Hae
Mari Hietala

Länsimaalaisen ihmisen maailmantuska

Minun tulee tutkittua paljon karttoja työssäni ja välillä tulee katsottua googlemapsukkelin kanssa miltä muualla maailmassa näyttää. Suosittelen. Jos matkustamalla ei pääse avartamaan maailmaansa esimerkiksi ilmastonmuutoksen tai lentopelon takia, googlemapsilla pääsee lähes minne tahansa. Olenkin pohtinut mahtaako länsimaalainen ihminen edes ymmärtää millaisessa yltäkylläisyydessä elää? Meillä on sähköt, puhdas vesi, katto pään päällä (ei toki kaikilla) ja ennen kaikkea kauppakeskukset sekä nettikaupat. Jotenkin kuvittelen, että tuskin ymmärtää, sillä meidän ongelmat ovat välillä aika pieniä. Sitä hermostuu milloin mistäkin toisen ihmisen tekemästä tai tekemättä jättämisestä, kun taas toisaalla maailmassa ongelmina ovat sodat, nälänhätä ja ilmastonmuutoksen lisäämät katastrofit.

Ymmärrän sen, ettei tietenkään voi elää elämäänsä keskittyen siihen kuinka hyvin tai huonosti asiat jollain toisella ovat. Kuitenkin nykyihmisen olisi hyvä tiedostaa, mitä muualla on meneillään. Olisi hyvä tiedostaa, ettemme tarvitse enää yhtään enempää tavaraa, harvoin edes uusia vaatteita emmekä uutta kotia vain siksi, että nykyinen kyllästyttää. Tarvitsetko uuden sohvan, koska vanha on väärän värinen? Et. Yritä elää valintojesi kanssa edes hieman pidempään kuin vuoden tai kaksi. Niin minä ainakin pyrin tekemään.

Olin kuitenkin pieni tuhmeliini ja ostin uudet verhot. Olin elänyt ilman niitä jo useamman vuoden, mutta ne tulivat minua vastaan Vintedissä ja ajattelin olevani oikeutettu ne nyt ostamaan, koska olen miettinyt niitä jo kolme vuotta. Eikä niitä enää myydä missään. Ne olivat silloin aikoinaan todella kalliit, enkä köyhänä voinut niitä ostaa ja olivat ne vieläkin kalliit, mutta ostin silti. Maksoin näistä noin 80 euroa Vinted-lisineen. Ne ovat Vallilan ja nimeltään Midnight Forest. Niin täydelliset meidän makuuhuoneeseen, että melkein itkettää.

Ei minuakaan maailmantuska kolkuttele joka päivä, mutta joskus pysähdyn asiaa miettimään. Olen etuoikeutettu, kun olen saanut syntyä Suomeen. Eniten olen huolissani ilmastonmuutoksesta. Harmittaa, koska tavallisena kuolevaisena on niin vaikea tehdä enempää kuin jo tekee. En lentele ympäriinsä ja ostan harkiten. Pitäisi jotenkin pystyä vaikuttamaan isommin, mutta aika vaikeaahan se on.

Koetko sinä maailmantuskaa?

Uusi vanha arki on alkanut

Tällä viikolla minulla alkoi uusi vanha arki. Mieheni palasi puolentoista vuoden opintovapaan jälkeen takaisin töihin ja sen myötä meikäläinen järjestää lapsen päiväkotiin joka aamu. Olen siis saanut todellakin laiskotella viimeiset 1,5 vuotta, kun ei ole tarvinnut mitään muuta kuin järjestää itsensä töihin.

Ensalkuun (lausutaan pohojalaisittain ensalakuun) olin lapsen kanssa kahdestaan alkuviikosta pari päivää, kun mies oli viimeistä kertaa opintoihinsa liittyen käymässä Jyväskylässä. Keskiviikkona hän vielä oli kotona, mutta sitten torstaista lähtien minun uusi arki alkoi oikeasti. Aiemmin olen vauva- ja taaperoaikana raahannut lapsen päiväkotiin lähinnä kantamalla, pulkalla, rattailla ja autolla eikä pyöräoptiota ole ollut ollenkaan. Nyt kuitenkin vihdoin sain myös pyöräoption! Kiinnitettiin peräkärry mun pyörään ja nyt saan vietyä hänet pyörällä myös. Se toimii parhaiten, koska sitten voin päiväkodista jatkaa töihin pyörällä. Toimistolla kun tarvii käydä muutaman kerran viikossa.

Tämän viikon päiväkotiviennit menivätkin ihan urheilusta. Olen pyöräillyt tällä viikolla 39,2 km. 😁 Niin sanottuja tehominuutteja on yli 300, kun normaalisti on pitänyt ihan tekemällä tehdä se liikuntasuositusten 150. Toisin sanoen oikke hyvä! Arkiliikunta on ihan parasta, joten tykkään kyllä tästä muutoksesta.

Torstain asu: paita Versonpuoti – housut Nike – kengät Mizuno

tiarella valkoisen herukan kukat

Reima turkikas

Lapsen kanssa putsattiin tänään hänen muutama pihalelu myyrän kakasta 😝

MEILLE TULI KIIKKUKEINU

Tänään olen ollut aika paljon takapihalla pihahommissa ja nyppinyt rikkaruohoja sekä reunustin yhden istutusalueen. Hetki sitten koottiin ”kiikkukeinu” eli riipputuoli. Ai että minun ruho lepää siinä! Aina, kun painan pääni sinne perälle tyynyyn, tunnen kuinka mun verenpaine laskee ihan kuin olisin metsässä. Vinkkivitonen moisen tuolin ostamiseen: paras aika on Jyskin synttärit keväällä. Maksoin tuolista 150 euroa eikä tuo kaluste tule enää tänä vuonna todennäköisesti maksamaan noin vähän. Minä nimittäin kyttäsin niiden hintoja jo viime kesänä sekä syksynä, mutta mielestäni parhaat tarjoukset olivat 250 euroa.

Jysk riipputuoli

Huomenna sitten taas sukellus arkeen. Vien lapsen kävellen, koska olen etänä ja tiistaina sitten taas pyörällä. Toivon hyviä kelejä loppuviikkoon, koska lauantaina aion lähteä rimpsalle kollegoiden kanssa! 😁