Suomen Cup: FC Inter – FC Lahti
0Tapasin Mattias Gestraniuksen tällä viikolla. Kaksi kertaa. Ensimmäinen kohtaaminen sattui arkena täytenä yllätyksenä ja taisin punastella vielä seuraavanakin päivänä hieman, koska harvemmin sitä pohjalainen tapaa itseään suurempia julkkiksia, niin kuin ehkä tiedätte. Sanailimme puolin ja toisin siinä sen verran, että päätin joku päivä pyydystää huipputuomarista kuvan. Kuinkas sitten ollakaan, Gestranius oli erotuomarina lauantaina Suomen Cup -matsissa Kupittaalla, joten pääsin heti kokeilemaan kuinka hyvin muistan jonkun tuomarin myös pyörivän kentällä pelaajien seassa.
Yleensä, jos pitää saada jostain yhdestä tyypistä hyvä kuva, ei kannata laskea sitä yhden kuvaustilaisuuden varaan. Eilisessä matsissa yritin saada myös Josusta ja Klingasta kuvat, mutta ei sekään helppoa ollut. Klingasta kuvittelin saaneeni hyvän kuvan, mutta kotona koneella selatessa totesin, että olisi pitänyt kuitenkin ottaa vielä pari lisää. Ja ylipäätään tarkistaa siinä hetkessä, mitä tuli räpsittyä, jotta tietää joko sen täydellisen kuvan sai vai ei. Luotan välillä liikaa tuuriini.
Oli ihanaa taas kuvata. Sää oli niin mahtava, vaikka toisella puoliajalla olikin aika julma vastavalo. Nautin silti enemmän lämmöstä. Jalkapallon kuvaaminen ei nimittäin ole niin nautinnollista silloin, kun jäätyy pystyyn ja niitä kelejä meillä Suomessa kuitenkin riittää aina.
Itse jalkapallosta ei löydy paljoakaan sanottavaa. Kauden ensimmäinen esitys muistutti ekalla puoliajalla enemmän painia kuin jalkapalloa. Koko ajan siellä oli joku mukkelis makkelis, enkä tiedä kuuluiko se FC Lahden taktiikkaan vai oliko vain sattumaa. Toisaalta FC Inter oli selkeästi treenannut koko talven vain juoksemista, sillä heidän suurin taitonsa näytti olevan pitkä potku tois puol kenttää ja gasellimaisen nopea hyökkäys kohti maalia. Itse en pystyisi juosta niin paljon ja niin lujaa. Onneksi olen vain valokuvaaja.
Interin kannattajat eivät pettäneet tälläkään kertaa. He ovat uskollisia tyylilleen kaudesta toiseen. Toisella puoliajalla alkoi tietyt kirosanat ottaa korvaan ja muistin, että paikalla on tosiaan myös kannattajia. Sitä kesti pari minuuttia ja loppupelin oli suhteellisen hiljaista.
Toisella puoliajalla tajusin vasta myös, että onhan Interissäkin jotain kuvattavaa. Ihana Miro ihan väärän väärinen paita päällään, mutta toisaalta mahtavaa, että hän saa tämänkin kauden pelata Veikkausliigaa. Tsemppiä kauteen Miro!
Kuvasin peliä FC Lahden hyökkäyspäässä ja sehän oli suhteellisen tylsä pää suurimman osan ajasta. Oli ihan hyvä, että oli sellainen tuomarista kuva -projekti, jotta riitti jotain muuta tekemistä. Joni oli myös mukana aidan toisella puolella, joten sain höpistä vähän väliä jotain ja huudahdella ”kato kui ihania collieita jollain tuolla!”.
Tuntuu hyvältä, kun futiskuvauskausi on nyt avattu! En tiedä mikä on seuraava peli ja milloin, mutta pahoin pelkään sen olevan vasta joskus maaliskuussa.
FC Inter – FC Lahti 1 – 2