Hae
Mari Hietala

ONNISTUMISEN ILOA

Vaihdoin blogin bannerin eilen! Olin haaveillut siitä jo hetken. Oikeastaan jo aika kauan.
Ostin joskus pari kuukautta sitten vesiväritussit Suomalaisesta ja myöhemmin pyydystin vesiväreille sopivaa paperia Akateemisesta. Tuskastelin nimittäin eri fonttien kanssa pitkään, mutta en vain löytänyt itselle sopivaa. Päätin lopulta, että piirrän/tekstaan/maalaan bannerin itse, koska osaan kyllä kirjoittaa ihan selkeästi kynällä, jos vain jaksan keskittyä.
Sain bannerin koneelle asti joku aika sitten, mutta en kuitenkaan paikoilleen ihan heti. Exäni on koodaillut tätä mun blogipohjaa joiltakin osin ja banneri on yksi sellainen. Siihen ei pääse käsiksi kuin muuttamalla koodia ja voitte ehkä kuvitella, etten ole ajatellut mitään koodihommia sen jälkeen, kun asuin jonkun superkoodaajan kanssa. On niin helppoa delegoida joku juttu sille, joka osaa kuin opetella itse, vaikka ihan hyvin pystyisi, jos vähän jaksaisi keskittyä.
Superkoodaaja-exäni on sen verran kiireinen koodaaja, että lopulta spämmäsin facechatin täyteen kysymyksiä kuinka pääsen käsiksi koodiin (samalla sekunnilla keksin, että voisin vain etsiä siitä koodista kaikki .jpg -päätteiset jutut), kun en tietenkään tiennyt miten tunnistan sen bannerikohdan sekamelskan keskeltä. Sain vähän vinkkejä, tajusin mitä pitää tehdä (koska olin nähnyt miten hän sen tekee) ja lopulta osasin ihan itse vaihtaa bannerin! 
Ihan mieletön onnistumisen fiilis! Vaikka kyse ei ollut avaruustekniikasta tai mistään vaikeasta koodikielestä, olin koko eilisen ihan onnessani, kun osasin itse! Kaiken lisäksi sain muutettua bannerin vielä linkiksi, jotta sitä klikkaamalla pääsee takaisin pääsivulle.
Nyt tuntuu vihdoinkin siltä, että blogissani on mun näköinen banneri, jes! Ja vielä ihan ite osasin (pienellä avustuksella).

BLOGGAAJAN ARKEA

Täällä on kolmas arkiaamu meneillään loman jälkeen. Olen vähän myöhäisemmässä työvuorossa, joten nämä aamut eivät ole kovin rasittavia ehtineet olla. Olen yrittänyt herätä vähän aiemmin, ettei rytmin muutos myöhäisemmän ja aikaisemman työvuoron välillä olisi niin suuri, mutta ei se nyt ihan niin hyvin ole vielä onnistunut kuin toivoin. Nukkumaanmeno nimittäin tuntuu aina venyvän.
Mun piti kirjoittaa eilen illalla tämä postaus valmiiksi, mutta eihän siitä mitään tullut. Ei ollut yhtään kirjoitusfiilis päivän päätteeksi. Niin käy itse asiassa tosi usein mun bloggaaja-arjessa ja huomasin taas saman kuin aina: arki yllätti bloggaajaan. Mulla ei ole nyt taas luonnoksissa oikein mitään, koska en pyhitä blogille kokonaisia päiviä ikinä. Olen sen verran ADHD, etten edes pysty tekemään samaa asiaa monta tuntia vaan tarvitsen välille taukoja ja ihan muuta tekemistä. Siksi en siis kirjoita esimerkiksi sunnuntaisin seuraavan viikon postauksia valmiiksi, mutta ajatus houkuttaa kyllä.
Ennen uhrasin blogille arki-illoista aika ison siivun, kunnes ymmärsin, ettei aika vain voi riittää ihan kaikkeen ja on valittava harrastanko liikuntaa tai hoidanko kotia sillä ajalla. Sittemmin olen suistunut hiljalleen normaalin ihmisen arkeen, jossa töiden jälkeen siivoan, käyn kaupassa, teen ruokaa (tai joku muu tekee) ja palkitsen itseni parilla jaksolla jotain ihanaa tv-sarjaa, johon olen ihan hemmetin koukussa (Lucifer). Ihminen kaipaa hetkiä, jolloin ei tarvitse olla eikä tehdä mitään. Paitsi kuulemma suorittajat, heistä en tiedä mitään enkä osaa samaistua moiseen riuhtomiseen.
arkiaamu
Te ihanat blogini lukijat olette tainneet jo tottua siihen, ettei minun postaustahdistani ota mitään selvää ja nämä aiheetkin ovat aikamoinen sillisalaatti. Välillä on ollut enemmän jalkapalloa ja nyt taas kaikkea muuta elämää. Jos saisin valita, tämä blogi voisi olla enemmän vaikka elämäblogi kuin mikään lifestyle tai muukaan hömpötys.
Joskus ehdin ajastaa postaukset kasiksi ja joskus en. Jälkimmäisessä tapauksessa postaus on saattanut ilmestyä tänne vielä kahdenkin jälkeen päivällä, kun on kuitenkin tehnyt mieli kirjoittaa. Minulla on paras kirjoitusfiilis usein aamuisin ja jos aion ajastaa seuraavaksi päiväksi jotain, mun täytyy tietysti kirjoittaa jutut edellisenä iltana.
Vähän siis meikäläisen pitäisi suunnitella paremmin milloin kirjoitan ja mitä. Eilen mietiskelin blogini pääteemoja, joihin on pakko ujuttaa jalkapallo mukaan, koska en vain voi sille mitään, että rakastan futiksen kuvaamista ja haluan laittaa kuvat johonkin näkyville, jotta muutkin voivat nauttia niistä. Onneksi tykkään myös liikunnasta ja sen tuomasta hyvästä olosta ja ylipäätään hyvinvointi on aika jees, joten haluan pitää hyvinvoinnin yhtenä osa-alueena. Kolmantena on kaikki random, kuten pukeutuminen, kosmetiikka ja kotijutut. Kuulostaako hyvältä? Postausaikataululle täytyy tehdä myös jotain, mutta hahmottelen sitä myöhemmin.
Nyt lopetan löpinät ja menen tyhjäämään astianpesukoneen, kun on mukavasti aikaa ennen kuin tarvitsee työntyä utuiseen Raisioon ja todeta kuinka on taas kylmä/kuuma/sopiva. Hauskaa keskiviikkoa!