kohdun mitan”. Ah, tämä tieto helpotti niin paljon! Sitten seurailtiin monitorilta miten villi kekara meillä on mahassa. Hän ei pysynyt hetkeäkään paikoillaan ja yritti päästä pakoon kätilöä koko ajan. Hän venytteli ja potki minua. Sitten hän teki kuperkeikan täysin eri asentoon ja venkoili, kunnes nukahti. Niin ihana ja hassu. ♥

Yli puoli tuntia kaiken kaikkiaan meni ennen kuin kätilö sai kaiken tarvittavan tiedon kerättyä, mutta se ei tietenkään meitä haitannut, kun olisi voinut jäädä koko päiväksi tuijottamaan vauvan seikkailuja kohdussa. Kaikki oli kuulemma just niin kuin pitääkin ja sekös tuon istukka-asian lisäksi oli ihan mahtava uutinen. Se oli myös hyvä kuulla, että vauveli on ihan normaalin kokoinen näille viikoille, joten ei siis tarvitse sen takia ainakaan stressata tulevaa sokerirasitustestiä. Aion elää tässä täydellisyyskuplassani nyt niin monta päivää kuin vain pystyn. 🙂

Seuraa seikkailujani instassa. 🙂