Siinäpä otsikko, jota en ajatellut ikinä kirjoittavani. Siivoushulluus ja minä samassa lauseessa aiheuttavat minut tuntevissa ihmisissä lähinnä naurua, mutta siinäpähän naureskelevat. Mitä seuraan instassa, sitä minunkin tekee mieleni tehdä. Ensin harhauduin budjetointiin ja oman talouden seuraamiseen, mikä ei tokikaan ole yhtään huono asia. Eikä ole tämä siivoushulluus myöskään, koska olen todella laiska siivoamaan.

Ongelmani on se sama kuin monilla muillakin: kaikella tavaralla ei välttämättä ole paikkaa ja nekin, joilla olisi, jäävät lojumaan välillä sinne sun tänne. En myöskään ole kovin hyvä viikkaamaan vaatteita ja tänään me viikkailtiinkin miehen kanssa niitä yhdessä, koska hän osaa tehdä tosi siistejä vaatekasoja. Sitten kun niitä siinä viikkailtiin yhdessä, viikkasin luonnostaan aivan samoin kuin hänkin ja silti mun vaatekasat aina repsottavat. En tajua. Ehkä kaikkia ei vain ole luotu viikkailemaan?

Tällä hetkellä mä liotan mun yhtä Mainion paitaa Vanishjauheessa, koska mä en enää keksi mitä muutakaan sille voisi tehdä, jotta siitä saisi taas pinkin. Se pestiin kerran yhden väriä päästäneen vaatteen kanssa ja nyt sen pinkki taittaa siniseen. Aivan kauhea! Jos vaate värjäytyy pesussa, parasta mitä voi tehdä, on pestä se heti perään uudelleen. Missään nimessä sen ei saa antaa kuivua. Minun pinkki paita tietysti kuivui ja olen sitä käyttänyt, mutta mua ahdistaa ihan hirveästi se värjäytynyt sävy. Ahdistaa myös tuo Vanishjauhe tällä hetkellä, ristus mitä myrkkyä!

Siivoushulluus on erittäin tervetullutta, kun meillä on lähes aina sotkuista (lelut pitkin ja poikin). Pitäisi vähän vaihdella järjestystä täällä ja käydä erittäin paljon kaappeja läpi. Olisi myös ihana jaksaa arkena siivota edes joku vartti illassa, koska siinä ajassa ehtii tosi paljon jo. Se sellainen touhu kuitenkin tuntuu aina jäävän lapsen nukuttamisen ja oman ajan jalkoihin, mutta voihan sitä tietysti aina yrittää. Aamuisin on ihana lyllertää siistiin keittiöön. ♥

Meillä on nyt se, mikä kaikilla muillakin lapsiperheillä tuntuu olevan: me ollaan jatkuvasti kipeitä. Sitä alkaa jo kaikki lauseet muodostua ”jos joskus olisi terve…” ja siihen luettelo kaikesta, mitä nyt terveenä ylipäätään voi tehdä. Lenkkeillä, juosta, hiihtää, uida… Todennäköisesti ensi talvena voi yrittää sitä hiihtoa, kun tänä vuonna ollaan vaan koko ajan flunssaisia. Kun yksi paranee, toinen aloittaa.

Meidän piti olla Vimpelissä nyt, mutta ollaankin Raumalla. Hyvä kun edes täällä. Mulla nousi perjantaina korkea kuume enkä mä nyt vieläkään ihan täysin kunnossa varmaan ole. Joka aamu on joku uusi kurkkukipu. Varmaan roikottelen kotona liian vähissä vaatteissa siihen nähden paljonko meillä vetää ja kuinka kylmä meidän lattia on.

Onneksi päästiin edes Satakuntaan asti, sillä oltiin joulukin kotona kuten myös uusi vuosi. Uutena vuotena oltiin terveitä suurin piirtein ja todennäköisesti myös viikon päästä. Joka toinen viikonloppu ollaan oltu sairaita marraskuusta lähtien. Odotan tätä jatkuvan johonkin huhtikuulle asti.

Hain uuden tukan maanantaina!

Laskiaispullakausi on tietysti jo alkanut 😀

Banaanileipää, jossa vähän tummaa suklaata mukana.

Tässä samassa rytäkässä olen tehnyt sellaisen toivottavasti terveyteen vaikuttavan muutoksen, etten enää osta suklaata. Päätin kokeilla mitä tapahtuu, kun en saa ostaa suklaata. Aivot ruksuttaa kovasti millä sitä sitten herkuttelisi ja onhan niitä vaihtoehtoja. Tällainen on kivaa vaihtelua, sillä suklaalla kaiken korvaaminen on vähän turhan helppoa. Joudun nyt syömään välillä ihan oikeita iltapaloja, kun en voi ottaa sitä energiaa suklaasta. Viikko mennyt ja painoa on lähtenyt 1,5 kg.

Tosiaan, jos sitä jossain vaiheessa olisi terve, haluaisin kyllä käydä vähän juoksemassa pitkästä aikaa. Jotain urheilua tarvisi päästä taas harrastamaan, kun viime kerrasta alkaa olla aikaa. On muutenkin niin ihana ulkoilla nyt, kun ollaan menossa kevättä kohti taas!