Mites sulla sujui elämä parin päivän helteiden kanssa? Mulla ei välttämättä ollut aivan niin helppoa kuin viime vuonna, mutta selvisin! Eilisen paras idea oli pyöräily, kun taas tänään aloitin päivän hoitamalla pakollisia asioita Raisiossa. Kävin hakemassa merkkihuollosta autooni niinkin jännittävän varaosan kuin imuputken tiivisteen ja sitten hurautin korjaajasedän luo, joka sen vaihtoi rikkinäisen tilalle. Ne on nuo tiivistehommat tarkkoja, niitä ei liian kireälle saisi asentaa tai käy, kuten meikäläisen autossa, repeää. Muuta vikaa autosta ei tähän hätään keksitty, vaikka lauantaina siitä kuuluikin joku vähän väärä ääni. Ei kuulunut nyt, joten paha korjata mitään.

Autohuollosta ajelin Myllyyn vessaan, välipalalle ja vähän kiertelemään kauppoja. Mun piti tehä pikainen kierros ja lopulta taisin olla kierroksellani kaksi tuntia. Tosin tuosta ajasta suurin osa meni Changeen jonottaessa ja siellä edestakaisin kävelyyn. Raskaus turvotti tissit jo heti alussa niin, etten ole voinut mitään vanhoja rintsikoitani käyttää paitsi yksiä J-kupin, jotka satuin kaapista löytämään.

Turhankin monta euroa köyhempänä tulin takaisin kotiin ja täällä olen ensin huilannut, sitten touhunnut ja taas huilannut. Huomasin eilen nimittäin olevani tänä vuonna sittenkin koivuallerginen, kun taas viime vuonna oireita ei pahemmin ollut. Nyt olen kaksi päivää ollut hieman tukkoinen ja saan kamalia nuhakohtauksia porkkanan syömisestä. Tämä on toisinto kolmen vuoden takaa, kun tarkistan norkko.fi siitepölytilanteen joka päivä ja toivon epätoivoisesti sadetta. Seuraan sadetutkaa ja kiroan, kun kaikki sateet menevät Raumalle eivätkä tule Turkuun.

PYÖRÄily toimii helteellä

Eilen tähän oloon auttoi parin tunnin pyöräretki Tuorlaan. Lähdimme sadetta uhmaten, emmekä edes lopulta kastuneet reissulla. Vain muutamia sadepisaroita osui selkään, mutta kaatosateen alle emme joutuneet.

Hellekelien paras liikuntamuoto on todellakin pyöräily. Mikään muu ei olisi ollut yhtä mahtavaa. Tuuli ihanasti ja samalla sai haistella herännyttä luontoa, joka häikäisi kirkkaalla vihreällään. Joka puolella oli niin kaunista!

Pituutta meidän retkelle tuli 20 kilsaa enkä siis todellakaan olisi sitä jaksanut polkea ilman sähköavustusta. Se pelastaa raskausaikana pyöräilyhommat ihan täysin.

ILLAN SUUNNITELMAT

Tänään haluaisin vielä mennä käymään ruokakaupassa paria seuraavaa päivää varten, vaikka toisaalta allergia väsyttää liikaa ja tekisi mieli vain levätä loppupäivä. En ole vielä ottanut mitään nappulaa tähän oloon, kun kelit näyttävät viilenevän ja jossain kohtaa ehkä jopa sataa. Mulla ei näitä oireita ole kuin sillon, kun norkko.fi kartalla siitepölyn määrä on erittäin runsas. Huomenna sen ei pitäisi enää olla.

Seuraa seikkailujani instassa! 🙂

Eilinen luontoretki Maarian kivikautiselle polulle oli sen verran rankka, että tänään on täytynyt ottaa palautumisen kannalta. Kelit ovat kuitenkin niin lämpimät ja ihanat, ettei voi vain kökkiä sisätiloissa, joten aamulla otimme suunnaksi Häntälänkosken. Häntälänkoski sijaitsee Halikossa eikä Turusta sinne mennyt ajaa kuin puolisen tuntia.

Kävelimme ensin noin 200 metriä kalapaikalle koskea ihailemaan ja jatkoimme siitä jonkin verran Häntälänkosken rantapolkua pitkin, mutta käännyimme takaisin peltojen tullessa vastaan. Jälleen linnut lauloivat iloisesti metsässä ja saimme nauttia rauhasta. Halikonjoki virtasi vieressä enkä voinut olla haaveilematta joella soutelusta.

Kävimme vilkaisemassa koskea vielä toiselta puolen tietä ennen kuin söimme pienet eväät ja lähdimme ajelemaan maalaismaisemissa takaisin kohti Turkua. Yksi parhaista harrastuksista nykyään on moottoritien molemmin puolin kaikkien mahdollisten pikkuteiden ajelu ja vanhojen maalaistalojen ihailu. Ihailen myös pitkiä peltoja, jotka ovat eri tavalla vaikuttavia kuin Pohjanmaan aakeat laakeat. Siinä missä pohjalaisilla on vanhaa merenpohjaa pelkkänä tasaisena peltona silmänkantamattomiin, Varsinais-Suomen maaseudulla koko komeuden näkee jonkun mäen päältä ja peltojen keskellä saattaa luikerrella joku puro, jonka vuoksi pelloillakin on muotoja. Peltoa on siis yhtälailla paljon, mutta maastonmuodot tuovat siihen eri fiiliksen ja silti kotoisan olon. Kuten olen ennenkin todennut  – peltomaisema on minun sielunmaisemani.

Tällä kertaa ajoimme Hajalan läpi Paimioon ja siitä moottoritietä Turkuun, koska halusin käydä Skanssista hakemassa kesäisemmät mammasukkahousut sekä muutaman uuden paidan lämpimämpiä kelejä varten. Hajala vaikutti todella kivalta paikalta eikä yhtään haittaisi, jos sattuisi löytämään jonkun vanhan maalaistalon sieltä päin. Olisi ainakin niitä peltoja ja vähän metsääkin lähettyvillä.

Eipä siis auta kuin aktiivisesti kytätä uusia myytäviä kohteita internetistä. Ehkä se täydellinen maalaistalo löytyy vielä joku päivä. ♥ Ja siihen asti voidaan ihailla muiden omia sunnuntaiajeluilla. 🙂