POSTAUKSESSA MAINITTU VAUHTISAMMAKON ETÄVALMENNUS SAATU

Tulin joku aika sitten ulkoa, kun kävin puolen tunnin aamulenkillä juoksukävelemässä. Kuulostaako termi sinusta hassulta? Minusta ainakin, mutta kuulin tämän itseäni viisaammilta ja käytän sitä surutta nyt. Juoksukävely tarkoittaa siis lenkkiä, jossa juostaan tietty määrä ja kävellään vastaavasti osa. Esimerkiksi voi juosta minuutin ja kävellä minuutin toistaen tätä puolen tunnin tai tunnin ajan. Omalla lenkilläni nyt aamulla oli lisämausteena vielä sykerajat ja yritin siis pitää lyöntitiheyden maltillisena juoksuosuuksilla. Juoksemisen jälkeen jäin vielä ulos hetkeksi, koska keli oli aivan ihana tänään enkä olisi millään malttanut tulla takaisin sisälle. Sitten alkoi reisipaloja sen verran viluttaa, että oli pakko.

Tämä ei ollut viikonlopun ainoa juoksulenkki. Kävin jo perjantaina vähän testaamassa omaa juoksutekniikkaa juoksukävellen 20 minuutin verran. Silloinkin oli kiva keli ja juoksu kulki kyllä tosi hyvin, vaikka takana olikin kuukauden tauko.

Jos muut ihmiset ovat ikuisia laihduttajia, minä olen ikuinen juoksemisen aloittaja. Olen yrittänyt todella monta kertaa saada tehtyä itsestäni juoksijan, mutta johonkin se on aina tyssännyt. Kerran elämässäni pystyin hölkkäämään 10 kilometriä ja kun sen suoritin, en enää juoksemaan mennyt. Jotenkin ihan käsittämätöntä? Mutta silloin tavoitteeni oli vain se kymppi enkä nähnyt enää mitään muuta sen jälkeen. Olin nuori ja pitkäjänteisyys kuului jonkun toisen maailman sanakirjaan. Kesällä 2019 oli jonkinlainen yritys myös, mutta sekin sitten vain jäi parin kerran jälkeen. Tänä syksynä hankimme poikaystävän kanssa älykellot ja aloitimme taas. Se sujuikin tosi hyvin, kunnes reväytin takareiteni intervallitreenissä. Nyt olen vähän niin kuin sen jäljiltä elvyttämässä harrastusta uudelleen.

Nämä tämän viikonlopun juoksulenkit liittyvät siihen, kun sain kutsun Vauhtisammakon juoksukoulun etävalmennukseen. Etävalmennus alkoi torstaina ja nyt on tosiaan pari lenkkiä sitten jo takana. Ehkäpä valmennuksen myötä vihdoin minusta tulee juoksija?

kerrankin hyvä tuuri

Viikonlopun muita puuhia juoksemisen lisäksi ovat olleet neulominen ja pieni shoppailu. Islantilaisneule sai jatkoa eilen uudella ohjepätkällä. Minulla meni sen tekemiseen koko päivä, koska välissä käytiin shoppailuretkellä, jonka jälkeen syötiin, käytiin saunassa ja taas syötiin.

Shoppailuretkeltä mukaan tarttui pari alennuksessa Marimekossa ollutta patalappua, alehuulipuna Kicksistä, The Body Shopin kulmakarvasivellin, Lumenen voide sekä leikkuualusta Hemtexistä. Leikkuualusta ei ollut mikä tahansa randomilla löytynyt vaan pitkään himoittu. Kun näin Hemtexin kyltit ”kaikki tuotteet -50 %”, kirmasin viimeiseen nurkkaan toivoen alustoja olevan vielä jäljellä. Oli onneksi! Kerrankin kannatti odottaa alennusta. Tämä oli siis Skanssin Hemtexissä, joku loppuunmyynti ilmeisesti.

Nyt ulkona näyttäisi paistavan aurinko, joten täytyy tästä rientää muihin puuhiin. Kävelyretki läheiselle kirppikselle on ainakin vielä ohjelmassa!

Nyt on blogimuutto onnistuneesti takana, enkä voisi paljon enempää innoissani olla. Mahtavaa päästä jatkamaan bloggaamista täällä Vaikuttajamedian osoitteessa uuden bannerin alla, jonka muuten itse tein. Kun sain valmiiksi sen, mietin miten ihmeessä en ole tehnyt tätä jo aiemmin. Vanha blogini kulki nimellä Mari H ja päätin tässä uudessa kulkea koko nimellä Mari Hietala, koska tuo sukunimeen viittaava hoo on ollut hieman ärsyttävä hönkiä pressitilaisuudessa, kun joku on kysynyt minkä nimistä blogia kirjoitan.

Tervetuloa näin heti alkuun seurailemaan meikäläisen seikkailuja. Pyrin kirjoittamaan pari kertaa viikossa ja aiheina blogissani ovat metsäreissut, muu liikunta, vähän neulominen ja silloin tällöin tehdään katsaus pankkitileilleni. Olen nimittäin jo viime kesänä luvannut alkaa säästää rahaa, joten pakko laittaa pää vadille julkisesti välillä.

Koen itseni sellaiseksi kamalan arkiseksi ihmiseksi. En pahemmin matkustele, en syö dinnereitä enkä brunsseja (lounaita ja aamupaloja kyllä), käyn Prismassa ja usein siellä sotku, missä minä. Olen muuten ihan tavallinen siis, mutta harrastan kyllä jalkapallon valokuvausta tai ainakin harrastin ennen koronaa. Ei huvittanut lähteä tapahtumiin, joissa on paljon muita ihmisiä, joten taisin kuvata koko vuoden aikana ihan pari matsia vain.

Asun Turussa poikaystävän kanssa vuokrakaksiossa. Kotoisin olen Etelä-Pohjanmaalta ja täällä Turussa olen asunut nyt 6 vuotta. Ammatiltani olen asiakasneuvoja.

Kulutamme aikamme metsäretkiin ja muuten vaan lenkkeilyyn. Viime vuonna kävimme ensimmäistä kertaa vaeltamassa (eka päivä, toka päivä ja kolmas) ja taidamme olla nyt hieman koukussa siihen touhuun. Minähän en mikään eräjorma ole ollut aiemmin, mutta muuten vaan maalainen ja kaikkien kaupungissa vietettyjen vuosien jälkeen mikään muu ei ole tuntunut niin hyvältä kuin paluu luontoon. Tunnistan nykyään lintujakin ihan eri tavalla kuin koskaan ennen.

Ajattelin tällaisen pienen esittelyn olevan ihan paikallaan. Olisi kiva kuulla kuka sinä olet ja onko sinulla jotain erityisiä toiveita, mistä haluaisit minun kirjoittavan. 🙂

Ja hei tähän loppuun vielä: voit seurata minua instassa ja facessa. Instassa olen aktiivinen storyn päivittäjä ja faceen linkkailen blogipostaukset.