On taas ollut kaikenlaista. Normaalia arkea ja sitten vähän uuttakin, kun pääsin kesäksi töihin eri osastolle. Sen myötä innostuin kaikista vanhoista asioista, kuten leikkaamaan tukkani lyhyemmäksi, kirjojen lukemisesta sekä jalkapallon valokuvauksesta. Akkresin Veritaksella pelattuun Helmareiden Suomi–Norja -matsiin ja niinpä sitten perjantaina vaelsin pelipaikalle ihmettelemään uutta katsomoa sekä kaikkia ihan eri järjestelyjä kuin mitä aiemmin on ollut. Ei pitäisi pitää taukoja, kun sitten on aina ihan pihalla missä on median tila ja mistä mennään kentälle. Onneksi Palloliiton mediaihminen on hyvin valveutunut ja ensimmäistä kertaa kuulin oikein erikseen ohjeet vielä juuri ennen matsia mistä saa kulkea. Yleensä meitä valokuvaajia lähinnä kielletään kaiken suhteen, mutta tosiaan nykyään on erilaista edes välillä.

Olin kerrankin valmistautunut kamerakaluston suhteen hyvin. Olin ladannut akut jo edellisellä viikolla tai sitten se oli rakas aviomieheni, joka niistä huolehti, mutta kuitenkin. Tilasin jopa uuden linssin- ja kennonputsaussetin ja sen lisäksi oikein käytin sitä! Putsasin linssin ja kennon, molemmat. Jälkimmäinen kyllä jännitti, mutta ajattelin, että ei se oo niin justihin, kun on kuitenkin aivan rikollisen vanha 5D Mark kakkonen käytössä. Ei tainnut käydä kuinkaan, koska en huomannut kuvissa mitään rantuja.

Jalkapallo sitten taas. Noh, en minä sitä niin hirveästi ole viime vuosina seurannut. Uusi työkaverini, entinen jalkapalloilija, tiesi kertoa Suomi-Norjan olevan tärkeä peli. Epäröinkin kannattaako minun lähteä sitä kuvaamaan, koska sitten Helmarit kuitenkin häviää. Aina, kun olen paikalla, kotijoukkue häviää. Onneksi Suomi-Norja pelattiin kuitenkin tasan. Ehkä uskallan akkreta toisenkin kerran vielä tänä vuonna. Jäi nimittäin hampaankoloon kuvaamisesta itsestään.

Jee Pippa! 🤎

pääseekö ohi vai ollaanko lähetyksessä

Onneksi useampi kuva sentään onnistui, mutta paljon jäi onnistumatta. Taukoni koronan jälkeen on venynyt liian pitkäksi ja se näkyi siinä kuinka monessa otoksessa tarkennus oli yleisössä. Kertakaikkisen paska suoritus ihmiseltä, jonka pitäisi osata kuvata jalkapalloa vaikka unissaankin. Ne kaikki kuvat, jotka olit tarkkoja, niissä oli Ria Öling. 😁 Ei se haittaa, koska tykkään Riasta, mutta ajattelin muiden viihtyvän kuvien parissa paremmin kuvattujen kohteiden vaihdellessa.

Tykkään myös ihan sikana Ellistä, joten siksi hän pääsee nyt mukaan. Siinä oli ilmeisesti jokin tv-tilanne meneillään, jonka meitsi keskeytti kuiskuttamalla ystävälliselle naiselle siinä lähellä että pääsisiköhän tuosta läpi vai joko ollaan tv:ssä. Pääsin. 😄

vastavalon voima

Vastavalossa oli voimaa kuin Veritaksen huikeassa yleisössä toisen puoliajan lopussa, vaikka ensin pelkäsin. Valo oli niin kirkas ja aurinko vielä korkealla, kun asetuin sitä vastaan uuteen itäpäätyyn. Pelkäsin, ettei koko kuvaamisesta tule mitään, mutta hyvinhän se meni. Tai siis yllättävän hyvin siihen nähden kuinka korkealla aurinko vielä oli.

tunnelma

Ensimmäisen puoliajan jännitys vaihtui toisen puoliajan lopussa mielettömään kannustukseen, joka loi stadionille upean tunnelman. Olin kiitollinen, kun sain kokea sen. Lopulta se myös tuotti tulosta kentän puolella eikä vain valokuvaajan päässä, kun Helmarit tekivät maalin ja minä pääsin rätkimään maalihalikuvia. Rehentelin kotona kuinka onkin hyvä, kun olen kuvannut Tepsiä aikoinaan niin paljon ja päässyt treenaamaan noita pelaajakasojen kuvaamisia. 😂

Oli tosi ihanaa käydä kuvaamassa sekä nähdä Helmarit ja muita tuttuja vuosien varrelta. Oli ihan parasta istua maassa ja kuvata, mikä ei aiemmin ollut mahdollista Veritaksella kuperan kentän takia. Nyt kuperuus on poissa. Hieman laiskan letkeä olen toki nykyään kuvien tekemisen ja blogin kirjoittamisen suhteen, mutta vetoan pikkulapsiarkeen. Ei vaan enää pysty tekemään sillä aikataululla juttuja kuin ennen pystyi.

Toivottavasti kuvista oli iloa, ensi kertaan!

Suomi – Norja 1–1

Meitsi instassa

Helmareiden peli Veritaksella alkoi eilen 18:15 ja minä tuntia ennen kotona laukku pakkaamatta, syömättä, meikkaamatta ja tuolikin jossain auton perällä. Hiki puski päälle eikä siis pelkästään 31 asteen helteen takia. Kun pääsin Veritakselle, kuvausliivit olivat loppu ja vähän epäselvää, mistä pääsen kentälle, koska kaikki järjestelyt olivat taas ihan erilailla kuin takavuosina. Kuulinkin siinä Palloliiton miestä odotellessani, että Veritaksen pressitila on nykyään Interin varasto. Voisin kirjoittaa kirjan tästä aiheesta, mutta en nyt aloita postausta heti valittamalla. 😀 Paljon oli nimittäin hyvääkin, mutta säästän ylisanat myöhempään vaiheeseen kertomustani. Eilen pelattu peli oli Helmareiden EM-karsintoihin valmistava peli Suomi – Japani ja minä parin vuoden hiljaiselon jälkeen jaksoin vihdoin lyllertää kuvaamaan. Lapsi on nyt 10 kuukautta vanha, joten on paljon helpompi lähteä kotoa, harmi vaan että eiliselle osui tämä vuosisadan helle. Yritin nesteyttää vauvaa koko päivän sen verran, että hän pärjää ilman minua pari tuntia.

Kerkesin kentän laidalle juuri ajoissa ja pääsin vielä vakiopaikalleni. Kyllä kelpasi istua varjossa. Oli niin hyvä paikka, etten lähtenyt toisella puoliajalla vaihtamaan vaan istuin kuin tatti paikoillani, kunnes synnytyksessä osumaa ottanut häntäluuni alkoi vihoitella. Kyllä siinä jotain kuviakin tuli otettua samalla.

Kuvaaminen sujui vanhasta muistista muuten ihan hyvin, mutta vähän joutui hakea asetusten kanssa ja kaikessa laiskuudessani näistä kuvista puuttuu nappiskuvat sun muut minulle ominaiset otokset. En kertakaikkiaan jaksanut liikkua siinä ulkoilmasaunassa metriäkään. Sen sijaan puoliaikojen välillä juttelin kuvaajakollegoiden kanssa enkä tajunnut ottaa yhtään räpsyä, josta osaisin nyt jälkikäteen sanoa mikä kuva on sitten jo toista puoliaikaa. Ammattilaisfiilis just nyt. 😀

Tämä oli siinäkin mielessä hyvin perinteinen paluu jalkapalloon, koska en osaa sanoa yhtään mitään Helmareiden pelistä. Minä vaan seurasin palloa ja nappasin pari kuvaa. Googlettelun perusteella kaikki eivät olleet tyytyväisiä, mutta kukapa olisi, jos taululla lukee 1 – 5.

Ainiin ja ne ylisanat: Palloliiton mies oli tuonut kuvaajille vettä ennen toista puoliaikaa!! Ihan mieletöntä! Kiitos!! ♥

Suomi – Japani 1 – 5