Synnytyksen alkamiseen kaikista parhaiten sanotaan tehoavan rentoutuminen. Kaikki sellainen tekeminen, mikä tuottaa oksitosiinia, on hyvästä, sillä oksitosiini käynnistää synnytyksen. Niinpä ihan jäätävä riuhtominen ei välttämättä ole se paras tapa saada synnytystä alkamaan paitsi jos sellaisesta saa jotenkin erityistä mielihyvää, mitä kyllä epäilen kovasti näin viimeisllään raskaana. Itse olen tässä pari viikkoa harrastanut vain neulomista ja tumman suklaan syömistä, vaikkei tuo neulominenkaan ihan joka hetki ole ollut niin rentouttavaa.

Muita rentoutumistapojani ovat tietysti jonkun leppoisan sarjan katsominen, ”shoppailu” (en oikeasti välttämättä osta mitään, mutta rakastan kierrellä kaupoissa, jostan syystä se purkaa stressiä) ja tietenkin läheisyys. Tähän päivään sattui vielä yksi asia, mikä erityisesti juuri tällä hetkellä saa aivoni lepäämään: vesisade. Niin ihanaa, kun sataa! Ilmassa on happea ja mieli lepää.

39+4

Vaikka korona ahdistaa, kävimme silti tänään pienellä kauppakierroksella. Ensin Myllyssä kahvittelemassa ja sitten pitkästä aikaa Scandinavian Outdoorissa. Vaikka olenkin raskauden aikana kiertänyt enemmän pikamuotikauppoja mamma-alkkareiden perässä ja muutenkin, viihdyin retkeilykaupassa kaikista pisimpään. Olin aivan ihastuksissa kaikista niistä Fjällravenin housujen sävyistä ja muutenkin ihan kaikesta, mitä kyseisestä kaupasta saa ostettua. Eikä se ostaminen ole se tärkein vaan ehkäpä ikävöin vain jo niin paljon vaelluksille ja retkille.

Seuraavasta kaupasta ostettiin jotain! Valurautapannu niinkin eksoottisesta paikasta kuin Puuilosta. Haaveilen pinaattilättyjen tekemisestä syksyllä. 😀

Seuraavaksi tai siis koko loppupäivän ohjelmassa on neulontaa ja taustalla joku hauska sarja, tällä hetkellä Top Gear jollain uudella nimellä. 😀 Ollaan katsottu jo kaikki mahdolliset sarjat, joten muutakaan ei tähän hätään keksitty. 😀

Rentoutuminen siis jatkukoon näissä merkeissä, jos vauva ja minun kohtu suo! Mistäs sitä tietää milloin tässä alkaa tapahtua vai alkaako.

Enää viikko laskettuun aikaan, se päivä oli eilen. Olin niin kiireinen ja sitten väsynyt, etten ehtinyt edes blogia päivittää, vaikka moinen virstanpylväs tuli saavutettua. Ehkä näin 39+1 on ihan yhtä pätevä silti kirjoittamaan siitä kuinka mahtava loma tämä äitiysloma on tähän asti ollut, kun vauva ei vielä ole syntynyt. Olen nimittäin tehnyt havaintoja siitä kuinka kerrankin on ihan oikeasti omaa aikaa.

Jotenkin sitä ei vain tajua omassa arjessaan, vaikka sen olisi kuinka rauhoittanut kaikelta ylimääräiseltä, ettei koskaan ihan oikeasti pysähdy. En minä ainakaan ole pysähtynyt, kun kerran eron normaaliin on nähnyt vasta nyt äitiyslomalla. Arkeni on ollut mahtavaa ja ihanaa, sillä mitään muunlaista arkea en tietenkään suostuisi elämään enkä mitään muunlaista arkea myöskään muille suosittele. Onhan se silti tietynlainen kehä, jota kiertää eikä siinä mitään, sitähän elämä on. Käy töissä, kaupassa, huolehtii ruuat ja harrastaa liikuntaa. Jättää varpaankynnet lakkaamatta, säärikarvat ajelematta, antaa kainalokarvojen kasvaa, käyttää luomiväriä kerran kahdessa vuodessa ja käy kampaajalla hädin tuskin kaksi kertaa vuodessa, koska milloin on se aika kun näitä suorittaisi? Ei minulla ainakaan ole ollut lukujärjestyksessä sellaista kohtaa ja toki siitä on saanut kuullakin, sen verran vahva talviturkki minulla on aina ollut.

Nyt vihdoin minulla on ollut aikaa näille asioille, sitä kuuluisaa omaa aikaa. Jotenkin hassua, että äitiyslomalla kaikkien pakollisten neuvolakäyntien sun muiden jälkeen avautuneella ajalla olen ajatellut lähinnä kauneudenhoitoa. Olen pitkästä aikaa ollut todella kiinnostunut ihonhoidosta, meikkaamisesta, kynsilakoista, säärikarvoista ja harkinnut jopa sokerointia! Se on paljon se!

Tämä kaikki tuntuu niin äärettömän hyvältä juuri nyt! Olen saanut keskittyä vain itseeni ja tällaisiin pinnallisiin asioihin, jotka tosiaan normaalissa arjessani ovat jääneet toissijaisiksi jutuiksi. Ei mikään olisi estänyt ottamasta sitä aikaa arkeen ja niin pitäisi ehdottomasti tehdäkin, mutta nyt vasta tuntuu, että ehtii kunnolla syventyä itsensä kuunteluun.

Kun olen ehtinyt rentouttamaan itseni näin hyvin, varmaan alan olla valmis synnyttämään. 🙂 Saa nähdä minä päivänä vauva on valmis!