Parhaat ideat on niitä, jotka toteutetaan hetken mielijohteesta. Niin taas tänään, kun tein ihan yhtäkkiä suunnittelematta sen enempää paluun jalkapallokentälle parin vuoden tauon jälkeen. Omistin kai viime vuonna futikselle yhden postauksen ja sitä ennen olen kuvannut lajia vuonna 2020, muuten ei blogissani ole hetkeen futista ollutkaan. Voin siis kuvitella uusien seuraajien olevan hieman pihalla, mitä tämä futishöpötys nyt oikein on, mutta tosiaan: futiskuvaus ei ole unohtunut, se on ollut vain tauolla ensin koronan ja sitten raskauden takia. Samalla olen myös saanut otettua vähän etäisyyttä seuroihin, mutta en ole yhtään sen viisaampi kuin aiemminkaan: en tiedä mitä ja kenen futista haluaisin kuvata. Ehkä pojan kasvun myötä sekin arvoitus vielä ratkeaa, olettaen hänen kiinnostuvan jalkapallosta edes vähän.

Paluu rakkaan harrastuksen äärelle oli jännittävä. Missä putki on, missä kuvausliivi, entä jakkara?! Voinko kuvata ilman piilareita, kyllä on aikoihin eletty kun en edes meikkaa!?

Pienenä kertauksena: futiskuvaus vuonna 2013 oli tarkkaa puuhaa. Piti olla kynnet SJK:n väreissä ja meikki myös, sillä sinisiä silmiä korosti oikein mukavasti musta sekä kulta luomiväreinä. Ilman sotamaalausta ei ollut Seinäjoen keskuskentälle menemistä. Piilarit oli tietysti myös ihan pakolliset, koska koin hankalaksi kuvaamisen silmälaseilla.

Futiskuvaus 2022: kyllä kuvaaminen ilman piilareitakin onnistuu aivan hyvin. Ei meikkiä myöskään tarvi, koska mitä väliä. Syväjää on sama vanha kuin ennenkin, ei tarvinut istua kuin vajaa yksi puoliaika ja olen jäässä edelleen, kolme tuntia myöhemmin. 😀

Ajattelin huomenna tai viimeistään tiistaina tehdä kuvat ja näyttää vieläkö meikäläisestä on johonkin tällä alalla. 😀 Mielestäni ainakin paluu jalkapallokentälle sujui ihan hyvin…

Katsoitko eilen Suomen peliä? Me tietysti katsottiin, koska onhan meillä molemmilla omanlainen futistausta. Miehellä tietysti sellainen oikea, kun on pelannut ja minä taas vain loikannut tyhjästä valokuvaamaan jalkapalloa. Jaksan aina naureskella omaa taustaani tällä saralla, olenhan kuitenkin niin pesäpallopitäjästä kotoisin kuin olla ja voi. Nyt kun en kuitenkaan ole kuvannut yli vuoteen, aluksi koronan takia ja tänä vuonna tämän raskauden, en ole niin tarkasti seurannut esimerkiksi Veikkausliigan tapahtumia. Jo perjantaina kuitenkin iski ihan järjetön ikävä kuvaamaan, kun ensimmäisen kisalähetyksen alussa näytettiin video, jota katsoessa pystyi huudahtamaan parikin kertaa kuinka olen ottanut tuosta tilanteesta kuvan.

Eilinen peli oli kamala, kuten varmasti koko Suomi ja maailma tietää. Aluksi se oli kamala omalta osaltani siksi, että eläydyin liikaa ja tuntui kuin koko kohtu olisi ikuisessa jännityksessä. Vauva oli kääntynyt ihan ihmeelliseen asentoon niin, etten tuntenut liikkeitä lähes koko iltana enkä varsinkaan sitten, kun tuli jo entisenkin stressin päälle vielä isompi stressireaktio Christian Eriksenin tapauksen takia. Se oli jotain, mitä kukaan ei halua koskaan haluaisi nähdä jalkapallokentällä tai varmaankaan ylipäätään missään.

laiska sunnuntai

Tänään kävimme kaupassa heti aamusta ja jo sen reissun aikana mua alkoi ihan kamalasti väsyttää. Siihen ei tuntunut auttavan yhtään mikään ja lopulta mentiin päikkäreille. Tällaista ihme väsymystä on nyt ollut viime viikkoina aivan liikaa enkä oikein tiedä ovatko nyt rauta-arvot viimein tippuneet liikaa, ovatko sokeriarvot jotenkin päin hemmettiä (ei pitäisi olla) vai onko tämä nyt vain jotain seurausta tuosta eilisestä stressistä. Hemoglobiinin pääsen mittauttamaan vasta 1,5 viikon päästä, joten sinne asti pitäisi sinnitellä ainakin. Enkä minä sitä sano, kai tämä raskaus itsessäänkin väsyttää? Jos viimeinen kolmannes tarkoittaa paluuta alkuraskausoireisiin, on jäätävä väsymys itselläni yksi niistä oireista.

Mitään muuta erikoista tänään ei olekaan sitten tehty. Neulontaa olen harrastanut sen, mitä jaksanut. Tahkiksen paidan toinen hiha alkaa pian olla valmis ja pääsen aloittamaan toista. Helmakaan ei toki ole vielä kokonaan valmis, mutta ei se vaadi enää kuin varmaan reilun yhden lankakerän verran.

PALUU SALILLE

Eilen ennen jalkapalloa pohdimme kovasti jotain omaa urheilusuoritusta ja ihan yllättäen päätimme lähteä käymään salilla. Katsoin netistä jotain liikkeitä, mitä voin raskaana ollessa tehdä ja sitten mentiin. Puoli tuntia treenasimme ennen kuin piti lähteä kotiin suihkuun ja tv:n äärelle. Oli hauskaa! En ole oikeastaan ollenkaan Turussa asuessa harrastanut salilla käymistä, mutta kovasti olen sitä viime aikoina kaivannut. Oli ihanaa käydä eikä varmasti jää ainoaksi kerraksi!

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa