Minun tulee tutkittua paljon karttoja työssäni ja välillä tulee katsottua googlemapsukkelin kanssa miltä muualla maailmassa näyttää. Suosittelen. Jos matkustamalla ei pääse avartamaan maailmaansa esimerkiksi ilmastonmuutoksen tai lentopelon takia, googlemapsilla pääsee lähes minne tahansa. Olenkin pohtinut mahtaako länsimaalainen ihminen edes ymmärtää millaisessa yltäkylläisyydessä elää? Meillä on sähköt, puhdas vesi, katto pään päällä (ei toki kaikilla) ja ennen kaikkea kauppakeskukset sekä nettikaupat. Jotenkin kuvittelen, että tuskin ymmärtää, sillä meidän ongelmat ovat välillä aika pieniä. Sitä hermostuu milloin mistäkin toisen ihmisen tekemästä tai tekemättä jättämisestä, kun taas toisaalla maailmassa ongelmina ovat sodat, nälänhätä ja ilmastonmuutoksen lisäämät katastrofit.

Ymmärrän sen, ettei tietenkään voi elää elämäänsä keskittyen siihen kuinka hyvin tai huonosti asiat jollain toisella ovat. Kuitenkin nykyihmisen olisi hyvä tiedostaa, mitä muualla on meneillään. Olisi hyvä tiedostaa, ettemme tarvitse enää yhtään enempää tavaraa, harvoin edes uusia vaatteita emmekä uutta kotia vain siksi, että nykyinen kyllästyttää. Tarvitsetko uuden sohvan, koska vanha on väärän värinen? Et. Yritä elää valintojesi kanssa edes hieman pidempään kuin vuoden tai kaksi. Niin minä ainakin pyrin tekemään.

Olin kuitenkin pieni tuhmeliini ja ostin uudet verhot. Olin elänyt ilman niitä jo useamman vuoden, mutta ne tulivat minua vastaan Vintedissä ja ajattelin olevani oikeutettu ne nyt ostamaan, koska olen miettinyt niitä jo kolme vuotta. Eikä niitä enää myydä missään. Ne olivat silloin aikoinaan todella kalliit, enkä köyhänä voinut niitä ostaa ja olivat ne vieläkin kalliit, mutta ostin silti. Maksoin näistä noin 80 euroa Vinted-lisineen. Ne ovat Vallilan ja nimeltään Midnight Forest. Niin täydelliset meidän makuuhuoneeseen, että melkein itkettää.

Ei minuakaan maailmantuska kolkuttele joka päivä, mutta joskus pysähdyn asiaa miettimään. Olen etuoikeutettu, kun olen saanut syntyä Suomeen. Eniten olen huolissani ilmastonmuutoksesta. Harmittaa, koska tavallisena kuolevaisena on niin vaikea tehdä enempää kuin jo tekee. En lentele ympäriinsä ja ostan harkiten. Pitäisi jotenkin pystyä vaikuttamaan isommin, mutta aika vaikeaahan se on.

Koetko sinä maailmantuskaa?

Instagramissa jokin hyvinvointitili utelee minulta tällä hetkellä, miten hoidan hyvinvointiani tai mitä kaipaan avuksi sen suhteen. Vastaukseni on, etten yhtään mitään. Minulla on nyt meneillään ruuhkahelmikuu, sillä yritän hoitaa opiskelujen suhteen paria eri kurssia eteenpäin samalla, kun käyn töissä ja Henriikan uintikurssilla. Näiden lisäksi minulla olisi keskiviikkoisin tanssi, mutta olen skipannut sen nyt kahtena viikkona, koska yksinkertaisesti on vain nyt liikaa ohjelmaa arjessa.

Ymmärrän kyllä miksi yritetään kysyä, miten sitten se hyvinvointi. Eihän kenenkään hyvinvointi pysyä hyvänä, jos kalenterissa on liikaa kaikkea. Tiedän. Mutta arvatkaa mitä? Ei ihminen mene rikki, jos joutuu pusertamaan yhden kuukauden äärirajoilla. Äärirajatkin riippuvat täysin siitä kuinka hyvä fyysinen kunto ihmisellä on ennen pusertamisen aikakautta. Väitän, että jos en olisi alkanut kävellä tammikuussa, en pystyisi tähän kaikkeen näin täysjärkisenä kuin nyt.

Suosittelen siis edelleen kävelyä. Turha minulle on yrittää myydä mitään valmennuksia instan kautta, koska minun pitää itse löytää oma tieni ja olen sen oikeastaan jo löytänytkin. Kävelen ja syön lautasmallin mukaan. It’s so easy when you know how it’s done laulaa The Sounds ja Mari.

Totta puhuen viimeiset pari viikkoa olen hieman laiskotellut kävelyn suhteen. Joka päivä ei ole tullut välttämättä edes kuutta tuhatta askelta. Pidän 7000 askelta semmoisena sopivana määränä, kymppitonni on jo tosi hyvä. Olen kuitenkin nyt hidastanut tahtia, jotta palaudun paremmin. Nyt on niin paljon hommaa opiskelun suhteen, että keskityn ylläpitämään kuntoa lähinnä ja maaliskuussa pärähtää taas isompi vaihde silmään. Silloinhan voi jo ruveta pyöräilemäänkin toivottavasti.

Tänään kävimme kävelemässä Littoistenjärven jäällä, koska oli aurinkoinen päivä ja jäällä kävely näyttää kivalta. Olen tietysti moista harrastanut lapsena Vimpelissä, joten mikään uusi juttu tämä ei ollut. Lapselle reissu saatiin myytyä lämpöisellä kaakaolla.

Olen kotona ollessa joka välissä yrittänyt kirjoittaa raporttia ja siinä jopa onnistunutkin. Tuntuu, ettei jotenkin jaksa tälle päivää enempää. Huomenna jatkan ja tiistaina ehdin myös onneksi. Torstaina pidän opiskeluvapaan.

Onko sulla ruuhkahelmikuu?