Kävi hassusti, enkä tainnut keretä blogin äärelle koko toukokuussa. Simmost se sit o välil. Elämä on edennyt huhtikuun jälkeen näin: lapsi on alkanut yhtäkkiä nukkua täysiä öitä (otettiin siltä housut pois yhtenä yönä ja siitä se sitten lähti, ehkä sen on aina ollu liian kuuma), toukokuun puolivälin jälkeen tultiin kipeäksi, syötiin antibiootteja, on allergialääkitys päällä, luin Jennyn Uuteen nousuun -kirjan, olen alkanut syömään kellontarkasti säännöllisesti, aloitin kotona siivousvartit joka päivä (tämän seurauksena meillä on nyt koko ajan siistiä ja se on ihanaa!) ja ihan viimeisimpänä ostettiin vihdoin *kantorinkka. 😀

Kun tehtiin ostopäätös kantorinkasta, tuntui kuin jokin möhkäle olisi kadonnut harteilta ja tulin jotenkin taas onnellisemmaksi. Ajatuskin siitä, että päästään mehtäretkille ihan kunnolla, helpotti oloa! ♥ Oli itse asiassa tarkoitus nyt heti tänä viikonloppuna mennä testaamaan rinkkaa, mutta lapsella alkoi nenä vuotaa eikä nyt vielä ainakaan ole sitten menty. Kävimme äsken Tahkiksen kanssa kyllä metsässä, mutta se oli sellainen äkäinen nopea treeni, kun samalla käytiin myös juoksemassa kuntoportaat sekä tekemässä pieni lihaskuntojumppa. Ollaan nimittäin Raumalla nyt ja täällä Lähdepellolla on ihan mahtavat ulkotreenipuitteet! Siellä on siis nuo portaat ja niiden vieressä ulkosali sellaisilla vehkeillä, joissa on painot ja säätövaraa. Nyt sinne oli myös ilmestynyt vielä kunnon tangot painoineen, joten tulipa tehtyä vuosien tauon jälkeen ihan oikeita kyykkyjä ja maveja. Ai että! ♥ Kyllä tässä pitäisi elämään saada sisällytettyä todella paljon enemmän liikuntaa, ulkoilua ja treeniä. Sen takia luinkin ensin Uuteen nousuun -opuksen, että saa alkuun kunnon potkun perseelle. 🙂

Tänään kiivettiin ensin portaat ylös ja käytiin kävelemässä 1,5 km metsässä. Eri kukkaset kukkivat siellä täällä, pari omenapuuta ja nähtiinpä myös telekkäperhe! Tultiin takaisin portaille ja käytiin vielä ne pinkomassa ylös pari kertaa. Lopuksi hauiskääntöjä, maveja ja kyykkyjä. 🙂

Olipa hyvä treeni kokonaisuudessaan ja tuo metsän vehreys oli ihan parasta kyykkyjen lisäksi! Ihanaa myös olla takaisin täällä blogissa pitkästä aikaa. 🙂

Kaksi viimeisintä metsäretkeämme on osoittanut sen, että meidän kevään ostoslistalla taaperon kanssa retkeilyä varten on ehdottomasti kantorinkka. Marttilan Korven eräreitistöllä emme uskaltaneet päästää taaperoa juoksemaan pitkospuille kuin hetkeksi ja viimeisimmällä retkellä, Rauvolanlahdella, oli aivan liian liukasta paikoitellen. Oli pakko molemmilla retkillä kantaa lasta sylissä eikä se nyt ole ehkä optimitilanne etenkään, kun tarkoitus olisi palata jossain vaiheessa ihan vaeltamaan.

Muuten on ollut ihana huomata kuinka mahdotonta ei ole lähteä metsään pienen lapsen kanssa. Retkeily taaperon kanssa on tosi kivaa! Vaikka lähtisikin vähän kauemmaksi ja lapsi nukkuisi automatkat, ei se haittaa verrattuna siihen miten paljon luonto antaa. Jos yhtenä päivänä menee rytmit sekaisin, ei se kuitenkaan ole mikään maailmanloppu. Pidän tärkeänä sitä, että lapsi tottuu olemaan luonnossa ja toivottavasti kasvaa kunnioittamaan sitä. Toivon tietysti myös hänen saavan vastustuskykyä metsistä ja toki me Tahkiksen kanssa siinä samalla. Menneen talven aikana kun on sairasteltu jo aivan tarpeeksi. Seuraavaa flunssaa odotellessa.

Olen katsellut kantorinkkaa Addnaturelta, kun heillä on tosi kiva valikoima erilaisia reppuja ja rinkkoja. Luulen, että hankimme kantorinkaksi Ospreyn Pocon. Lisäksi tarvitsemme lapselle oman makuupussin, sillä tavoitteeni on tänä keväänä viedä meidät kaikki telttaretkelle johonkin. 😀 Siitä on jo kuitenkin monta vuotta, kun ollaan viimeksi telttailtu! Eikä lapsi siis tietysti ole vielä koskaan ollut yötä teltassa, joten hänenkin pitää päästä se ihanuus kokemaan.

Lapsen paras retkihaalari on tänä talvena ollut Reiman haalari. Juuri korkattiin käyttöön kokoa isompi Reiman välikausihaalari, mutta vielä ei sen kanssa pysty ihan metsään lähteä vaan kyllä täällä toppahaalarikelit ulkoilun suhteen vielä on. Nyt kun tässä on joitakin muiden merkkien ulkovaatteita käytetty, on nuo Reiman vaatteet jotenkin parhaita kooltaan meidän pitkälle pojalle.

SEURAAVA RETKI

Seuraavasta retkikohteesta tai retken ajankohdasta ei vielä ole tietoa, mutta toivottavasti pian päästään taas metsään. Rauvolanlahdella viikko sitten me nähtiin joutsenia ja kuultiin paljon keväistä linnunlaulua. Vaikka polku olikin jäinen ja liukas, teki tämäkin nopea pyörähdys metsässä tosi hyvää. Oli ihanan rauhallista. Oli niin ihana pysähtyä juomaan kuksakahvit ja seurata lapsen temmeltämistä mättäällä. Tärkein havainto metsäseikkailuilta on ollut se, että retkeily taaperon kanssa on mahdollista, kunhan sinne metsään vain lähtee.

Nyt taidan mennä selaamaan Addnaturen retkeilyvarustevalikoimaa, sillä tarvitsisin itse uudet vaellushousut. Ei vanhoissa mitään vikaa ole, mutta en vain mahdu niihin. 😀