Keskiviikkona heräsin siihen, etten ole taaskaan postannut yhtään mitään moneen päivään. Noh, perjantaina yritin postata, mutta koneella oli tyhjä sivu odottamassa, kun seuraavan kerran eilen mietin olisiko nyt hyvä hetki. Ei ollut, mutta jokohan tänään? 😀 Tätä tämä elämä tuntuu pienen lapsen kanssa olevan, omat jutut siirtyy syrjään enkä kyllä osaa olla siitä edes pahoillani, koska lapsi on pieni vain hetken aikaa. Silti me ollaan nyt löydetty hyvä rytmi meidän ruuhkavuosiarkeen ja ollaan tällä viikolla harrastettu tosi paljon lenkkeilyä sekä voitteko kuvitella: tehty paluu salille!

Saliharrastus ei ole mitenkään uusi kummallekaan meistä, mutta meille yhdessä se on. Tahkis kävi salilla silloin, kun me tavattiin ja mä harrastin salitouhuja Seinäjoella asuessa. Nyt on alkanut vähitellen tulla sellainen olo, että pitäisi palata. Kaipaan ihan kamalasti jalkaprässiä, vipunostoja ja kaikkea mahdollista salitreeniä. Eilen puhuin Tahkiksen ympäri ja käytiin tekemässä jalkaprässi, maastavetoja ja vähän penkkipunnerrusta lapsen kanssa. Joudutaan kyllä arkena mennä erikseen, koska on vähän tehokkaampaa ajallisesti tehdä ilman lasta.

Alkuviikosta me käytiin parina iltana lenkillä, sitten perjantaina taas, eilen salilla ja tänään 7 kilsan aamulenkillä. 😀 On tullut ainakin liikuttua! Ja vihdoin keksittiin joku väli iltalenkille tässä lapsiarjessa, vaikka olisi sen voinut keksiä jo aikoja sitten. Sehän siis onnistuu vain niin, että tehdään ruoka heti, kun Tahkis tulee töistä, ollaan syöty viiteen mennessä ja sitten lähdetään ulos. Normaalisti venytään ja vanutaan, tehdään ruoka seitsemältä eikä päästä ikinä ulos. Tämä nykyinen tyyli on paljon parempi!

Kunpa jaksaisi liikkua yhtä paljon sitten vielä, kun olen taas töissä, sillä ilman liikuntaa ei mistään tule yhtään mitään. Paluu salille toi tosi hyvän mielen ja olisi ihana jatkaa treenailua pari kertaa viikossa!

Mites on, jääkö treenille aikaa ja jaksamista, kun on töissä ja kotona pieni lapsi?

PS: Postauksen kuvat viikon varrelta.

Me lähettiin viikonlopun viettoon Raumalle perjantaina tarkoituksena mennä vanhalle kunnon metsäretkelle heti lauantaiaamuna. Ihan kahdestaan vielä kaiken lisäksi! Näin myös tehtiin. Meidän retkikohde tällä kertaa oli Pinkjärvi Eurajoella.

Retkemme alkoi muuten ihan hyvin, mutta kamerani takkusi. Pari kuvaa sillä sain otettua ennen kuin luovutin kokonaan. Siitä jämähtää suljin kiinni, mikä on aika ikävä vaiva teknisessä laitteessa. Eikä se edes ole vielä kahta vuotta vanha! Noh, katsotaan, mitä sen kanssa tehdään, meneekö takuuseen vai ei.

Polkua ei tarvinnut kävellä kuin reilu kilometri, kun Pinkjärvi häämötti jo edessä. Polku kiemurteli sen rantaa mukaillen, mikä oli tosi kivaa ja ehkä erilaistakin, mihin on Varsinais-Suomen puolella tottunut. Viiden kilometrin reitille mahtuu kaksi laavua, mikä sekin on aika hauskaa. Me pysähdyimme pitämään taukomme Mustalahden laavulla.

Mun retkeilyasu on synnytyksen jälkeen koostunut tylsästi juoksutrikoista, kun ei vanhat *retkeilypöksyt mahdu jalkaan. *Vaelluskengät menevät just ja just, nekin saisivat olla puoli numeroa isommat. Jonkunlaisia takkeja sentään onneksi löytyy, kun viime talvelle oli pakko hankkia joku ja nyt löysin Cubuksen alesta Wranglerin anorakin. Onneksi oli jälkimmäinen mukana, taukotakki nimittäin on pakko vaan olla aina.

Me ei kovin ahkeria näin syksyisin olla oltu metsäharrastuksen kanssa, koska ollaan pari kertaa saatu lauma hirvikärpäsiä päällemme ja se riittää. Nytkin suunnitelmana oli lähteä pois, jos hirvikärpäset hyökkää heti alkuun, mutta sitä ei onneks tapahtunu. Oon ihan varma, että löydän mun päästä jonkun moisen ötökän vielä, sillä noin kolme hirviökärpästä pörräsi kimpussa loppuvaiheessa retkeä. Toinen, mikä meidät pitää poissa retkiltä syksyllä, on metsästys. On ahdistavaa kuunnella pyssyjen pauketta, vaikka toki metsästäjillä onkin omat alueensa, missä touhuavat. Eikä minulla siis ole metsästystä vastaan yhtään mitään, en vain itse halua pyöriä seassa silloin kuin ammutaan.

Pinkjärvi-retki oli nyt kaikin puolin oikein hyvä, kun saatiin nauttia luonnosta kahdestaan. Otetaan lapsi mukaan sitten ensi kerralla. 🙂

PS. Pinkjärvellä oli hömötiaisia!!!!!