Kun olimme helmikuussa lomailemassa Kihniössä, meidän piti kovasti mennä vierailemaan lähistön muutamassa kansallispuistossa. Sääukko oli kuitenkin ihan eri mieltä ja paukutteli parastaan pakkasten merkeissä, emmekä koko matkalla Pyhäniemeä kauemmaksi jolkotelleet. Helvetinjärvi ja Seitsemisen kansallispuisto jäivät siis haaveeksi, jälleen kerran.

Nyt suunnatessamme jälleen Kihniöön, oli selvää, että retkeilemään mennään. Sääennustekin näytti lupaavalta koko viikolle, joten mitään esteitä metsään menolle ei ollut. Sunnuntaina ajelimme Turusta Kihniön Pyhäniemeen ja suunnittelimme heti seuraavalle päivälle lähtevämme Seitsemisen kansallispuistoon. Molemmista, sekä Seitsemisestä että Helvetinjärvestä, näkyy vähän väliä instassa hienoja kuvia, joten oli päästävä kokemaan myös itse. Eikä me olla edes pitkään aikaan käyty missään kansallispuistossa.

ENSIKOSKETUS SEITSEMISEEN

Seitsemisen kansallispuisto sijaitsee Pirkanmaalla sekä Ylöjärven puolella että Ikaalisissa. Me ajeltiin Kihniöstä Itä-Aureen kautta Seitsemisen luontokeskukselle maanantaina ja käytiin kiertämässä kahden kilometrin pituinen luontopolku Runokangas. Samaa luontopolkua olisi päässyt jatkamaan pidemmällekin rengasreitille Harjupolulle, mutta tuolloin oli ukkosvaroitus voimassa ja jo menomatkalla ajoimme yhden vesisateen alta, joten emme viitsineet ottaa riskiä. Minun suurin pelkoni koskaan on joutua ukkosen yllättämäksi keskellä metsää.

Runokangas tarjoili meille korkeita kuusia ja vanhan oloista metsää. Oli kaunista ja vehreää. Ihan lopussa myös nähtiin suolampi, jossa yksi joutsen makoili pesässään. Törmäsimme myös ehkä näätään, mutta en itse nähnyt sitä kunnolla, kun ei se suostunut liikkumaan silloin kuin tuijotin sitä..

SEURAAVANA PÄIVÄNÄ SAMA PUISTO, ERI REITIT

Seuraavana päivänä päätimme lähteä uudelleen Seitsemiseen, mutta tällä kertaa kohteena oli Saari-Soljanen ja ehkä vanha aarnimetsä Multiharjulla. Navigoimme olevinaan suorinta reittiä Saari-Soljaselle, mutta se olikin kunnon elämysmatka. Itä-Aureen kautta oli tarkoitus jälleen mennä ja käännyimme Kuruun vievältä tieltä hiekkatielle, joka näytti alkuun ihan hyvältä. Sitten se muuttui hieman huonommaksi ja pösön maha otti kiinni kiviin pari kertaa. Lopuksi tuli kunnon sepeli, jatkoimme kuitenkin. Matkaa ei nimittäin enää ollut montaa kilometriä. Tuli tienviitta oikealle, jossa luki Saari-Soljanen 2,7 km. Heti kääntymisen jälkeen totesimme hiekkatien aivan liian pehmeäksi matalalle Ranskan ihmeelle ja jouduimme kääntymään takaisin. Uudestaan 3 km rönkkötietä ja kivien väistelyt siihen päälle. Ajoimme kiltisti Kulomäen kautta kauhistellen kuinka korkean harjun päällä tie meneekään. Sitten käännyttiin taas. Tällä kertaa leveä hyväkuntoinen hiekkatie sentään. Sitten käännös ja vajaa 2 km Saari-Soljaselle, sama pehmeä hiekkatie kuin toisesta suunnasta. Mentiin kuitenkin. Yhdessä kohdassa keskikohta vähän nappasi taas ja sai vain toivoa, ettei käynyt pahasti tälläkään kertaa.

Kun pääsimme ulos autosta Saari-Soljasen parkkipaikalla, en voinut uskoa kuinka mielettömän lujaa linnut lauloivat. Konsertti oli upein hetkeen kuulemani! Saari-Soljasen reitti on myöskin noin kahden kilometrin pituinen, mutta se tarjoilee metsän sijaan enimmäkseen suomaisemaa. Vähän toki myös vanhaa metsää, joka hämmensi samalla tavalla kuin edellisenä päivän Runokankaan polulla.

JOS ELÄMÄSSÄSI KIERRÄT VAIN YHDEN LUONTOPOLUN, KIERRÄ AARNIPOLKU

Saari-Soljaselta palatessa pysähdyimme Multiharjulle kiertämään 1,8 km pituisen Aarnipolun. Jos tämän olisi skipannut, olisin katunut ikuisesti tietämättä toki mitä katuisin. Niin uskomaton metsä, että oksat pois ja pala latvaa, kuten vanhoilla puilla on tapana. Keloja, jäätävän korkeita kilpikonnan nahka -kuvioisia mäntyjä ja vanhuuden viisaus, ne olivat paikalla äärettömän vanhassa metsässä. Kilpikaarnaiset männyt ovat jo 400-vuotiaita ja metsä on suojeltu vuonna 1910. Huhhuh!

Loppu hyvin, kaikki hyvin meidän seikkailulla Seitsemisessä. Auto vaikuttaa edelleen ihan toimivalta ja ajoituksemme retkille osuivat oikeille päiville. Eilen oli tosi hyvä keli, kun tänään taas tulee vettä kuin Esterin pyllystä. Ei voi olla kuin tyytyväinen näihin kokemuksiin! ♥

Mites sulla sujui elämä parin päivän helteiden kanssa? Mulla ei välttämättä ollut aivan niin helppoa kuin viime vuonna, mutta selvisin! Eilisen paras idea oli pyöräily, kun taas tänään aloitin päivän hoitamalla pakollisia asioita Raisiossa. Kävin hakemassa merkkihuollosta autooni niinkin jännittävän varaosan kuin imuputken tiivisteen ja sitten hurautin korjaajasedän luo, joka sen vaihtoi rikkinäisen tilalle. Ne on nuo tiivistehommat tarkkoja, niitä ei liian kireälle saisi asentaa tai käy, kuten meikäläisen autossa, repeää. Muuta vikaa autosta ei tähän hätään keksitty, vaikka lauantaina siitä kuuluikin joku vähän väärä ääni. Ei kuulunut nyt, joten paha korjata mitään.

Autohuollosta ajelin Myllyyn vessaan, välipalalle ja vähän kiertelemään kauppoja. Mun piti tehä pikainen kierros ja lopulta taisin olla kierroksellani kaksi tuntia. Tosin tuosta ajasta suurin osa meni Changeen jonottaessa ja siellä edestakaisin kävelyyn. Raskaus turvotti tissit jo heti alussa niin, etten ole voinut mitään vanhoja rintsikoitani käyttää paitsi yksiä J-kupin, jotka satuin kaapista löytämään.

Turhankin monta euroa köyhempänä tulin takaisin kotiin ja täällä olen ensin huilannut, sitten touhunnut ja taas huilannut. Huomasin eilen nimittäin olevani tänä vuonna sittenkin koivuallerginen, kun taas viime vuonna oireita ei pahemmin ollut. Nyt olen kaksi päivää ollut hieman tukkoinen ja saan kamalia nuhakohtauksia porkkanan syömisestä. Tämä on toisinto kolmen vuoden takaa, kun tarkistan norkko.fi siitepölytilanteen joka päivä ja toivon epätoivoisesti sadetta. Seuraan sadetutkaa ja kiroan, kun kaikki sateet menevät Raumalle eivätkä tule Turkuun.

PYÖRÄily toimii helteellä

Eilen tähän oloon auttoi parin tunnin pyöräretki Tuorlaan. Lähdimme sadetta uhmaten, emmekä edes lopulta kastuneet reissulla. Vain muutamia sadepisaroita osui selkään, mutta kaatosateen alle emme joutuneet.

Hellekelien paras liikuntamuoto on todellakin pyöräily. Mikään muu ei olisi ollut yhtä mahtavaa. Tuuli ihanasti ja samalla sai haistella herännyttä luontoa, joka häikäisi kirkkaalla vihreällään. Joka puolella oli niin kaunista!

Pituutta meidän retkelle tuli 20 kilsaa enkä siis todellakaan olisi sitä jaksanut polkea ilman sähköavustusta. Se pelastaa raskausaikana pyöräilyhommat ihan täysin.

ILLAN SUUNNITELMAT

Tänään haluaisin vielä mennä käymään ruokakaupassa paria seuraavaa päivää varten, vaikka toisaalta allergia väsyttää liikaa ja tekisi mieli vain levätä loppupäivä. En ole vielä ottanut mitään nappulaa tähän oloon, kun kelit näyttävät viilenevän ja jossain kohtaa ehkä jopa sataa. Mulla ei näitä oireita ole kuin sillon, kun norkko.fi kartalla siitepölyn määrä on erittäin runsas. Huomenna sen ei pitäisi enää olla.

Seuraa seikkailujani instassa! 🙂