Meillä on tänään rauhallinen isänpäivä, sillä me ollaan sairastettu enemmän ja vähemmän mahatautia kukin vuorollaan koko viikon. Kaikki alkoi viikko sitten, kun lapsi oksenti sänkyyn seitsemältä aamulla. Minun tuli silloin jo hieman etova olo, mutta maanantaiaamuna kaikki oli ihan hyvin ja lähdin töihin. Lapsihan oli toki jo elämänsä kunnossa ollut sunnuntaipäivästä lähtien.

Pakenin töistä lopulta kesken päivän kotiin maanantaina, tiistaina oksentelin ja vielä perjantainakin mulla oli tosi outo maha. Siis kipeä tavallaan, mutta ei kuitenkaan enää sellainen kuin mahataudissa. Olin syönyt tosi vähän koko ajan, joten siis se saattoi olla kipeä ihan nälästäkin. Tänään mulla on ekaa kertaa ihan normaali olo eikä tarvitse enää niin miettiä mitä söisi, kun kaikki menee. Isimies sairastui eilen, joten siksi meillä on ollut tosi rauhallinen isänpäivä. Ei kermakakkua eikä mitään.

Aamulla käytiin heti ekana kaupassa, jonka jälkeen syötiin vähän jäätelöä ja sitten mentiin kahden tunnin päiväunille koko porukka. Nyt on edelleen ihan ihmeellinen väsy ja tokkura.

Ihan hyvin tämä päivä on näinkin mennyt, vaikkei olla päästy nauttimaan upeista keleistä nyt viikonloppuna. Lapsi on oppinut viikonlopun aikana kävelemään taas paljon paremmin ja pian varmaan unohtuu konttailu kokonaan. Kun tuli tämä konekin tässä taas avattua, sain vihdoin tilattua parit kuvat, jotka päiväkodissa otettiin joku viikko sitten. Vähän useammin olisi kiva postailla, mutta siis tällä viikolla ei ollut voimia aiemmin ja muutenkin tuo ikuinen aika on vaan niin kortilla. Olisi kerrottavaa raha-asioista esimerkiksi, aloitin nimittäin tarkan budjetoinnin.

Toivottavasti teillä on pysytty terveenä!

Rakas aviomieheni kertoi eilen pitkästä aikaa käyneensä mun blogissa, mutta pettyi, kun enhän minä ollut kirjoitellut mitään uutta pitkään aikaan. Sellaista tämä nyt vaan on, en minä ehdi milloinkaan oikein mitään. Tällä hetkellä lapsi ja rakas aviomieheni ovat kylvyssä. Paistan keksejä ja ajattelin tulla kirjoittamaan jotain.

Jäin vaan miettimään mistähän mun piti edes kirjoittaa. Lapsi on nyt viikon ollut päiväkodissa ja aloitus on sujunut ihan hyvin. Mitä nyt aloituspäivänä en meinannut löytää koko päiväkotia ja meni kuppi ihan nurin Turun liikenteen kanssa kello kahdeksan aamulla, mutta kyllä se siitä on lähtenyt suttaantumaan onneksi. Lapsi on kamalan väsynyt koko ajan, mutta se nyt ei mikään ihme ole. Tänään hän on nukkunut tunnin päiväunet, mikä on tämän ikäiselle yhdet päiväunet aivan liian vähän ja 1,25 h unta vähemmän kuin tarvisi päiväunien muodossa.

Päiväkodin aloitus teki sen (ja nuo liian vähäiset päiväunet), että meillä oli lauantaina pelkkä väsymystään kitisevä kersa. Sunnuntaina hän oli onneksi normaali oma itsensä ja päästiin nauttimaan ulkoilusta heti aamusta Katariinanlaaksossa. Sorsat ja oravat olivat aivan ihmeellisiä.

Nyt alkuviikko on mennyt ihan hyvin onneksi. Muutenkin tässä on kaikenlaista muutosta ilmassa. Siis tuntuu siltä tällä hetkellä elämä, että vain muutos on pysyvää. Meillä tulee ihan varmasti muuttumaan asuinympäristö puolen vuoden sisään ja lisäksi me saadaan päiväkotipaikka parin kuukauden päästä lähempää, kuten me alunperin haluttiinkin. Jännittävää vain nähdä kumpi tapahtuu ensin, muutto vai tuo päiväkodin vaihto. Koska sitten kun muutetaan, joudutaan taas hakea uutta päiväkotipaikkaa.

Noin muuten yritän keskittyä selviämään marraskuusta, joka on vuoden kuukausista ehkä pimein. Joulukuussa valoa ja lämpöä tuo joulun odotus, mutta marraskuu on vähän sellainen täytekuukausi kalenterissa.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa