Hae
Mari Hietala

Kaksi kuukautta muuttoon

Meillä alkaa olla kaksi kuukautta muuttoon enää. Jotenkin niin jännittävää ja ihanaa! Muutenhan siinä ei oikeastaan olisi mitään ihmeellistä, mutta tällä kertaa muutossa on mukana myös pieni lapsi ja semmoisille nuo muutokset eivät ole niin helppoja ollenkaan. Kun koko koti vaihtuu, ympäristö ja päiväkoti, riittää siinä paljon omaksuttavaa pienelle ihmiselle.

Mun tekisi hirveästi mieli jo etukäteen hankkia kaikkea semmoista, mitä tiedän haluavani seuraavaan kotiin meille. Esimerkiksi semmoisesta hemmetin tanskalaisesta tuikkutalosta olen haaveillut jo ainakin vuoden. Sitten, kun niitä olisi myyty viereisessä kauppakeskuksessa alennuksella, en enää osannut päättää minkä värisen ja mallisen haluaisin. Niinpä päätin, että pitäkööt tanskalaiset talonsa enkä osta ainuttakaan ennen kuin aivoni saavat viestin ulkoavaruudesta ja pystyn sanomaan mikä väri, mikä malli.

Toinen, mitä vastaan olen tässä tämän viikonlopun pullikoinut, ovat pienet sutjakat säilytyslaatikot, joiden avulla voisin laittaa meidän kuiva-ainekaapin järjestykseen. Siivosin nimittäin eilen alimman hyllyn, jossa on jo valmiiksi kolme pientä muovilaatikkoa. Huomasin vain siinä samalla tarpeen parille lisää, mutta kävin sitten sisäisen kehityskeskustelun itseni kanssa. Miksi ostaisin tänne sellaisia? Mitä väliä miltä meidän kuiva-ainekaappi näyttää seuraavat kaksi kuukautta. Eihän se ole enää aika eikä mikään.

Muita muuttoon liittyviä hankintoja, joiden kanssa osaan sentään pitää järjen päässä: matot, valaisimet ja uudet huonekalut. Huonekaluista tarvitsemme vuodesohvan jossain vaiheessa ja olohuoneen sohva täytyy uusia. Vanha on jo aivan muodoton ja lisäksi aivan liian iso. Matto olohuoneeseen tulee sitten, kun sohva-asia on kunnossa ja muita uusia mattoja tuskin edes tarvitsemme. Vanhat tarvii vain viedä pesulaan. Valaisimista uhkailin, että ne ovat meidän ensimmäinen hankinta, sillä muutamme vuoden pimeimpään aikaan. 😀 Nythän meillä ei siis ole ollenkaan keittiössä eikä olohuoneessa lamppua. Vain yksi aivan kamalan keltainen Ikea-lamppu keskellä asuntoa. 😀 Seuraavaksi haluan panostaa tähänkin asiaan, ettei tarvi pimeässä elää. Ei me kuitenkaan missään Pokelassa asuta, höhö. 😀

Ah, oikeasti enää kaksi kuukautta muuttoon! 🥰

Kesätukka hulmuten Turun kesässä

Muistan ajatelleeni joku viikko sitten kuinka mahdottoman paljon olisi kaikkea kirjoitettavaa työelämästä, epävarmuudesta, lenkkeilyn aloittamisesta ja oman pihan suunnittelusta. Nyt juuri ei päässä kuitenkaan pyöri nämä asiat, vaikka juoksemassa pitäisi kyllä päästä käymään joku päivä. Omaa pihaa en ole nyt sen enempää jaksanut ajatella vaan ennemmin pohdin eilen onko meillä ulkojouluvaloja, koska täytyyhän heti ekana sitten muuttaessa laittaa jouluvalot. 😀 Kesätukka, jonka hankin perjantaina, auttoi nollaamaan työviikon hyvin ja nyt olenkin ihastellut uutta tukkaa peilistä tuon tuosta.

Tuosta lenkkeilystä on kyllä pakko sanoa, että lähdin hakemaan liikunnan lisäämisellä arkeen sellaista normaalia jaksamista ja aikaansaamista. Että jaksaisi vetäistä lähes joka päivä siivousvartin, jaksaisi leipoa ja muutenkin järjestellä nurkkia ihan jo muuttoakin ajatellen. En tykkää yhtään väsymyksestä ja veltoista reisilihaksista. Onkin ollut liikunnan lisäämisen jälkeen kiva huomata jaloissa olevan voimaa, mutta siivousvartit ovat nyt saaneet alkuinnostuksen jälkeen odotella, koska helteet tulivat sekottamaan tilannetta. Maanantaina oli kuitenkin suhteellisen tehokasta: töiden jälkeen lähdimme rannalle ja vielä sieltä tullessa pyöräytin raparperipiirakan.

Teen piirakan aina samalla Kotikokista löytyvällä ohjeella ja joka kerta se on todella hyvää. 🙂 Teen raparperipiirakan aina kermaviilitäytteellä ja marjapiirakat muruseoksella.

Kesätukka 🤎

Tämä viikonloppu ollaan käyty vähän kaupoilla ja eilen illalla pyöräilemässä Kaarinassa Hovirinnan uimarannalla. Juuri, kun päästiin sinne, aurinko meni pilveen. Ei siis voitu kovin kauaksi aikaa jäädä eikä käyty itse edes uimassa ollenkaan. Tänään lähdetään lapsen päiväunien jälkeen katsomaan meidän naapurin suomenhevosta ja pääsen ehkä samalla käymään puutarhalla, koska parvekkeelle mahtuisi vielä yksi petunia.

Meillä on vielä 1,5 kuukautta töitä ennen kesälomaa, mikä on kyllä tosi tylsää lapsen kannalta. Hän nimittäin varmaan jo kaipaisi päiväkodista lomaa, mutta meillä nyt meni lomat näin tänä vuonna. Ensi kesänä sitten fiksummin toivottavasti.

Nyt taidan mennä hetkeksi lepäilemään, kun kerrankin voin. 😀