Eilen aamuna aamupalaa syödessäni katselin instastooreja niin kuin aika usein teen. Yhdessä stoorissa mainostettiin eräästä perinteisestä joulun ajan herkusta terveellisempää versiota ja sehän riitti siihen, että aloin säksättää siltä istumalta kuinka ihmiset ovat nykypäivänä niin ristuksen hysteerisiä. Jos nyt sattuu syömään sokeria pari lusikallista ylimääräistä, ei kukaan kuole siihen paitsi silloin, kun oma haima ei enää toimi eikä elimistö tuota insuliinia.

Okei, vaikka säksätänkin joskus, ei se minulta ole pois, että puoli maailmaa haluaa korvata perinteiset leivonnaiset sun muut jollain sokerittomalla tai vehnäjauhottomalla. Silti jotenkin ärsytti juuri eilen se, että ihan kaikesta täytyy yrittää löytää parempi versio, sillä ihan tosissaanko esimerkiksi glögi on asia, jota ei uskalla juoda sitä 1-2 mukia koko vuoden aikana?

Kaikkeen syömiseen ja ylipäätään elämiseen kuuluu kohtuus. Kohtuus ihan kaikessa. Jos olet perusterve haimalla ja maksalla varustettu ihminen, kyllä voit ottaa palan kakkua ja juoda ihan tavallista glögiä, jos mielesi tekee. Voit syödä perunaa ja leipää jopa päivittäin. Voit syödä joulusuklaata jo vaikka lokakuusta asti, se ei ole väärin.

Enkä minä tosiaan sitäkään, että niissä terveellisissä versioissa olisi mitään väärää, kunhan se ei vääristä ihmisten mieltä syömistä kohtaan. Syömisestä on muutenkin tehty viimeisen 10 vuoden aikana aivan liian vaikeaa, joten normaalien juttujen korvaaminen terveellisillä versioilla mielestäni edesauttaa vääristynyttä kuvaa siitä, mitä itsensä voi sallia syömään ja mitä ei. Koska kaikkea voi syödä!

Ehkä en ole vielä päässyt tässä omassa terveyshifistelyelämässäni niin pitkälle, että ymmärtäisin miksi kaikesta pitää tehdä se parempi vaihtoehto, mutta jos pääsen, voin kertoa kyllä sitten teillekin. En vain usko sen päivän tulevan, sillä itse olen onnistunut laihtumaan nyt noin 10 kiloa ilman, että olisin korvannut mitään käyttämääni ruoka-ainetta millään toisella.

Katsottiin perjantaina Sohvaperunat ja siinä yksi mies kommentoi itseään siihen tyyliin, että tarvisi myös vähän ehkä laihtua. Samaan hengenvetoon hän lisäsi kuinka ei kuitenkaan voi, koska ihan kohta on joulu. Ja sen jälkeen juhannus. Nauratti, mutta perään aloitin kotisohvalla saarnan kuinka laihduttaminen ei oikeasti tarkoita sitä, että mistään tarvisi luopua. Ettei sillä ole väliä, vaikka kuinka on tulossa ihan kohta joulu ja heti perään juhannus.

Laihduttamisesta haaveilevat ihmiset ajattelevat usein tahallaan liian vaikeasti. He tietävät sen kyllä itsekin ja siinä mielessä minun on turha tähän sellaista edes kirjoittaa, mutta kirjoitan nyt kuitenkin. Haluan sanoa ääneen, ettei laihtumisen esteenä ole tuleva juhlapyhä, sillä paras laihtumismenetelmä on vain korjata omia elämäntapojaan. Tärkeintä on vain alkaa toistaa omassa arkielämässään tapoja, jotka tekevät sisäisesti hyvää.

Jos ruokavalion pääraaka-aine tällä hetkellä on sokeri tai muut turhat makeutusaineet, kannattaa sokerin tilalle vaihtaa vaikka kuitu. Suklaahan olisi muuten ihan hyvä ruoka-aine, mutta kuitua siinä ei taida oikein olla. Sokeria ja rasvaa senkin edestä. Voi vain miettiä kuinka paljon suolisto sitä rakastaa. Vähemmän sarkastisesti ilmaistuna sanon näin: suolisto rakastaa kuitua sokeria ja rasvaa enemmän ja kun saa suoliston voimaan paremmin, saa syömiensä ruokien ravintoaineet imeytymään. Sitä jaksaa paljon paremmin elämäänsä, kun ravintoaineet imeytyvät. Myös marraskuun pimeydessä. (Jenny kirjoitti juuri postauksen, jossa puhui pimeän sietämisestä ja tämän vuoden marraskuu on ensimmäinen, kun itse koen sen, ettei pimeä haittaa yhtään.)

Sokeria ja rasvaa himoitsee myös silloin turhan helposti, kun ei syö päivällä 6-15 välillä kunnolla. Täytyy syödä niin paljon, että napa paukkuu eikä illalla vain ole enää nälkä! Laihduttamisesta haaveilevia ihmisiä vainoaa myös opittu iltanälkä, mutta sillekin voi tehdä saman kuin ihmisille, jotka yrittävät keinolla millä tahansa saada huomiota. Olla välittämättä siitä, mutta ei niin, ettei ruoki itseään vaan nimenomaan niin, että opettelee syömään maittavan iltapalan. Ei liikaa, mutta ei myöskään liian vähän. Minun täytyy saada hiilareita iltapalaksi, jotta saan unta yöllä, joten minun iltapalani on usein leipää. Tai lättyjä. Mmmm. No okei, ei lättyjä todellakaan edes joka viikko, mutta joskus.

Kun sallii itselleen nälän ja siihen syömisen, aivot tajuavat vihdoin, että täällä ei ole mitään nähtävää, ei ole mitään nälkään kuolemisen vaaraa. Lopulta noin puolessa vuodessa huomaa yhtäkkiä suhteensa ruokaan olevankin paljon terveempi kuin ennen.  Huomaa myös himoitsevansa oikeaa ruokaa sen sijaan, että vetelisi iltapalaksi puoli levyä Fazerin sinistä.

Että sitä vaan ajattelin sanoa, ettei niillä juhlapyhillä ole mitään tekemistä suurimmaksi osaksi terveellisesti syömisen kanssa. Sitä paitsi terveellisesti syöminen ei tarkoita sitä, että vetää vihersmoothieta päivästä toiseen (en ole itse syönyt yhtään sellaista tänä vuonna, vaikka ehkä olisi pitänyt) vaan sitä, että syö 3-4 tunnin välein ruuaksi luokiteltavia asioita. Välipaloja ja kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Päivällisen jälkeen syö jälkkäriksi suklaata sen verran kuin huvittaa (jälkkäriksi kannattaisi oikeasti syödä jotain C-vitamiinia sisältävää, jotta ruuan rauta imeytyisi). Veikkaan, ettei oikeastaan edes huvita paria palaa enempää.

Meillä tehdään viikonloppuisin aina jotain ns. herkkuruokaa ja arkena sitten normaaleja kotiruokia. Me syödään aika usein ranskalaisia ja pitsaa viikonloppuisin, vaikka minulla onkin vielä hieman matkaa laihduttamisen kanssa. Kyse on omalla kohdallani kohtuudesta. Syön kotiruokaa ja myös roskaruokaa vain sen verran kuin tarvitsee. Jouluna aion syödä samalla taktiikalla, koska ähky ei ole kovin mukava olotila eikä myöskään keholle hyväksi.

Tulipa paasattua taas. Yritän vain sanoa, ettei laihtuminen ole oikeastaan edes vaikeaa. Alkaa vain syödä oikeaa ruokaa ja syö sen jälkeen vasta herkkuja, jos enää tekee mieli. Ystävällisin terveisin, mustavalko-Mari 😀 Ja jos haluaa laihtua, omien ruokatapojen muutos kannattaa aloittaa heti! Kyllä se joulu sieltä tulee ja sitä sitten syö sen verran kuin syö, ei sitä kannata murehtia!