Tässä on kuulkaa nyt kaksi päivää juostu pilatespallon perässä pitkin kyliä. Kyllä. Eikä mistään! Monessa paikassa sillä ei ole edes hyllypaikkaa, mutta jos on hyllypaikka, se on tyhjä. Ovatko kaikki muutkin innostuneet pilateksesta ostaen hyllyt tyhjiksi vai eivätkö yritykset vain osaa arvostaa pilatespalloja? En tiedä, netistä kyllä olisi saanut, mutta kuvittelin palluraisen löytyvän ihan kivijalasta. Mitä taas opimme: älä kuvittele yhtään mitään.

Pilatespallon metsästys oli kyllä seikkailu, varsinkin eilen. En ole pahemmin tottunut käyttämään julkisia, joten se oli jännittävin osuus kaikessa. Ekasta bussista myöhästyin aamulla ja toista odotin varmuuden vuoksi ehkä puoli tuntia, mutta mikäs siinä, kun seurana oli 70-vuotias erittäin hyvin pukeutunut leidi. Turkulaisista poiketen, hän puhui minulle ja juttelimme siis pitkät tovit bussia odotellessa.

Yritin eilen siis löytää pilatespallon Skanssista siinä onnistumatta. Vauva nukkui pitkään ja kun heräsi, kävin imettämässä ja menimme sitten kahville. Nostin hänet pois vaunuista, jotta viihtyy, utelias kun on. Hän hymyili viereisen pöydän sedälle ja siinäkin sitten tuli taas juteltua vieraiden ihmisten kanssa. Ennen lähtöä käytiin moikkaamassa yhtä tosi kivaa myyjää Partioaitassa. 🙂 Kävelin kotiin, joten oltiin reissussa useampi tunti.

Tänään otin uuden yrityksen Kaarinan Tokmannille, koska netin mukaan heillä olisi pitänyt olla pilatespallo hyllyssä. Oikeasti heillä oli vain tyhjä hyllypaikka, mutta reissu ei silti ollut turha: ostin Fazerin uusia töhnämunia! Dumlen ja pätkiksen makuisia. Siirryin tien toiselle puolen Prismaan ja kas, heiltä löysin jonkun ihmeellisen nystyräpallon, jota kyllä kaupitellaan pilatespallo-nimellä. Ostin sen, vaikka olin erittäin epäileväinen miksi siinä pitää olla ne ihmeet nystyrät.

Kai se pallo siinä meni, mutta en minä sen päälle uskaltanut istua. 😀 Ihan koko pilatestuntia en muutenkaan saanut rauhassa tehdä, kun vauva päätti herätä kesken kaiken päiväunilta eikä ollut mitenkään päin tyytyväinen yhtään mihinkään. Taas näitä päiviä…

Huomenna ajattelin pysyä visusti kotona ja ehkä siivota. Ystävänpäiväsukatkin ovat olleet aivan retuperällä viime päivinä. Onneksi huomenna on perjantai!

Join tänään kahvia. Se ei toki ole sinänsä mitään uutta, mutta vähän silti. Join kokonaisen mukillisen suodatinkahvia, kun toissa vuoden joulukuun jälkeen en ole moista pystynyt tekemään. Raskauden ensimmäinen kolmannes sai kahvin maistumaan paskalta ja se oli sitä tähän päivään asti. Väsymys ilmeisesti alkaa viedä voiton joinakin päivinä ja tekee mieli kahvia. Niinpä rohkenin tänään testata menisikö se alas herkkujen kera.

Tässä viikonlopussa on ollut muutakin vastaavaa taikuutta. Eilen nimittäin lakkasin kynnet ensimmäistä kertaa useampaan vuoteen ja tänään testasin samban onlinetuntia. Jälkimmäinen kaivaitui mieleen jostain todella vanhasta lihasmuistista – sambaa olen edellisen kerran tanssahdellut Seinäjoella joskus 2005 hujakoilla? Voinko olla tosiaan jo niin vanha? Nythän on jo 2022 kuitenkin. Hyhhyh.

Kynsien lakkaaminen sitten taas. Voi luoja kun tietäisitte paljonko minulla on kynsilakkoja. Sama määrä kuin vaatteita: liikaa. Aivan liikaa. Pahinta kynsilakoissa on se, etten käytä niitä kuin ilmeisesti joka toinen vuosi kerran. Raskausaikana en viitsinyt pahemmin lakkailla.

Mitähän muuta sitä kaivaisi naftaliinista vielä? Lumilaudan? Se kyllä tosissaan houkuttelisi ja käy mielessäni joka toinen päivä. Viimeistään sitten lasken, kun poika on pulkkaikäinen!

Pojasta puheen ollen, hän täyttää huomenna viisi kuukautta ja me aletaan maistella viljoja! Surautimme kaurahiutaleet blenderillä hienoksi ja huomenna sitten aloitamme päivän kauralla. Jännä nähdä miten persaus kestää! Heräsin myös siihen, että hänelle tarvitaan aurinkolasit ja olenkin koko viikonlopun selaillut nettikauppoja.

Taidan seuraavaksi mennä jatkamaan nettikauppaselailuja, sillä olen hetken omassa rauhassa, kun Tahkis lähti vaunulenkille. Oli jotenkin väsyttävä viikko, eilinen meni ihan palautuessa. Tänään on jo vähän jaksanut taas olla pirteä, ainakin sen jälkeen kun sai vähän kahvia. 😀

Ootko sä viime aikoina herätellyt vanhoja harrastuksia henkiin?

PS. Kunikaallinen keikka Netflixissä ei ollut kummoinen, mutta pitihän se katsoa, koska kuninkaallinen hömppä.