Aika kova tuuli täällä Raumalla tänään. Saavuimme tänne viettämään joulun jälkeistä aikaa eilen, kun olimme ensin viettäneet joulua keskenämme kotona. Lapsi alkoi ainakin olla jo sen verran kyllästynyt kököttämään kotona, että oli ihan hyvä vähän lähteä johonkin.

Jouluaatto aloitettiin riisipuuron keittämisellä ja jatkui kinkun valmistumisen odottelulla. Siinä välissä kipaisin bussilla Ravattulaan, koska joku halusi ostaa meiltä Kuomat ja sovittiin treffit Cittarin pihaan. 😄 Menin bussilla, kun ajattelin, että voin hyvin lenkkeillä takaisin ja niin sitten tein. Tosin sain päähäni, että olisi oikein sopivaa hölkätä näin influenssan sairastamisen jälkeen, kun kävellessäkin on ollut sykkeet normaalia korkeammalla… Se meni jouluaatto täysin palautumiseen sitten, koska keskisyke vajaan parin kilsan hölköttelystä oli 152. 🙄

Joulupukkia meillä ei käynyt vaan lahjat vain ilmestyivät kuusen alle. Lapsi oli odottanut jostain elokuusta asti joululahjojen saamista. 😅

Joulupäivä sujui rauhallisesti kotosalla syöden ja legojen parissa. Minä tosin keskityin lähinnä neulomiseen syömisen lisäksi. Illalla katsoin tv:stä Myrskyluodon Maijan.

Tapaninpäivänä otettiin suunnaksi Rauma ja käytiinkin iltasella kävelemässä keskustassa. Tänään ei oltaisikaan päästy näille kaikille kujille enää, kun joku ainakin on myrskyn takia suljettu.

Tänään koittikin odotettu hetki, kun pääsin uimahalliin testaamaan uimalaseja ja veden alla puhaltamista. 😄 Suunnattiin Rauman hienoon uimahalliin koko perhe, kuten moni muukin perhe oli keksinyt tehdä. Hyvin silti mahtui sekaan.

Yritin ensin käydä monitoimialtaassa laittamassa naamaa veteen, mutta en uskaltanut. Sitten menin lastenaltaaseen ja taas monitoimialtaaseen, kunnes kyllästyin ja päätin mennä ihan vaan uimaan. Ajattelin, että siinä samalla sitten lyön naaman veteen ja yritän hengittää. Ensimmäisenä jouduin sukeltaa toiselle radalle, mikä sujui jopa ihan hyvin, mitä nyt laitoin silmät kiinni uimalaseista huolimatta. 😂 Uidessa uskalsin mennä veden alle hyvin, mutta en kyllä hengittänyt. En kertakaikkiaan pystynyt puhaltamaan vaan pidätin aina hengitystä. On siis ihan hyvä mennä alkeiskurssille tammikuussa. 😊

Oli mukava rauhallinen joulu ja nyt on ihana jatkaa kohti uutta vuotta. 🎆

Täällä on palattu arkeen influenssan jälkeen. Paluu oli yllättävän nihkeä, koska kuvittelin olevani ihan hyvässä kunnossa. En oikeasti ollut mitenkään kamalan kipeä sitten enää, kun kuume laski. Kova yskä oli jonain päivänä, mutta joka päivä sekin on ollut parempi. Niinpä torstaina töihin palatessani olinkin ihmeissäni, kun työkunto oli muisto vain ja oikeasti olisi pitänyt päästä nukkumaan jo puolen päivän jälkeen. Eilen onneksi kaikki sujui jo paremmin ja kiersin lyhyen lounaslenkinkin. Tosin vain todetakseni, että myös kävelykunto on ihan nollassa influenssan jälkeen. 😳 Päiväunille oli kaaduttava sillä kellonlyömällä, kun työt loppuivat.

Loppuviikosta on arkeen paluun jälkeen saatu jouluakin kasaan täällä. Olen paketoinut kaikki lahjat, joulukuusi on pystytetty, koristeltu ja tänä aamuna meillä oli piparipaja. Taikinan olin tehnyt jo monta päivää sitten. Torstai-iltana keittelin myös fudgea ja huomenna olisi tarkoitus leipoa tiikerikakku. Joulun ruokaostokset käytiin tekemässä tänään paitsi että kinkku ja laatikot ovat edelleen ostamatta. Ne hoidetaan huomenna. 😄

Ostin itselleni uudet korvikset eilen.

Tänään ehdittiin käymään Turun keskustassakin pyörimässä karusellissa ja Hansassa. Käytiin kahvilla ja lopuksi ajeltiin Itäharjun Prismaan.

Aamulla, kun mies ja lapsi tekivät pipareita, minä kirjoitin tämän vuoden viimeisen kouluhomman valmiiksi ja palautin. Nyt onkin outo olo, kun ei ole yhtään deadlinea enää eikä tarvitse miettiä esimerkiksi huomiselle mitä työtä tekisi. Ei tarvitse tehdä mitään. Todella kummallista. Kokonaisuudessaan koulua on jälellä enää kolmen kurssin ja opinnäytetyön verran. Ei ollenkaan paha!

Huomenna olisi varmaan hyvä käydä ulkoilemassa jossain porukalla, kun kerrankin pääsee ulos valoisaan aikaan. Aurinkohan ei Turussa ole pahemmin paistellut joulukuun aikana, joten kyllä tässä alkaa valoa jo kaivata vähitellen. Onneksi pimeys ei ole päässyt mitenkään pahasti niskani päälle tänä vuonna ja nythän tässä jo ihan parin päivän päästä ollaan taas matkalla valoisempia aikoja. Jouluna sillä valolla ei niinkään ole merkitystä, sillä tärkeintä on yhdessäolo perheen kesken. 🤍

Joulua itseään en jaksaisi millään enää odottaa yhtään. 😁