Minua on vuosia vaivannut se, miten kiireisiä lähtöni töihin ovat olleet. Ensin olen meikannut puoli tuntia, sitten syönyt puoli tuntia ja lopuksi vielä ajanut töihin lähes puoli tuntia. 1,5 tuntia touhuamista ennen kuin saa siirrettyä itsensä työmaalle, jonne olisi joka päivä kiva mennä tosi ajoissa, koska sitten pääsisi kotiin myös aikaisemmin.

Yli 10 vuotta siinä meni ennen kuin kamelin selkä katkesi lopulta. Asiaan vaikutti se, että olin saattanut hieman liu’uttaa itseäni miinuksen puolelle ja miinuksen takaisin tekeminen tuntuu aina olevan työläs operaatio. Niinpä päätin kuukausi sitten lopettaa meikkaamisen arkena, jotta ehtisin töihin aikaisemmin. Kuulostaako kamalalta ajatukselta? En siis tarkoita oman naamani kannalta vaan, että pystyisitkö itse moiseen velttouteen vai onko se sinulle jo arkipäivää?

Ensimmäinen päivä oli vaikea. Tuntui koko päivän niin kuin jotain puuttuisi. Seuraavana en enää muistanut koko asiaa ja kaikki viikot sen jälkeen: ei tunnu missään. Aamut ovat nyt ihania, kun ei tarvitse miettiä meikkaamista. Pesen hampaat, mietin päivän asun, syön aamupalan ja lähden. Yksinkertaista ja nopeampaa kuin ennen. Lisäksi illat ovat niin ihania, kun ei ole sitä ”eäääää pitäisi pestä nää meikit” -hommaa.

Luulen jatkavani tällä linjalla vielä jonkin aikaa, mutta hieman kyllä kaipaan meikkaamista. Se on kivaa, sillä saa ryhtiä ripsiin ja piiloteltua ihon virheitä. Hauskaa vaihtelua kuitenkin tämä olla meikkaamatta ja olen aivan ihastunut nopeisiin aamuihini. Ihana lähteä heti, kun on aamupala syöty.

Tiedäthän sen tapahtumaketjun: ensin tulee kurkku kipeäksi, aamulla toteat olevasi kipeä, kurkkukivun tilalle tulee räkätauti ja siihen kylkeen yskä, joka ei parane koskaan. Parin viikon päästä tästä toivot jo olevasi niin terve, että pääsisit lenkille, mutta kävellessä hengästyt edelleen niin kuin et olisi koskaan flunssaa edeltävässä huippukunnossa ollutkaan. Ja lihakset, mitä ne ovat ja miten niitä käytetään?

Juuri kun alkaisit olla valmis tositoimiin ja alkaa taas treenata kunnolla, pärähtää päälle mystinen mahatauti. Samaan aikaan jälkitautina flunssasta kummittelee vielä pieni korvatulehdus etkä ole niin varma poskionteloistakaan. Siinä sitä sitten miettii itsekseen milloin ihmeessä sitä pääsisi taas tarttumaan kahvakuulaan?

Näin minun sairaskertomukseni menee joulukuulta tammikuun alkuun. Kunnes eilen menimme taas lenkille, eikä sen jälkeen tapahtunut mitään pahaa. Olo itse asiassa parani lenkin jälkeen. Kuin olisin hikoillut kaikki pahat henget ulos ja tässä sitä ollaan nyt taas terveenä, jee! Niin ihanaa tuntea olonsa normaaliksi.

Muuta eilen tapahtunutta: ostin uuden ripsarin, koska Lumenen Nordic Chic Full-on Curl Mascara ei sopinut mulle. Korkkasin Lumenen viime viikolla ja heti parin päivän käytön jälkeen huomasin sen kirvelevän ja ärsyttävän silmiäni. Täytyy toivoa, että essence sopii taas ihan ykkösellä, ainakaan niistä ei ole ikinä tullut mitään oireita.

Katsoimme myös yhden elokuvan ja se oli tällä kertaa Näin koulutat lohikäärmeesi 3. Tykkäsin! Tänään katsotaan taas joku, veljeni suositteli Kungfu Pandaa. Luvassa on pizzaa ja irtokarkkeja. ? Ollaan niin ansaittu rento leffailta, oltiin nimittäin päivällä ulkona 3 tuntia…