Helmareiden peli Veritaksella alkoi eilen 18:15 ja minä tuntia ennen kotona laukku pakkaamatta, syömättä, meikkaamatta ja tuolikin jossain auton perällä. Hiki puski päälle eikä siis pelkästään 31 asteen helteen takia. Kun pääsin Veritakselle, kuvausliivit olivat loppu ja vähän epäselvää, mistä pääsen kentälle, koska kaikki järjestelyt olivat taas ihan erilailla kuin takavuosina. Kuulinkin siinä Palloliiton miestä odotellessani, että Veritaksen pressitila on nykyään Interin varasto. Voisin kirjoittaa kirjan tästä aiheesta, mutta en nyt aloita postausta heti valittamalla. 😀 Paljon oli nimittäin hyvääkin, mutta säästän ylisanat myöhempään vaiheeseen kertomustani. Eilen pelattu peli oli Helmareiden EM-karsintoihin valmistava peli Suomi – Japani ja minä parin vuoden hiljaiselon jälkeen jaksoin vihdoin lyllertää kuvaamaan. Lapsi on nyt 10 kuukautta vanha, joten on paljon helpompi lähteä kotoa, harmi vaan että eiliselle osui tämä vuosisadan helle. Yritin nesteyttää vauvaa koko päivän sen verran, että hän pärjää ilman minua pari tuntia.

Kerkesin kentän laidalle juuri ajoissa ja pääsin vielä vakiopaikalleni. Kyllä kelpasi istua varjossa. Oli niin hyvä paikka, etten lähtenyt toisella puoliajalla vaihtamaan vaan istuin kuin tatti paikoillani, kunnes synnytyksessä osumaa ottanut häntäluuni alkoi vihoitella. Kyllä siinä jotain kuviakin tuli otettua samalla.

Kuvaaminen sujui vanhasta muistista muuten ihan hyvin, mutta vähän joutui hakea asetusten kanssa ja kaikessa laiskuudessani näistä kuvista puuttuu nappiskuvat sun muut minulle ominaiset otokset. En kertakaikkiaan jaksanut liikkua siinä ulkoilmasaunassa metriäkään. Sen sijaan puoliaikojen välillä juttelin kuvaajakollegoiden kanssa enkä tajunnut ottaa yhtään räpsyä, josta osaisin nyt jälkikäteen sanoa mikä kuva on sitten jo toista puoliaikaa. Ammattilaisfiilis just nyt. 😀

Tämä oli siinäkin mielessä hyvin perinteinen paluu jalkapalloon, koska en osaa sanoa yhtään mitään Helmareiden pelistä. Minä vaan seurasin palloa ja nappasin pari kuvaa. Googlettelun perusteella kaikki eivät olleet tyytyväisiä, mutta kukapa olisi, jos taululla lukee 1 – 5.

Ainiin ja ne ylisanat: Palloliiton mies oli tuonut kuvaajille vettä ennen toista puoliaikaa!! Ihan mieletöntä! Kiitos!! ♥

Suomi – Japani 1 – 5

Me ollaan etsitty hieman isompaa kotia meille jo hetken aikaa Turun seudulta. Oikotiehen ja etuoveen laitetaan hakuehdoiksi Varsinais-Suomi, 3 huonetta ja enemmän ja hinnaksi maksimissaan 250000 euroa. Paitsi ettei täältä merituulien luvatusta maasta tunnu saavan mitään järkevää alle 250000 euron. Välillä on tosi tarkoituksella katsottu myös rivitaloja, mutta kyllähän tässä omakotitalo silti enemmän houkuttaa.

SIJAINTI

Minulta kysyttiin joku aika sitten instassa millainen meidän unelmatalo olisi ja joku toinen taas toivoi postausta kodin etsinnästä, joten ajattelin nyt yhdistää nämä asiat. Yritän selventää tässä samalla myös itselleni, mitä me oikein etsimme. Aloitetaan alueesta. Aikoinaan Raisiossa asuessa olin sitä mieltä, että Nousiainen olisi ihan paras. Siellä on eniten kotia muistuttavat peltomaisemat ja kuitenkin nopea matka ihmisten ilmoille. Nyt taas täl puol Turkua asuessa Nousiainen tuntuu ihan tylsältä ja kyllä parempi suunta on sittenkin Kaarinasta Paimioon. Ei Salo, en jaksa enää niin pitkää työmatkaa, kun olen elämäni aikana jo yhdet kuusi vuotta ajanut 40 kilometriä suuntaansa töihin.

Liedon Vanhalinna olisi ihanteellinen meidän työmatkojen kannalta. Ja maisemien. Liedon Tarvasjoki tuntuu kaukaiselta, vaikkei se nyt niin kauhean kaukana kai ole. Marttila on kaukana. Lieto ja Kaarina olisi varmaan parhaat sijainnit meille. Piikkiöstä eteenpäin pitäisi jo sitten olla ne kaksi autoa. Littoisen olen unohtanut, koska hinnat.

NO SE TALO SITTEN

Omakotiltalon etsinnässä vaikeinta on lisääntynyt tietoisuus erilaisista ongelmista, joita taloissa voi olla. Suurin kaikista tuntuu olevan vuosikymmenestä toiseen salaojat. Kuinka moni omakotitalon omistaja jaksaa pitää salaojista huolta? Välillä ihailen yli satavuotiaita vanhoja taloja ja välillä olen 2000-luvun jälkeen rakennettujen talojen kannalla. Tässäkin tulee se hintaongelma. Ja koko! Kaikki 2000-luvulla rakennetut talot tuntuvat olevan ensinnäkin ihan jäätävän kokoisia ja toisekseen jäätävän hintaisia. Korot ovat nousemassa, joten mikään miljoonalaina ei oikein houkuta. Silti me tarvittaisiin tilaa, oma piha ja sauna.

Oikeastaan mitään kovin suuria kriteereitä minulla ei talolle ole. Olisi kiva, kun se olisi terve eikä tarvisi ekana alkaa tehdä kylpyhuoneremppaa. Pihassa pitäisi olla nurmikkoa ja lääniä, koska tarvitsen viinimarjapensaita ja omenapuita. Eikä naapurin tarvisi olla aivan kyljessä kiinni.

missä ollaan käyty

Tuntuu, että kaikki talot, joissa ollaan käyty, ovat haisseet. Osa heti sisään astuessa ja osa vain vienosti. Ehkä olemme siis käyneet liian vanhoissa valesokkelitaloissa ja siksi olisi hyvä tutustua hieman uudempaan tuotantoon. Viimeksi kävimme ihan kivassa rintamamiestalossa, mutta siinä ongelmaksi koitui kellarin korkeus, kun Tahkis ei mahtunut kävelemään siellä pää suorassa.

En tiedä unohdinko nyt jotain olennaista? Tuntuu, että tällä hetkellä tärkeintä on sijainti sekä terve hengittävä huusholli. Niin ja tietysti kohtuullinen hinta, koska korot, bensan ja ruuan hinta. Olisipa kristallipallo, jotta tietäisi onko omakotitalo just tänä vuonna millään tavalla järkevä hankinta.