Mies ehdotti viikko sitten, jos oltaisiin kaksi viikkoa ilman herkkuja. Mutisin, että sehän on sitten mauton maaliskuu, mikäs siinä. Olenhan ollut jo tammikuun alusta ostolakossa suklaan suhteen. Se ei kuitenkaan ole tarkoittanut sitä ettenkö olisi niin sanotusti herkutellut. Olen kantanut pullaa kotiin, mikä ei ole yhtään tapaistani, mutta jotain oli herkkuhiiren saatava. Olen myös ostanut herkkupähkinöitä eli niitä jogurtilla ja suklaalla päällystettyjä, koska nehän on melkein terveellisiä johtuen siitä pähkinästä sisällään.

PAHASTI ADDIKTOITUNUT

Vaikka olenkin korvannut suklaata kaikella muulla eikä herkuttelu kokonaisuudessaan varmaan ole vähentynyt, silti suklaasta irti päästäminen on keventänyt oloani. Henkisesti. Olen ihan oikeasti ollut pahasti riippuvainen suklaasta. Sitä oli oltava, tavan takia. Jos oli raskas viikko takana, piti saada suklaata. Milloin mitäkin, aina piti saada suklaata. Tähän siis voisi vaihtaa jonkun toisen kohdalla tilalle alkoholin ja kas, voisi väittää olevan alkoholiongelman. Minulla se nyt vain on ollut suklaaongelma.

Aina aiemmin miehen ehdottaessa tätä samaa, että oltaisiin ilman herkkuja, en ole pystynyt siihen. Nyt kun tätä suklaan ostamattomuutta on takana kaksi kuukautta, pystyn heittämällä olemaan lähes kokonaan ilman herkkuja. Lisäsin tähän nyt tuon ”lähes” sen takia, että nyt me sitten tehtiin eilen mansikkarahkaa ja tarkoitus oli tehdä myös pannaria, mutta ollaan vahingossa juotu jo ne pari litraa maitoa ilmeisesti kaakaon muodossa. 😀 Tuo ”lähes” on myös siinä mielessä tärkeä, että kenenkään ei tarvitse olla kokonaan ilman herkkuja. Kohtuus on avainsana ja normaaliin ruokavalioon kyllä mahtuu herkkujakin. Minä olen vain lähtenyt tuollaiseen suklaattomuuteen ja nyt myös miehen ”ilman herkkuja” -viikkoihin, koska ne puhdistavat. Jos ei pysty olemaan ilman jotain asiaa tai ainetta, silloin se on ongelmallista käyttöä. Toisaalta jos täytyy olla lakossa, silloinkin voisin väittää olevan joku ongelma. Koska tasapainoinen ja kohtuullinen elämä tuskin kaipaa tipattomia, lihattomia tai vaikka tällaista mautonta maaliskuuta. Koen kuitenkin nyt, että riippuvuudesta eroon pääsemisessä totaalinen stoppi on paras tie paranemiseen.

Seuraavan kerran saan ostaa suklaata pääsiäisenä. Voin kertoa, että kyllä odotan kovasti mignoneita ja muita ihania pääsiäisherkkuja.

Tiistaina kävin työkaverin kans kahvilla Skanssissa. 🙂

Perjantaina tuli postin mukana äidinmaitokoru, jonka tilasin!

Perjantaina käytiin kahvilla Kupittaalla, kuten aina nykyään. 😀 Kahvilla käydessä nyt sentään saa herkutella.

Eilen sain valmiiksi villasukat lapselle vihdoin…

AINAKIN ENSI VIIKKO VIELÄ

Ensi viikko jatkuu herkuttomalla mallilla ja se tuntuu hyvältä. 🙂 Jännä nähdä alkaako tämä näkyä painossa, sillä ensimmäiset kaksi kuukautta ei pahemmin ole sitä tehnyt, vaikka jossain välissä siltä tuntuikin.

Toivottavasti sulle herkut ei ole ongelma, kuten mulle ovat selkeästi olleet. Ehkä tämän ”kuurin” jälkeen minäkin osaan taas kohtuuden hieman paremmin.

Kävin 3. päivä perjantaina työmatkalla pääkaupunkiseudulla. Kotimatkalla junassa alkoi kurkun perällä tuntua ja arvasin heti mistä on kyse, olihan meidän lapsi juuri pari päivää aiemmin alkanut olla nuhainen. Sitä en kuitenkaan arvannut, että mulla olisi flunssa koko saaterin kuukauden. Ristus!

Olen mä silti paljon ehtinyt touhuta tässä, vaikka vähän flunssaa ollutkin. Olen välillä ollut parempi ja päästiin jopa käymään Raumallakin joku pari viikkoa sitten. Kunnes viikko sitten perjantaina nousi oikein kuume. Siinä meni se viikonlloppu maatessa, vaikkei se taaperon kanssa niin itsestäänselvyys olekaan, että pystyisi levätä. Nyt loppuviikosta yskä alkoi vähitellen hellittää, mutta poskiontelot ovat olleet koetuksella. Eilen heitin ystävänpäiväksi ostamani horsmat menemään, jos ne olivatkin nuhan alkusyy, mutta en nyt ihan varma ole oliko siitä mitään hyötyä. Parempi alan jo olla, joten käytiin tänään oikein lenkillä ja eilen möbleerattiin.

Tänä viikonloppuna, kun on jo ollut parempi meininki, on hieman harmittanut ettei ole päässyt harrastamaan liikuntaa kunnolla kuukauteen. Kunnes nyt tänään sitten vihdoin!! Torstai-iltana oltiin niin villejä, että käytiin ihan ulkona syömässä. Ostettiin samalla antenninjohto tätä tulevaa möbleerausta varten…

Käännettiin siis sohva seinältä keskelle huonetta ja siirrettiin TV. Ihan vaan koska työpöytä on jo aiemmin siirretty samalle seinälle kuin missä sohva aiemmin oli ja se näytti niin tyhmältä, kun kaikki menee samaa seinää pitkin. Nyt on ihana oma nurkka olohuoneella, josta ei näe keittiöön suoraan.

Todella toivon, että tämä flunssa on nyt tässä tältä erää ja pääsisin maaliskuussa nauttimaan ulkoilusta. Säät ovat ihan parhaita nyt, rakastan kevättalven valoa ja lämpöä!!

Toivottavasti sinä oot pysyny terveenä! Vielä pari kuukautta täytyy D-vitamiinia kiskoa purkista. 🙂