Pitkästä aikaa pääsin minäkin sairastamaan influenssan. Totesimme jo tiistaina kotitestillä tautimme olevan influenssaa ja minä ihmettelin vielä keskiviikkonakin kuinka en ole sairastunut ollenkaan. Kun torstaiaamuna heräsin, yskästä sen jo tiesin: nyt se on minullakin. Influenssan yskä on aina tietynlainen ainakin minulla ja se on se ensimmäinen oire myös. Ensin yskittää vähän ja sitten saman vuorokauden aikana voi odottaa kuumeen nousevan. Vuonna 2018 influenssa noudatti samaa kaavaa.

Täällä onkin nyt viikon verran enemmän ja vähemmän katsottu Oktonautteja, Ryhmä Hauta ja Eläinetsiviä. Lapsi on tähän mennessä ollut se, joka on sairastanut rajuiten. Toisaalta on aikaista sanoa, koska itselläni sairastaminen on vielä kesken. Tänään on minun lähes kuumeeton päiväni, jonka jälkeen tilanne voi vielä kääntyä mihin päin vain. Minä olen varmaan silti päässyt helpoimmalla, koska jo eilen tuntui tosi paljon paremmalta, vaikka minulla oli koko päivän kuumetta 38 astetta. 😄 Pahin päiväni oli sairastumisen toinen päivä, kun kuume nousi 39 asteeseen.

Kurkku haluaisi tulla kipeäksi nyt, mutta ei se oikein osaa päättää. Ilmeisesti kuuluu taudinkuvaan, että kuumeen laskiessa tulee kurkku kipeäksi. Toivon kovasti, että tämä pysyy tässä eikä enää pahene ja pääsisin töihin takaisin pian ensi viikolla.

Meillä on mennyt kaikki jouluhommatkin ihan ohi suun tässä sairastellessa, kun takapihalta puuttuu jouluvalot, joulukuusi on varastossa ja olohuoneessa ei ole meidän ihanaa vihreää joulutähteä. Kaikki joululahjat on paketoimatta luonnollisesti puhumattakaan mistään leivonnasta. Ja ei, en sano tätä sillä, että olisi jokin stressi joulusta vaan rakastan leipomista, joten todellakin haluaisin edes jotain tehdä jouluksi. Se hyvä puoli tässä on, että tämä tauti on meillä nyt eikä vasta jouluna. Olisi ikävää, jos jouluna ei pääsisi sukuloimaan.

Nyt täytyy jatkaa pötköttämistä. Jos olisi huomenna vaikka ihan kunnossa jo!

Tämä postaus on vähän kuin kaikki haasteeni syömisen kanssa: en tiedä mistä aloittaisin. Syöminen, se tuntuu olevan ihan pirun vaikeaa. Ennen kuin kukaan tulee kommentoimaan kuinka pitäisi laihtuakseen syödä vähemmän kuin kuluttaa, juuri tällä viikolla herrat Moisio ja Sainio sen sanoivat: jos liikkuu, täytyy syödä enemmän. Että ei se ole niin yksinkertaista ollenkaan! He ovat oikeassa, sillä aina, kun alkaa liikkua enemmän, myös energiaa täytyy saada enemmän.

Tavallaan ymmärrän kyllä henkilöitä, jotka vetävät laihduttamisen puhtaaksi matematiikaksi. Osa ihmisistä vain tekee niin. Osalle koko elämä on pelkkää matematiikkaa, osalle taas humanistista hapatusta ja mitä näitä nyt on. Kun matematikko-pt neuvoo netissä toisella tapaa ajattelevaa, syntyy todennäköisesti riita. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että mutkat vedetään suoriksi, koska etenkään syöminen ei ole millään tavalla yksinkertaista kaikille. Nyt olen todennut, ettei minulle ainakaan.

EN OSAA SYÖDÄ OIKEIN

Väitän, etten osaa syödä oikein ja syytän tästä erilaisia valmennuksia, joihin olen välillä haksahtanut. Osassa valmennuksista on painotettu hurjan paljon proteniia, mikä sinänsä on ihan hyvä, koska itse en ainakaan ole syönyt tarpeeksi sitä. Kokeilin kuukauden sisään sellaistakin, että hiilareiden määrä laski aika alas ja se ei sopinut mun päälle ollenkaan. Aloin nähdä pelkkiä pitsoja silmissäni ja olisin voinut syödä vaikka hevosen.

Kun huomaan, etten osaa syödä oikein, alan muistella miten ennen söin. Vastaus on, että söin tosi paljon leipää. 😄 Kaikkien kokeilujen jälkeen haluan aina palata vanhoihin tapoihin, koska on jotenkin kotoisaa syödä leipää välipalaksi ja iltapalaksi. Mmm.

Nyt ihan viimeisin keinoni tässä syömisen opettelussa on ollut laskea kaloreita. Järkytyin siitä, mitä sain tietää laskemisen avulla. Syön todella paljon yli tavoitteen viikonloppuisin. Onko se sitten mikään ihme, jos ei laihdu? Tämäkin on taas sitä yhtä ja samaa kehää, jota kierrän. Kun sanotaan, ettei kannata kieltää itseltään mitään, totean, ettei herkkujen salliminen sovi minulle. Silloin syön niitä joka päivä. Nyt joudun toteamaan kuitenkin, ettei herkkujen rajoittaminen sovi minulle, koska muuten otan menetetyt kilokalorit takaisin viikonloppuina. Palaan siis lähtöpisteeseen ja sallin herkut.

MITÄ KOKEILLAAN SEURAAVAKSI?

Koen siis tämän syömisasian vaikeaksi sen takia, että jotain minun täytyisi tehdä eri tavoin, jotta laihtuisin. En vain vieläkään ole keksinyt mitä, koska olen nyt kokeillut vähän kaikenlaista. Enää tuo kaloreiden laskeminen on se viimeinen tapa. Sillä tavoin laihduin 2007. 😄 2018 laihduin lisäämällä liikuntaa. Nyt kuitenkin liikun jo ihan suhteellisen paljon enkä pysty lisäämään yhtään mitään, joten homma täytyy hallita keittiön puolella. Niinpä tosiaan lasken vain kaloreita ja yritän pitää ateriat järkevinä sekä välttää tosi myöhään syömistä. Nukkua pitäisi myös paremmin ja enemmän.  Niin ja sallin ne herkut tietysti, koska rajoittaminen on ainakin vihollinen. Haluaisin saada tiltanteen tasapainoon ennen kuin alkaa loma, koska lomalla haluan ottaa rennosti. Relax and chill.

Osaaksä syödä?