Kun aikoinaan aloin käydä salilla Seinäjoella, käytin hyväkseni parikin eri kertaa personal trainerin palveluita. En enää muista sen setin nimeä, mutta mulla oli personal trainer apuna joitakin kuukausia ja palveluun kuului myös kehonkoostumusmittaus ainakin alussa sekä lopussa. Tuolloin mun tulokset olivat ihan siedettävät mitä viskeraaliseen rasvaan tai edes ylipainoon tuli, mutta parannettavaa toki oli silloinkin.

Kun muutin Turkuun, salielämä jotenkin jäi ja se on kyllä kieltämättä alkanut kaihertaa viime aikoina. Voi olla, että hankin vielä joku päivä salijäsenyyden, mutta voi myös olla, että pumppaan itseni kuntoon kotijumpilla. Kotijumpat ovat niin mahtavia, kun ei tarvitse erikseen lähteä mihinkään ja kymmenellä minuutilla pääsee jo pitkälle! Tallennan aina instasta kivan näköisiä jumppia, kun vastaan tulee.

Mun pitikin aloittaa uusi uljas elämä liikkumisen suhteen vajaa kuukausi sitten, kun lapsi oli terve ja me kaikki oltiin terveitä. Kunnes hän sairastui joitakin viikkoja sitten ja me heti perässä. Lisäksi mä onnistuin naksauttamaan jonkun suoliluulihaksen samaan aikaan eikä se nyt vieläkään täysin parantunut ole.

KEHONKOOSTUMUSMITTAUS HELPOSTI ITSEPALVELUNA

Kehonkoostumusmittaus on kuitenkin siitä hauska nykypäivänä, että semmoisessa voi käydä, vaikkei olisi kallista tai edes edullista salijäsenyyttä tai muutenkin olisi siinä samalla matkalla syömään American Dineriin nurkan taakse. Bodymaja nimittäin on pystyttänyt itsepalvelupisteitä eri paikkoihin, joissa voi siis käydä mittauksessa ilman ajanvarausta. Bodymajan nettisivuilta voi ostaa kertakäynnin tai useamman ja kun on itsepalvelupisteen oven takana, oven saa aukaistua nettipalvelun kautta. Tosi helppoa! Vähän joutuu keskittyä ohjeisiin, mutta ei ole paha rasti sekään.

MUN TULOKSET EI KESTÄ PÄIVÄNVALOA

Mun tulokset oli sitä sorttia, etteivät ne kestä päivänvaloa kuin lihaskunnon osalta. Se oli hyvä. Se oikeastaan yllätti, sillä enhän mä ole tehnyt muuta kuin vaunulenkkeillyt koko vauvavuoden ja nykyään sitten kyykkäilen nostellessani taaperoa syliin. Eniten pelotti paljonko musta löytyy ylimääräistä ja siis onhan sitä. Eniten keskivartalossa tietysti.

Mä nappasin Bodymajan sivuilta kolmen kerran palvelun, joten ajattelin käydä uudelleen mittauksessa ensi vuonna sitten, kun olen saanut vähän tehtyäkin jotain olettaen suoliluulihaksen olevan kunnossa ja tehtyä raamit herkuttelulle. Suunnittelin nimittäin jonkun sortin suklaalakkoa ensi vuodelle tai siis jotain sen kulutuksen vähentämistä. Taas jälleen kerran sillä erotuksella, että nyt siitä täytyy tehdä elämäntapa. Täytyy keksiä jotain muuta millä herkutella.

Ootko sä tietoinen sun kehonkoostumuksesta, uskallatko mennä kehonkoostumusmittaukseen?

Minua on viime päivinä mietityttänyt kovasti miten syödään. 😛 Törmäsin syksyllä tietoon, jonka mukaan kaikki imettäjät eivät automaattisesti laihdu imettäessä. Joillakin on taakkanaan kivikautinen geeni, joka varmistaa vauvalle maidonsaannin pitämällä kaikesta energiasta kiinni kynsin ja hampain. Käytännössä imettäjä saattaa jopa lihoa tämän seurauksena.

Itselläni syksyllä lähti paino hitaasti alaspäin, kunnes tuli neuvolastressi, joka ajoi minut syömään suklaata levykaupalla. Lihoin kuin pieni porsas, mutta vauva sen sijaan seuraili omaa käyräänsä pysytellen rimpulana. Oli mukava selitellä lääkäreille kuinka lapsella on alipainoiset geenit, koska olinhan minäkin rimpula lapsena, mutta en enää.

Vuoden alussa liityin elokuisten mutsien ryhmään, jossa kovasti yritetään laihduttaa lisäämällä liikuntaa ja syömällä terveellisesti. Muut tuntuvat hyvin onnistuvan paitsi minä itse, vaikka siis nykyään tuleekin liikuntaa paljon enemmän arjessa kuin syksyllä. Vertaan tällä hetkellä tosi paljon itseäni muihin. Fanitan fittejä mammoja ja samaan aikaan pistelen poskiini pari suklaapalaa pitkin päivää. Mietin, että siihen on tultava loppu. Suklaan on loputtava meiltä tai ainakin vähennyttävä entisestään.

Eilen mietin tätä asiaa oikein kunnolla, sitten vihdoin kun ehdin iltakuudelta istua ensimmäisen kerran sohvalle koko päivänä. Tajusin unohtaneeni täysin miten syödään. Olen kotona, eikä työ rytmitä päivääni, joten syömiseni ovat myös tavallaan mitä sattuu. Ainakin haluan nyt uskotella näin itselleni, että tästä kaiken täytyy olla kiinni. Päätin tänään alkaa syödä samoin kuin ennen synnytystä. Kunnon välipalat hedelmineen ja salaattia pääaterioille. Jos edes arkena pystyisi noudattamaan vanhoja rutiineja, ei niin haittaisi miten viikonloput menevät.

Otin myös sillä tavalla härkää sarvista, että varasin soittoajan työterveyshoitajalle ja hän soittelikin heti tänä aamuna. Menen huomenna labroihin, joten pääsen heti kiinni, jos ferritiinissä tai kilpirauhasarvoissa on jotain.

En tiedä onko minun mahdollista laihtua imettäessä, mutta ainakin aion yrittää. En ole dieetillä vaan lisään syömistä. Tästä tykkään elämäntapamuutoksissa eniten. 😀 Kun saa syödä enemmän!

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa