Kuten tiedätte, olen laihduttanut koko elämäni ajan onnistuen siinä ehkä kaksi kertaa. Viimeisin rutistus alkoi 1,5 vuotta sitten, mutta sen nimi ei ole laihdutus vaan elämäntapamuutos.

Elämäntapamuutos on siitä hauska, että siinä usein lisätään erilaisia rutiineja niin lautaselle kuin vapaa-ajallekin. Ei siis vähennetä mitään, vaan lisätään. Tämä on asia, jonka toivoisin jokaisen laihduttamista miettivän huomaavan.

Ensin lisätään liikuntaa, sitten ruokaa. Ja toisinpäin. Kun on saavutettu liikunta osaksi arkea, voidaan alkaa pilkkoa ruokaosuutta pienempiin osiin ja keskittyä enemmän hyviin rasvoihin, vihreään sekä C-vitamiiniin. Sitä huomaa hyvin äkkiä, että säännöllinen syöminen noin 3 tunnin välein on ihan paras tapa elää, sillä se herättää aineenvaihdunnan ja tuo mukanaan nälän. Nälkä kertoo, että keho toimii.

Minä laihduin viime vuonna 10 kiloa. Lisäämällä liikuntaa ja syömistä.

Tänä vuonna en ole laihtunut kiloakaan. Mikään ei sinänsä ole muuttunut, mutta keväällä tajusin syöväni aivan liikaa vaaleaa leipää (sämpylät, liian hyviä) ja toinen kompastuskiveni taitaa olla suklaa. Keväällä meni suklaata turhan usein, joten nyt loman jälkeen on sillekin tehtävä jotain.

Heti, kun lopetan suklaan palasten päivittäisen napsimisen, alkaa painoni pudota ja olostani tulee kivan laiha. Se ei siis sinänsä paljon vaadi, että saa painonsa putoamaan, kun vaan pitää huolta päivittäisistä rutiineista ilman liiallista herkuttelua.

Olen viimeksi joulukuun puolella kirjoittanut laihduttamisesta. Silloin siitä oli jotain sanottavaa, mutta nyt voisin todeta vain, että enpä ole hetkeen laihtunut. Painoni on noussut, laskenut ja taas noussut.

Viime viikolla olin niin turvoksissa joka päivä, etten jaksanut miettiä yhtään syömisiä tai painoasioita. Aivan sama tuumailin ja sulattelin suklaata poskissani kilpaa poikaystäväni kanssa, höhö! Tiesittekö, että kaksi palaa Fazerin maitosuklaata on ihan taivaallista, kun sulattaa toisen palan toisessa poskessa ja toisen toisessa?

Flunssan takia lenkkeilyynkin tuli parin viikon tauko ja nyt vasta vähitellen on saanut taas kiinni ulkoilusta. Eilen kävimme melkein 7,5 km lenkillä heti aamupäivällä ja ai vitsi kuinka hyvää se teki. Ihan parasta! Kaipaan myös kovasti lihaskuntohommia ja toivon, ettei tässä nyt tule mitään erikoista, jotta pääsisi välillä treenaamaan ihan kunnolla!

Syömispuoli on ihan hallinnassa, mutta tietysti kaipaa aina pientä fiksaamista. Meillä on töissä tosi suolasta ruokaa välillä, joten täytyisi useammin muistaa omat eväät sinne ja kotona taas johonkin väliin pitäisi pystyä ujuttamaan vihersmoothieita. Ostin jopa jo selleriä tuossa joku aika sitten smoothieita varten, mutta johonkin ne ovat unohtuneet.

Eipä siis mitään uutta ja erikoista tällä rintamalla. Toivottavasti kuukauden päästä tilanne olisi vähän eri jo.