Otin juuri istutetun anopinkielen käteeni ja toisella kädellä yritin siirtää rattaita parvekkeelta takaisin sisälle. Horjahdin ja anopinkieli ruukkuineen lensi hienossa kaaressa johonkin rattaiden alle pysähtyen kynnykseen. Puolet mullasta ja se itse kasvi pojan sylissä. Hän tuijotti minua silmät suurena, jotta mitä ihmettä se äiti nyt duunaa. Nostin hänet rattaista parvekkeen lattialle ja hän istui paikoillaan jähmettyneenä aivan hiljaa. Kerrankin. 😀

Taidan tarvita aikalisän. Järjetöntä koheltamista ollut koko viikko, kun ensin maanantaina meni ihan kuppi nurin lapsen päiväunien takia ja olin koko päivän mökömökö. Eilinen sujui jo vähän paremmin, mutta nyt täytyy ottaa rauhassa, ettei vaan enää satu mitään.

Olen kovasti alkanut miettiä mitä ihmettä ihmiset tekevät hoitovapaalla muuta kuin hoitavat lasta. Siis eihän kukaan voi jaksaa olla neljän seinän sisällä viikosta toiseen, pakkohan tässä on jotain keksiä? Mutta ei sitä voi kahvillekaan joka päivä jonkun kanssa lähteä, ei kodinhoidon tuki sellaiseen riitä. 😀 Itse ajattelin viettää väliviikon alueen ostoskeskuksista, jotta voin sitten ensi viikolla mennä taas kiertelemään niitä, ellen muuta keksi. Miten ihmeessä jotkut pystyvät olemaan kotona monta vuotta? Ei kotitöitä nyt oikeasti ihan koko ajaksi riitä, ei meillä ainakaan. Pyykkikoppa on välillä tyhjä.

Mietinkin täytyykö tässä alkaa lähteä mehtään näin päivisin, jotta lapsi pääsee luontoon välillä. Ehkä myös omaan päähän vaikuttaa se, kun ei ole yksiäkään kahvi- tai lounastreffejä nyt sovittuna. Viime viikkoiset peruuntuivat kuumeen takia ja pitäisi sopia uudet pian. Omia juttuja ehdin tekemään joka päivä vain näin 11-12, kun lapsi nukkuu eikä koskaan tiedä milloin on se hetki, kun hän herää. Eilen hän nukkui ennätykselliset kaksi tuntia.

Olen hoitovapaalla vielä 2,5 kuukautta, joten tässä tosiaan ehtii siivota ja kiertää kauppoja vielä useaan otteeseen. 😀

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa

Monet kerrat olen tänä vuonna googlettanut milloin vauva oppii ryömimään ja nyt googletan milloin vauva konttaa, sillä vauva oppi ryömimään viime sunnuntaina. Ai että! Tästä eteenpäin homma on pelkkää silmä kovana lapsen seuraamista, ettei vaan satu mitään. Hänellä tuntuu olevan nimittäin kova hinku ylöspäin, mutta meillä on onneksi huonosti kiipeilypaikkoja hänelle tässä vaiheessa.

Hänen suuri motivaattorinsa lähteä ryömimään oli tekniikka. Puhelin ja älykello… Hän on ollut kiinnostunut meidän puhelimista ja kelloista jo pitkään, mutta nyt keksimme laittaa puhelimen lattialle ja niin lähti poika sitä kohti innoissaan. Hän tietysti ajatteli, että jes, vartioimaton saalis kokonaan hänen. Sitten tylsä aikuinen tuli ja vei nenän edestä juuri ennen kuin hän ehti maistaa sitä. Koska ihan kaikkea on pakko maistaa. Niin kloorivettä vauvauinnissa kuin uimarengastakin.

Me ollaan nyt viisi kertaa käyty vauvauinnissa ja on kyllä ollut jokaisen euron arvoista puuhaa. Eilen nimittäin saatiin sukeltaa ekaa kertaa ja muutenkin poika oli aivan innoissaan koko ajan. Hän läiskyttää vettä ja tällä kertaa hän myös jutteli muille vauvoille, mitä ei aiemmin ole tehnyt. 😀

Juuri äsken tapahtui sellainen ihme, että tämä ryömimään oppinut nukahti jo seitsemältä, mutta en pidätä hengitystä yöunet mielessäni. Ehkä hän pitää näitä vain päikkäreinä, herää puolen tunnin päästä ja touhuaa kymmeneen. 😀 Jos nukkua posottaa, on tämä ensimmäinen kerta laatuaan. Oma aika – mitä se on? Teki mieli kyllä nukahtaa hänen viereen, mutta ehkä itselle yöunet seitsemältä ovat turhan aikaiset. Kaikesta väsymyksestä huolimatta.

Huomenna muuten poika on tasan 7 kuukautta vanha jo! Ihan kiva siis, että oppi ryömimään jo, vaikka saankin juosta perässä seuraavat monta vuotta. Saa nähdä milloin tulee seuraava taito!

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa