Minä tein sen! Minä menin kampaajalle ja sanoin notta punanen. Nyt laitetaan se punainen, jonka kielsin kuusi vuotta sitten. Ja niin laitettiin. Peilistä katsoo nyt etutukallinen punapää. En voisi onnellisempi olla!

Minusta on hassua, miten paljon hiukset tekevät. Heti kun näin lopputuloksen, tajusin että tämä minulta on puuttunut nämä kaikki vuodet. Ennenhän minulla oli lähes aina punaiset hiukset. Väri palasi kasvoille ja nyt on mukava olla.

Muita seikkailuja tällä viikolla: leivoin kinderpiirakkaa, poika oli varamummulla hoidossa ja Tahkiksella alkoi loma. Varamummun luona asuu kaksi kissaa ja iso kasa vanhan maailman dubloja. Kissoihin poika tutustui tukistamalla turkista, miettimällä voiko hännän syödä ja ottamalla tassusta kiinni. Voitte arvata mitä kissa tuumasi kaikista näistä lähentely-yrityksistä. 😀

Tahkiksen loman alkajaisiksi kävimme tänään pistäytymässä Katariinanlaaksossa. Linnut lauloivat ihanan kovaa ja aurinko lämmitti naamaa. Täällä on kevät jo niin pitkällä (kuulin peipon tänään!) ja sitten lähdemme pääsiäisreissuun pohjoiseen tietytsti.

Uuden tukan myötä tekisi mieli koko ajan meikata, mutta yritän malttaa, koska ei tässä nyt ole mitään miksi pitäisi meikata. Ollaan kotona tänään eikä huomennakaan mitään kovin erikoista ole ohjelmassa todennäköisesti. Pakata varmaan pitäisi reissua varten, jonka määränpäänä on sellainen keskisuomalainen pitäjä kuin Kivijärvi. Siellä on lunta tuhottoman paljon enkä tiedä mitä kaikkea tullaan tekemään, mutta ainakin grillataan! 😀 Ehkä myös täytyy käydä Kivijärven kirkossa, se kun on rakennettu 1874.

Seuraavaksi tämä punapää ajatteli mennä suihkuun ja sitten saakin olla syömässä sekä syöttämässä. Ikuinen oravanpyörä. 😀

PS. Ensi viikolla alkaa uusi yhteisneulonta! Äitienpäiväsukat! Oli pakko hakea kerä Novitaa (ja taas jälleen yhdet 3,5 mm puikot, kun en ikinä muista, että omistan sellaiset jo…). 🙂

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa

Oivoi, minun postaustahti on kovin kärsinyt viime aikoina. Flunssassa nyt ei tietenkään mitään kiinnostanut kirjoitella, kun elämä oli selviytymistä muutenkin. Tämän viikon tekosyy voisi olla kiire. Meillä oli eilen vieraita, joten tässä oli pari päivää pelkkää puuhastelua aamusta iltaan, kun piti siivoilla ja järjestellä paikkoja. Kasattiin meidän uusi pinnasänky vihdoin tiistaina, mikä oli oma hommansa. En ole myöskään kahteen viikkoon pahemmin käynyt missään, joten mitään erikoista kerrottavaa ei oikein ole.

Tämä kotona möllöttäminen johti siihen, että aloin katsoa Outlanderia Netflixistä ja nyt olen aivan totaalisen koukussa. Voisin ahmia kaikki jaksot heti, mutta nykyelämässä se ei tietenkään ole mahdollista. Välissä pitää ruokkia lapsi, viihdyttää häntä, nukuttaa ja toivoa hänen nukkuvan edes yhden jakson verran. Tuo sarja saa minut kahta kauheammin haaveilemaan Skotlannin matkasta sekä vanhojen linnojen näkemisestä. ♥ Ootko sä katsonut Outlanderia?

Jo ennen Outlanderin katsomista aloin miettiä pitäisikö monen vuoden tauon jälkeen värjätä tukka punaiseksi. Nyt kun en ole raskaana, voisi jotain muutakin tehdä kuin laittaa raitoja. Sarjan katsomisen seurauksena haaveilen tästäkin tietysti enemmän, koska tottakai mukana on yksi kiintiöpunapää.

Mitään muuta erikoista ei sitten olekaan tullut kai ajateltua. 😀 Odotan vain pääsiäistä, jolloin Tahkiksella alkaa loma ja me lähetään tietysti reissuun. Pitkästä aikaa!! Ihana päästä pois kotoa välillä ja jakaa työleiri jonkun toisen kanssa.

Nyt täytyy varmaankin mennä viihdyttämään lasta vielä hetkeksi ennen kuin on taas päiväuniaika ja arvaatte varmaan mikä minun aika… 😀

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa