Älä laihduta
0Hitsi tämä viikko on tuntunut pitkältä. Olin jo eilen aivan torstaissa ja petyin aina, kun tajusin torstain olevan vasta tänään. Tänään ei ole ihan mikä tahansa torstai vaan tänään on Älä laihduta -päivä. Älä laihduta -päivässä ei ole kyse siitä, ettei saisi laihduttaa vaan halutaan kyseenalaistaa laihdutuskulttuuri, edistää kehorauhaa ja ennaltaehkäistä syömishäiriöitä. Esimerkiksi. Hyvinvoinnista saa olla kiinnostunut, mutta äärimmäisyyksiin meneminen eivätkä ikuiset dieetit välttämättä ole kovin kestäviä valintoja.
Itsekin ajattelin koko nuoruuteni ”pitäisi laihtua”, vaikka oikeasti ei pitänyt. Olisin kyllä voinut tehdä hyvinvointini eteen todella paljon enemmän, mutta lihava en ollut. Kunnes ”pitäisi laihtua” -ajattelu teki minusta sellaisen. Sitä saa, mitä ajattelee ja mistä puhuu. Olisin tosissaan voinut opetella syömään kunnolla jo nuorena, mutta laihdutusajattelu teki sen, etten syönyt tarpeeksi. En uskaltanut syödä riittävästi, koska en oikeastaan tiennyt asiasta paljoakaan vaan sorruin siihen, että jos haluaa olla laiha, ei voi syödä niin paljon. Eihän se nyt ihan niin kuitenkaan mene, ei ollenkaan.
Vielä näin raskaanakin ollessa vanhana akkana kärsin siitä, etten todennäköisesti osaa syödä tarpeeksi. En oikeastaan mistään muusta ole viime viikkoina valittanut kuin jatkuvasta nälästä. Tällä viikolla on ollut kaksi päivää, kun olen saanut nauttia nälättömistä hetkistä, mutta juuri tälläkin hetkellä nälkä kurnii ja pitäisi olla jo jääkaapilla.
Raskaus on myös tuonut mahani häpeilemättömästi esiin sekä instaan että nyt tänne. Ei puhettakaan, että voisin julkaista mahakuvia, jos en olisi raskaana. Häpesin mitättömiä läskejäni jo silloin 10-15 vuotta sitten, kun niitä ei edes ollut. Miettikää, miten vahingollinen suomalaisten laihdutuskulttuuri on. Kaikki laihduttavat koko elämänsä lopputuloksena se, että ei uskalleta syödä riittävästi ja vuodesta toiseen aloitetaan aina uusi dieetti. Lopputuloksena täysin sekaisin oleva aineenvaihdunta, eikä mitään muita tuloksia. Tietysti sitten on se osa, jotka onnistuvat tekemään ihan oikean elämäntapamuutoksen. Niistä tarinoista tykkään. Ne luovat toivoa muillekin.
Ja mistä nuoret oppivat sanomaan ”pitäisi laihtua”? Meiltä vanhoilta akoilta. Keho- ja ruokarauha kaikille, kiitos.
Kolesteroliarvojen alentaminen: näin onnistuin
Kävin viime talvena verikokeissa terveystarkastuksen yhteydessä ja sivusin sitä yhdessä postauksessani hieman. Verikokeissa oli mukana kolesteroliarvot, maksa-arvot, ferritiini ja d-vitamiini. Olen pyytänyt d-vitamiinin aina erikseen, sillä minulla on pari kertaa todettu siitä puutos ja se ei ole mukava tila se. Kannattaa pitää huolta d-vitamiiniarvoistaan, jos haluaa elämän tuntuvan kirkkaalta ja pirteältä.
Kolesterolimittauksesta en ollut niin innoissani, koska olenhan ylipainoinen ja omista ruokailutottumuksistahan sekin johtuu. Tulokset eivät olleet kovin hyvät ja hetken kyllä kylmäsi, kun mietin verisuonteni tilannetta. Sain hoitajalta ohjeet syömiseen, joista täytyy kyllä sanoa, että sopivat ennemmin laihdutusohjeiksi. Toisaalta en tiedä kolesterolista sinänsä paljoakaan, mutta sen ymmärrän, että varmaan vanhakantaisesti siihenkin tuputetaan laihduttamista reseptiksi.
Elin pari viikkoa yrittäen muuttaa hieman rajummalla kädellä syömisiäni, mutta loppujen lopuksi pystyin vain kahteen muutokseen kunnolla. Aloin kytätä, missä kaikessa on palmuöljyä ja toisaalta vaihdoin ruisleivän kauraleipään. Kummassakaan en tosin ole ehdoton vaan kyllä sitä palmuöljyäkin välillä lipsahtaa kurkusta alas, kun ei jaksa olla niin tarkka. Keksien syöminen on kyllä jäänyt ihan totaalisesti, sillä niitä on hyvin hankala löytää ilman palmuöljyä.
Näiden lisäksi olen vähentänyt ranskalaisten syömistä ja ehkä hitusen myös irtokarkin. Irtokarkeissa on siis myös lähes kaikissa palmuöljyä ja on hyvin turhauttavaa seisoa perjantai-iltana irtokarkkivatien äärellä tyhjä pussi kädessä maristen, kun ei voi ottaa mitään. Lauantai-illan herkkuruokana ranskisten sijaan tulee nykyään vaihtelevasti syötyä joko hamppareita, nachopeltiä tai tortilloja.
Laihtunut en hetkeen ole, sillä on tullut syötyä aika paljon jäätelöä. Nyt on taas sellainen kausi, kun yritän hillitä jäätelön ja suklaan syömistä, mikä siis tapahtuu niin, että en osta meille kyseisiä tuotteita. Jos jotain tarvitsee, täytyy käppäillä lähikauppaan ostamaan.
Kävin uudelleen verikokeissa pari viikkoa sitten ja kolesteroliarvoni ovat tippuneet puolessa vuodessa näin:
P-Kolesteroli 6.8 –> 6.2 (pitäisi olla alle 5)
P-Kolesteroli, HDL 2.06 –> 2.13 (tää on hyvis ja noussutkin, jee, liikunta vaikuttaa tähän)
P-Kolesteroli, LDL 4.4 –> 3.8 (pitäs olla alle 3)
Kuten näkyy, vielä on tehtävää, mutta muuta en oikeastaan odottanutkaan. Kolesteroliarvojen mittaamiseen ei olisi tarvinnut odottaa puolta vuotta ja minunkin piti mennä kokeisiin jo keväällä, mutta tuli korona enkä halunnut tunkea mihinkään, missä liikkuu flunssaisia ihmisiä. D-vitamiini oli kerrankin yli puutosrajan ja siitä olen iloinen. Ferritiiniarvoni oli talvella vajaa 40 ja sitä ei mitattu nyt viimeksi ollenkaan.
Tällä tiellä aion jatkaa seuraavaan mittaukseen. Välttelen palmuöljyä ja pidän kauran ruokavaliossa.