Kun päätin alkuvuodesta alkaa lenkkeillä, aloin myös kuunnella kirjoja. Mieluiten lukisin niitä, mutta juuri nyt tässä kohdassa elämää sille ei oikein tunnu olevan aikaa enkä ole osannut vieläkään rakentaa rutiinia, että lukisin illalla ennen nukkumaanmenoa. Ehkä jonain päivänä vielä. Sitä odotellessa kuitenkin kuuntelen nyt kirjoja aina kävellessä.

Kaivoin ylivanhat kuulokkeeni esiin ja etsin Bookbeatista mielenkiintoisia teoksia. Ihan ekana kuunneltavaksi valikoitui *Sanna Marinin kirja, josta sai hyvin inspiraatiota kunnianhimoon, tekemiseen ja työhön. Suosittelen! Mielestäni vahvat naiset ovat tärkeitä tässä maailmassa.

Toisena valintana oli monien kehuma *Let them -teoria. Se olikin tosi hyvä! Let them -teoriaa kuunnellessa oppii ymmärtämään, ettei ihan kaikesta ja kaikista tarvitse välittää. Tärkeä oppi on myös antaa itsensä tehdä tai ajatella jollakin tavalla. Anna muiden ja anna itsesi.

Olin alkuun epäluuloinen kirjan suhteen, koska olenhan koko elämäni jo ajatellut, kuten Let them -teoria opettaa. Loppujen lopuksi oli ihan hyvä kuunnella se ja vahvistaa uskoa.

Kolmas kuuntelemani kirja tänä vuonna on ollut erään opettajan mainostama Stressiharha. Äärimmäisen kiinnostava! Jos olet yhtään stressiherkkä, suosittelen todella kuuntelemaan *tämän opuksen. Siis kertakaikkiaan! Tärkein oppi: stressi sairastuttaa, jos uskot niin ja jos et usko, ei se sairastutakaan. Parasta kirjassa on se, että se perustuu tieteelliseen tutkimukseen eli nyt ei ole kyse mistään höpönlöpön uskomushoidosta.

Seuraava kirja, jonka ajattelin ottaa kuunteluun, on *tämä Liisa Keltikangas-Järvisen Itsekkyyden aika. Se tekee minulle varmaan hyvää, koska minua on joskus itsekkääksi haukuttu. Sitä toki olenkin, mutta en tiedä olenko paljon vai vähän ja kuinka paljon sillä edes on merkitystä.

Voi olla, että kevään tullen vähennän kuuntelua lenkkeillessä, sillä sanovat ihmiselle tekevän hyvää olla välillä kuuntelematta jotain ja kuunnella vain luontoa. Näin varmasti onkin, mutta suurin osa lenkeistäni kulkee jossain hyvin kaukana metsistä ja sellaisesta luonnosta, jota haluan kuunnella. Haluan myös varmistaa motivaationi mennä lenkille, kun on kirja kuunneltavana. Kuunteletko sä vain luontoa?

Minun tulee tutkittua paljon karttoja työssäni ja välillä tulee katsottua googlemapsukkelin kanssa miltä muualla maailmassa näyttää. Suosittelen. Jos matkustamalla ei pääse avartamaan maailmaansa esimerkiksi ilmastonmuutoksen tai lentopelon takia, googlemapsilla pääsee lähes minne tahansa. Olenkin pohtinut mahtaako länsimaalainen ihminen edes ymmärtää millaisessa yltäkylläisyydessä elää? Meillä on sähköt, puhdas vesi, katto pään päällä (ei toki kaikilla) ja ennen kaikkea kauppakeskukset sekä nettikaupat. Jotenkin kuvittelen, että tuskin ymmärtää, sillä meidän ongelmat ovat välillä aika pieniä. Sitä hermostuu milloin mistäkin toisen ihmisen tekemästä tai tekemättä jättämisestä, kun taas toisaalla maailmassa ongelmina ovat sodat, nälänhätä ja ilmastonmuutoksen lisäämät katastrofit.

Ymmärrän sen, ettei tietenkään voi elää elämäänsä keskittyen siihen kuinka hyvin tai huonosti asiat jollain toisella ovat. Kuitenkin nykyihmisen olisi hyvä tiedostaa, mitä muualla on meneillään. Olisi hyvä tiedostaa, ettemme tarvitse enää yhtään enempää tavaraa, harvoin edes uusia vaatteita emmekä uutta kotia vain siksi, että nykyinen kyllästyttää. Tarvitsetko uuden sohvan, koska vanha on väärän värinen? Et. Yritä elää valintojesi kanssa edes hieman pidempään kuin vuoden tai kaksi. Niin minä ainakin pyrin tekemään.

Olin kuitenkin pieni tuhmeliini ja ostin uudet verhot. Olin elänyt ilman niitä jo useamman vuoden, mutta ne tulivat minua vastaan Vintedissä ja ajattelin olevani oikeutettu ne nyt ostamaan, koska olen miettinyt niitä jo kolme vuotta. Eikä niitä enää myydä missään. Ne olivat silloin aikoinaan todella kalliit, enkä köyhänä voinut niitä ostaa ja olivat ne vieläkin kalliit, mutta ostin silti. Maksoin näistä noin 80 euroa Vinted-lisineen. Ne ovat Vallilan ja nimeltään Midnight Forest. Niin täydelliset meidän makuuhuoneeseen, että melkein itkettää.

Ei minuakaan maailmantuska kolkuttele joka päivä, mutta joskus pysähdyn asiaa miettimään. Olen etuoikeutettu, kun olen saanut syntyä Suomeen. Eniten olen huolissani ilmastonmuutoksesta. Harmittaa, koska tavallisena kuolevaisena on niin vaikea tehdä enempää kuin jo tekee. En lentele ympäriinsä ja ostan harkiten. Pitäisi jotenkin pystyä vaikuttamaan isommin, mutta aika vaikeaahan se on.

Koetko sinä maailmantuskaa?