Tässä on kuulkaa nyt kaksi päivää juostu pilatespallon perässä pitkin kyliä. Kyllä. Eikä mistään! Monessa paikassa sillä ei ole edes hyllypaikkaa, mutta jos on hyllypaikka, se on tyhjä. Ovatko kaikki muutkin innostuneet pilateksesta ostaen hyllyt tyhjiksi vai eivätkö yritykset vain osaa arvostaa pilatespalloja? En tiedä, netistä kyllä olisi saanut, mutta kuvittelin palluraisen löytyvän ihan kivijalasta. Mitä taas opimme: älä kuvittele yhtään mitään.

Pilatespallon metsästys oli kyllä seikkailu, varsinkin eilen. En ole pahemmin tottunut käyttämään julkisia, joten se oli jännittävin osuus kaikessa. Ekasta bussista myöhästyin aamulla ja toista odotin varmuuden vuoksi ehkä puoli tuntia, mutta mikäs siinä, kun seurana oli 70-vuotias erittäin hyvin pukeutunut leidi. Turkulaisista poiketen, hän puhui minulle ja juttelimme siis pitkät tovit bussia odotellessa.

Yritin eilen siis löytää pilatespallon Skanssista siinä onnistumatta. Vauva nukkui pitkään ja kun heräsi, kävin imettämässä ja menimme sitten kahville. Nostin hänet pois vaunuista, jotta viihtyy, utelias kun on. Hän hymyili viereisen pöydän sedälle ja siinäkin sitten tuli taas juteltua vieraiden ihmisten kanssa. Ennen lähtöä käytiin moikkaamassa yhtä tosi kivaa myyjää Partioaitassa. 🙂 Kävelin kotiin, joten oltiin reissussa useampi tunti.

Tänään otin uuden yrityksen Kaarinan Tokmannille, koska netin mukaan heillä olisi pitänyt olla pilatespallo hyllyssä. Oikeasti heillä oli vain tyhjä hyllypaikka, mutta reissu ei silti ollut turha: ostin Fazerin uusia töhnämunia! Dumlen ja pätkiksen makuisia. Siirryin tien toiselle puolen Prismaan ja kas, heiltä löysin jonkun ihmeellisen nystyräpallon, jota kyllä kaupitellaan pilatespallo-nimellä. Ostin sen, vaikka olin erittäin epäileväinen miksi siinä pitää olla ne ihmeet nystyrät.

Kai se pallo siinä meni, mutta en minä sen päälle uskaltanut istua. 😀 Ihan koko pilatestuntia en muutenkaan saanut rauhassa tehdä, kun vauva päätti herätä kesken kaiken päiväunilta eikä ollut mitenkään päin tyytyväinen yhtään mihinkään. Taas näitä päiviä…

Huomenna ajattelin pysyä visusti kotona ja ehkä siivota. Ystävänpäiväsukatkin ovat olleet aivan retuperällä viime päivinä. Onneksi huomenna on perjantai!

Tänä aamuna löysin palasen lohjennutta kynsilakkaani lapsen nivusista. Onkohan sittenkään niin järkevää käyttää kynsilakkaa vauvan kanssa? Tuntuu, etten taas nukkunut aamukuuden aikoihin yhtään, mutten enää muista miten yö oikeasti meni. Muistan vain nukkuneeni tunnin aamulla, puoli seitsemästä puoli kahdeksaan. Nousimme sängystä ja söimme. Yhdeksän jälkeen pakkasin lapsen vaunuihin, kävelin lähipuistossa edestakaisin, kunnes suuntasin perhekahvilaan. On tullut aika olla sosiaalinen, nyt kun koronakin jo kävi meillä. Vähemmän koronaa, enemmän elämää, eikö niin?

Googletin perhekahviloita jo pari päivää sitten, mutta oli kamalan korkea kynnys mennä sellaiseen. Vaikka olenkin tunnettu tilan haltuun ottamisesta, ei se vaan aina lähde ajatuksen tasolla. Toiminta kyllä on edelleen veressä, testasin. 😀 Pölähdin oviaukkoon ja ilmoitin notta terve, tulin kahtomaan onko teillä maskit ja vauvoja. Oli niillä molempia, joten hain omani mukaan eteisestä.

Oli virkistävä kokemus. Nähdä ihmisiä, nähdä muitakin pienikokoisia poikavauvoja ja puhua ääneen. Muillekin kuin seinille kotona.

Onneksi on perhekahviloita ja vauvatreffejä! Ja onneksi vihdoin otin itseäni niskasta kiinni mennäkseni käymään. Enkä siis tehnyt tätä itseni takia vaan lapsen takia, sillä eilen kun juttelin zoomissa Monnan kanssa, vauva oli ihan tohkeissaan (no olin minäkin vähän! :D). Pakko löytää hänelle vauvakavereita ja jotain sosiaalista kanssakäymistä.

Nyt kun korona jo käytiin läpi, on paljon helpompi sopia tapaamisia ihmisten kanssa ja ajatella menevänsä joka paikkaan. Toki itse voin sairastaa omikronin uudelleen, koska oireeni olivat niin mitättömät ja vähäiset, mutta silti en jaksa enää rajoittaa touhujamme. Sosiaalisuus on mielelle tärkeää, joten sitä täytyy olla mieluummin enemmän kuin vähemmän. Tosin ei liikaa, ettei uuvu, mutta siis enemmän kuin viimeiseen pariin vuoteen.

Vähemmän koronaa ja enemmän elämää, sitä taidan alkaa hokea nyt. Muita, jotka aikovat pistää elämän ranttaliksi ja unohtaa koko hemmetin viruksen? Saako niin tehdä?