Lähiseudun luontopolkuja internetistä hakiessa törmäsin kerran Somerolla sijaitsevaan Metsäkoivulan polkuun. Internet lupaa Metsäkoivulan polun tarjoavan jylhiä jyrkänteitä, tulipaikan eksoottisessa paikassa sekä useita metsälampia. Ihastuin ajatukseen varsinkin metsälammista, sillä luontopolku veden äärellä on aina kiinnostava ja sitä paitsi tuntuu, ettei Turussa varsinaisesti mitään lammikkoreittejä oikein ole (Savojärven kierros on jo nähty). Niinpä tänä aamuna heräsimme varhain ja lähdimme ajamaan kohti Someroa, sillä Metsäkoivulan polku oli nähtävä.

Tavallaan oli ihan hyvä, että siitä oli aikaa, kun olin lukenut Metsäkoivulasta. Jos olisin tarkemmin ajatellut jylhiä jyrkänteitä, korkeuseroja ja sitä, ettei reittiä suositella huonojalkaisille, olisin ehkä ymmärtänyt reitin vaativuuden. Tahkis sitä ehkä yritti kommentoida jossain välissä, mutta en tietenkään kuunnellut, koska olin päättänyt nähdä tämän paikan. Onneksi loppujen lopuksi vain noin 3-4 kohtaa polusta olivat raskaana olevalle turhan vaativia ja niistäkin selvittiin. Alussa oli pari hiukan jyrkkää nousua, joista ensimmäisessä meinasin vähän horjahtaa jään takia. Onneksi oli tukeva ote lähimmästä katajasta. Sitten oli vielä yksi vaikea lasku ja sen jälkeen nousu, mutta siinä ne. Missään muualla en ollut lähellä onnettomuutta kuin ihan alussa. 🙂

Nämä pienet liikkumisrajoitteeni eivät poistaneet sitä kuinka paljon nautin koko retkestä. Tykkäsin tosi paljon polun vaihtelevuudesta ja jopa vähän niistä jyrkänteistä, joilta näköalaa piisasi. Etenkin lammikko nimeltä Pohjaton oli todella kiinnostava ja haluaisin sen nähdä myös sulana. Parin kilsan jälkeen reitti oli pelkästään helppo, ei enää mitään kiipeilyitä tai laskuja. Vain vanha metsäkoneura ja Rakkaudentienä tunnettu metsätie.

Pohjaton

Pontikkapurolla olisi myös ollut tulipaikka

Metsäkoivulan polku menee mielestäni ihan kärkeen kaikista Varsinais-Suomen luontopoluista. Luin polun olevan yksityisten henkilöiden uurastama, joten ketä ikinä olettekin, kiitos tästä. ♥

Koko retken aikana törmäsimme vain yhteen ihmiseen, korppeihin ja hevosiin, vaikka parkkipaikka oli täysi kun lähdimme pois. Parkkipaikka tosin tässä kohteessa on aika pieni, joten kannattaa suunnata paikalle ajoissa, jos mielii päästä metsään. Tie oli ihan hyväkuntoinen, vaikka hiekkatie olikin. Ja tosiaan: en suosittele raskaana oleville.

MUITA LUONTOKOHTEITA

Piikkiön Linnavuori

Hyyppärän luontopolku

Kangenmiekan kierros

Viime viikkoina työmatkapyöräily on taas kovasti pyörinyt mielessäni. Minähän viime kesänä hankin sähköt pyörääni ja aloin kesäloman jälkeen pyöräillä työmatkat. Olin aivan koukussa siihen touhuun, kunnes alkoi tulla pakkaskelit enkä huonojen kokemusten takia (mursin kerran käteni) halunnut enää ajaa kuin autolla, jos sattuukin olemaan mustaa jäätä. Nyt sitten kelit alkavat olla jo aika lämpimät ja suurin osa pyöräteistäkin on jo putsattu, joten hinku pyöräilemään on tosi suuri.

Olen lukenut internetistä, että pyöräily on ihan sallittu urheilumuoto raskaana ollessa, joten tekisi sitäkin suuremmalla syyllä kokeilla työmatkapyöräilyä nyt kun maha ei vielä ole mikään jäätävän iso. Eilen käytiinkin testailemassa voinko ylipäätään ajaa pyörällä ja ihan hyvin se sujui. Mitä nyt vähän reisipalat osuvat mahaan, mutta en tiedä haittaako se. Ei ainakaan tullut mitenkään huono olo.

Oli muutenkin hyvä käydä ajamassa oma työmatka läpi, koska yhden työmaan takia kiertoteitä riittää ja ne ovat myös muuttuneet syksystä tosi paljon. Ihmeteltävää riitti, mutta nyt ainakin osaan töihin pyörällä, jos joku aamu päätän hurauttaa Helkama vinkuen sinne. Tällä viikolla en viitsi, kun täytyy antaa kropan vähän palautua tuosta eilisestä 17 kilometrin rykäisystä. Satuin nimittäin taas toheloimaan joidenkin kiinnikkeiden kanssa eilen töissä, kun yskäsin vähän väärässä asennossa ja jouduin hetken ulisemaan tuolillani makuuasennossa. Pyöräily ei onneksi asiaa pahentanut, mutta tosiaan täytyy nyt nämä pari päivää ottaa rauhallisemmin taas.

Kellojen siirron ansiosta nyt päästään myös nauttimaan ihanista illoista, kun on valoisaa koko ajan pidempään. Rakastan iltakävelyitä ja niin myös pyöräily pehmeässä iltavalossa on aivan ihanaa. Siitä saatiinkin nauttia juuri eilen, kun tulimme kotiin vasta seitsemän aikoihin illalla.

Täytyy toivoa, että pystyisin pyöräilemään seuraavina parina kuukautena, koska sen verran piristävää työmatkapyöräily on. Siinä herää mukavasti aamuisin ja illalla on olo kuin olisi urheillut vähän.

Seuraa seikkailujani instassa!