Puhuin viime vuonna ystävälleni siitä, kun mua jotenkin pelotti laihtuminen. Kyllä, kuulitte oikein. Tai siis luitte. Olin monta kertaa tehnyt jo saman: ensin laihdun pari kiloa ja sitten iskee paniikki muutoksesta. Että housut alkavat lököttää, pienenen ja mahdun taas vanhoihin vaatteisiini. Sitten olikin helpompi vain syödä vähän lisää suklaata, jotta en varmasti laihtuisi, vaikka samaan aikaan silti haaveilin tosi paljon painonpudotuksesta. Olin kävelevä ristiriita.

En osannut selittää pelkoani ystävälleni kovin hyvin. Näin jälkikäteen olen vahvasti sitä mieltä, että se oli muutospelkoa ja sitä, että kuvittelin kai rasvakerroksen olevan kuin joku suoja tai kilpi ulkomaailmaa vastaan. Pidin kynsin ja hampain kiinni jostain turvallisesta, etten muuttuisi ja kaikki muu sen myötä.

Loppujen lopuksi ihan kaiken muun piti ensin muuttua, jotta pääsin yli peloistani ja pystyin kohtaamaan maailman uutena ihmisenä. Olen joutunut keskittymään kaikkeen muuhun kuin laihtumiseen, joten olen onnistunut laihtumaan siinä sivussa tekemällä parempia valintoja arjessani. Nyt, kun housut jo lököttävät, ei ole enää paluuta ja pakko hyväksyä se, ettei enää ole niin suurta rasvakerrosta suojelemassa minua maailmalta.

Ehkäpä täytyy korjata ajatusmaailmaa niin, että tiukka liha on löllölihaa vahvempaa, joten pois alta risut, männynkävyt ja pala latvaa! Ja ennen kuin tietyt blogiani lukevat henkilöt tukehtuvat aamupalaansa, kun minä kirjoitan tiukasta lihasta, tiedän kyllä sinne olevan vielä matkaa. Nyt onkin vain kyse henkisestä muutoksesta, jota ilman fyysinen muutos ei ole mahdollista.

Uskalla sinäkin päästää irti tavoista, joiden tiedät sinua turmelevan, sillä niiden tilalle saat takuuvarmasti parempia rutiineja. Eihän se niin vaarallista ole, vaikka housut tippuisivat jalasta, eihän?

Vielä tänään ehtii I love me -messuille, ellei siellä ole jo tullut käytyä! Minusta messut olivat käymisen arvoiset, sen verran kiva messupäivä meillä Susannan ja Marian kanssa oli. Tapasin Susannan perjantaina jo 6:30 jälkeen Ikean pihassa, josta jatkoimme matkaamme Mariaa treffaamaan. Hyppäsimme Marian kyytiin ja ennen yhdeksää olimme jo Messukeskuksessa. Suuntasimme ensimmäisenä kuuntelemaan terveysaiheista luentoa, vaikka enemmän taisin kyllä keskittyä aamupalaksi nautittuun vadelmavehnänoraschiavanukkaaseen sekä juttelemiseen. Kun lavalla oli Antioksidanttiklinikan lääkäri, kuulin puhuttavan D-vitamiinin puutoksesta ja siitä kuinka tärkeä ravintoaine se meille ihmisille on. Toki kaikki muutkin ovat, mutta itse ajattelen D-vitamiinin olevan avain moneen asiaan, koska se vaikuttaa niiden kaikkien muidenkin ravintoaineiden imeytymiseen.

Luennon jälkeen kirmasimme Elevenin (mainoslinkki) osastolle ihmettelemään kasvonaamioita. Tyttäret hamusivat niitä hyllystä, mutta minä en, sillä en vielä ole ymmärtänyt naamioiden ihanuutta. Olen vähän laiska käyttämään sellaisia.

Kiersimme osastoja läpi monta tuntia ennen kuin kävimme pitämässä pienen tauon, jonka jälkeen jatkoimme eteenpäin, kunnes pääsimme Foodiniin asti ja syömään vegeplatterit.

Foodinin osasto oli hillitön ja tavallaan olisin tarvinnut sieltä muutamia juttuja, mutta messuväsymys vähän painoi enkä vain viitsinyt alkaa käydä hyllyjä läpi ja jonottaa siihen päälle. Syötiin vaan ja sitten jatkettiin matkaa.

Naturelle.fi (mainoslinkki) osastolla ihastuin luomiväreihin (tää! ..ja hänkin on mainoslinkki), mutta en ostanut, sillä mulla on luomivärejä vaikka naapureillekin asti käytettäväksi. Nyt kun vielä olen vähentänyt meikkaamista arkena, ei mun meikkivarastot oikein hupene.

Viimeinen kierros meni vähän hassutteluksi, kun tuli pysähdeltyä silmälasiliikeosastoille ja kokeiltua kaikkia kehyksiä. Nuo pyöreät vihreät oli yllättävän veikeät, höhö!

Vaikken hirveästi ostanutkaan kosmetiikkaa, oli mulla yksi säkki täynnä sitä, kun sain muutamista paikoista testiin puteleita. Mun teema näillä messuilla oli ei sitruunahappoa. Oli yllättävän vaikea löytää sitruunahapottomia tuotteita, mutta kyllä sieltä muutamia sellaisia irtosi. Moni oli myös tosi yllättynyt tästä kysymyksestä ”onko teillä mitään tuotteita, joissa ei olisi sitruunahappoa”.

Minä en tiedä onko sillä mitään väliä käytänkö tuotteita, joissa on sitruunahappoa, mutta ainakin välttelen sellaisten syömistä. Homeet tuottavat sitruunahappoa melassista, joten en mielelläni ole sen kanssa tekemisissä. Kun johonkin aineeseen liittyy home, haluan pysyä kaukana. Luin joiltakin keskustelupalstoilta jollekin olleen apua siitä, kun oli vaihtanut kaiken kosmetiikan sitruunahapottomaksi. Haluan testata tekeekö se itselläni jotain, mutta tällä hetkellä testini ei ole vielä täydellinen, sillä shampoossani on sitruunahappoa.