Ennen Ahvenanmaan reissua googletus kävi kuumana, kun etsimme paikkoja, joissa käydä. Erityisesti luontokohteet kiinnostivat, mutta vastaan tuntui tulevan vain niitä samoja, jotka jo itsekin tiesin: Geta, Bomarsund, Kastelholma… Toki nekin meidän suunnitelmaan sisällytettiin, mutta päätin lopulta käyttää suhteita ja kysyin vinkit eräältä paikalliselta, jonka kanssa olen tehnyt paljon yhteistyötä työelämässä. Sieltä saatiinkin sitten mahtava lista paikkoja, eikä siis pelkästään luontoon liittyen vaan myös kahvilasuosituksia. Yksi luontokohdevinkki oli Nåtön luontopolku, Nåtön luonnonsuojelualueella. Luontopolku on 2-3,3 km pitkä, riippuen siitä miten sen haluaa kulkea.

Etukäteen tiesimme alueella kasvavan Ahvenanmaan erikoisuuden, seljakämmekän. Se on uhanalainen orkidealaji, joka kasvaa pääasiassa vain Ahvenanmaalla Suomessa. Ruotsiksi se on Adam och Eva, purppurakukallinen Aatami ja vaalea Eeva. Olin todellakin kuin turisti, kun näin ensimmäistä kertaa kämmekät, niin eksoottisia ne olivat.

Jo luontopolun alussa pysähdyimme ihmettelemään luontopolun kauneutta. Valkovuokkoja ihan piukassa pitkin metsää, enemmän kuin missään ikinä!

Mukulaleinikki ilmeisesti tämä

Kevätesikko

Poikkesimme viralliselta polulta, kun kauempana näkyi punainen valtava kukkameri ja kaksi muutakin ihmistä oli niitä ihmettelemässä. Luulin ensin näiden olevan punaisia lemmikkejä, mutta olivatkin jauhoesikkoja. Jos olisimme jatkaneet polkua eteenpäin, olisimme oikaisseet hieman, mutta emme sitä siinä vaiheessa tienneet.

Jauhoesikkoja tutkimassa ollut vanha pariskunta tuli vastaan polulla ja jäimme juttelemaan hetkeksi. He tietysti puhuivat ruotsia ennemmin kuin suomea, mutta osasivat suomea yllättävän hyvin. Nainen sanoi paikan olevan paratiisi ja sitä se todella oli. Lehdesniitty on näemmä oivallinen alusta erilaisille kukkasille, vaikka tietysti lehdesniitty on tarkoitettu lehdestämiseen, niittoon ja laiduntamiseen. Tällaiset niityt ovat myös oiva asuinympäristö eri linnuille ja öttiäisille, kuten ritariluteille ja maailman isoimmille koppakuoriaisille, joista näen loppuelämäni painajaisia. SIinä kuulkaa ruohikko kahisi, kun sellainen mönkijäinen paineli eteenpäin. Hyhhyh!

Saimme kulutettua luonnossa pari tuntia. Rannoilla olisi ollut pari hienoa eväspaikkaa, mutta keskipäivän aurinko ei antanut yhtään varjoa, joten päädyimme lounastamaan parkkipaikalla.

Nåtön luontopolku on ylivoimaisesti kaunein luontopolku, jossa olen koskaan käynyt. En tiennyt tällaista kauneutta olevan olemassa.

Ennen kuin kuukausi vaihtuu kesäkuuhun, on varmaan kirjoitetettava Pyhä-Häkin kansallispuistosta. Kuvat sieltä ovat nimittäin todella talviset, koska retkemme ajoittui siihen kohtaan kevättä, kun lunta vielä oli. Lumesta johtuen emme kiertäneet koko kansallispuistoa vaan kävimme vain eväsretkellä parin kilometrin päässä parkkipaikalta.

Mies oli katsonut googlemapsista, että juu, parkkipaikalle pääsee asfaltoitua tietä pitkin. Lähdettiin siis retkelle hyvillä mielin, aurinkokin paistoi lämpimästi. Ainoa vaan, että se asfaltti oli Saarijärven suunnasta ja me lähestyimme Kannonkoskelta päin kohdetta. Oli taas jännitystä ilmassa, kun yhtäkkiä asfaltti loppui ja kyltissä luki huonokuntoinen tie/kelirikko 10 km.

Pyhä-Häkin kansallispuisto on takuulla kesällä ihan mieletön. Siellä on suota ja vanhaa metsää. Kuului myös olevan paljon lintuja, mutta emme tunnistaneet sirkutuksesta. Todennäköisesti tinteillä oli kevättä rinnassa.

Vanha metsä on kovin vähättelevästi sanottu Pyhä-Häkistä. Se on ikimetsää. Yli 250 vuotta vanhaa metsää.

pojalla päällä: pipo minun tekemä / aurinkolasit *Izipizi /  vanupuku kirppikseltä (Reima) / töppöset äitiyspakkauksesta

Me kävelimme Kotajärvelle, jossa oli hieno keittokatos järven rannalla. Siellä olisi kelvannut paistaa lättyjä ja oleskella vaikka koko päivän, mutta meidän pieni retkeilijä alkoi vähitellen ilmoitella, että haluaisi takaisin *kantoreppuun ja nukkumaan. Niinpä hotkastiin kahvit suklaan kera ja lähdettiin takaisin tarpomaan pehmenneessä lumessa. Ei siis kuntoilun kannalta ollut mikään läpihuutojuttu vaan joutui oikein nostella jalkojakin vähän. Voisi sanoa, että oli raskasta, kun ei olla kovin ahkerasti tässä nyt metsäpoluilla käyty.

Muistan vieläkin kuinka hyvältä kahvi ja suklaa maistuivat kevätauringon porottaessa täysillä. Linnut sirkuttivat koko ajan ja lumi suli. Oli täydellistä. ♥

Pyhä-Häkin kansallispuisto on paikka, jossa kannattaa käydä unohtamassa kaikki arkiset asiat. Siellä pääsee kuuntelemaan ja ihailemaan luontoa. ♥