Me oikein repästiin ja käytiin retkeilemässä pitkästä aikaa! Kohteeksemme valikoitui Vajosuo, koska polku laavulle ei ole kovin pitkä ja parkkipaikalle ei tarvitse ajaa hiekkatietä kilometritolkulla. Jälkimmäinen siksi, että pösöstä on yksi osa hajalla ja on parempi, ettei sillä tahallaan ajele kaikilla rönkköteillä. Olimme viimeksi käyneet Vajosuolla pari vuotta sitten, joten oli jo aikakin palata sinne.

Tähän mennessä aina Vajosuon polku on ollut aikamoisen mutainen, kun olemme siellä käyneet vaan ei tällä kertaa. Kovin juurakkoinen siitä on kyllä tullut ja huomaa, että se on suosittu. Olikin iloinen yllätys, kun polun varrelle oli asennettu uusia pitkospuita ja entisöity vanhoja.

Me emme oikein jaksaneet välittää sääennusteen parista sadepilvestä, joista toinen saavutti meidät heti alkuun. Kävimme polulla kääntymässä nopeasti, kun alkoi sataa ja täytyi painella takaisin autoon odottamaan hetkeksi. Siinä välillä sovin yhdestä talosta yksityisnäytön tiistaille ja kun näyttö oli sovittu, oli sadekin jo melkein ohi.

Vajosuon laavulla harvoin saa olla yksin eli ei siis koskaan. Tällä kertaa olimme yhtä aikaa yhden tosi kivan kantarellisedän kanssa, joka siis oli kerännyt muovipussin puolilleen keltaista herkkua. Vaikka usein metsästä hakeekin rauhaa, on silti mukava jutella mukavien tuntemattomien kanssa ja jakaa kokemuksia. Ainakin nyt, kun itse pönötän aika paljon kuvien pojan kanssa, joka ei osaa vielä muodostaa lauseita. Eikä kävelläkään.

Vajosuolla on aina mukavaa. Vaikka ei tällä kertaa käyty laavua pidemmällä, se riitti hyvin antamaan viikoittaisen annoksen metsän hyviä vaikutuksia meille. Kiitos jälleen kerran Suomen luonto. ♥

Ennen Ahvenanmaan reissua googletus kävi kuumana, kun etsimme paikkoja, joissa käydä. Erityisesti luontokohteet kiinnostivat, mutta vastaan tuntui tulevan vain niitä samoja, jotka jo itsekin tiesin: Geta, Bomarsund, Kastelholma… Toki nekin meidän suunnitelmaan sisällytettiin, mutta päätin lopulta käyttää suhteita ja kysyin vinkit eräältä paikalliselta, jonka kanssa olen tehnyt paljon yhteistyötä työelämässä. Sieltä saatiinkin sitten mahtava lista paikkoja, eikä siis pelkästään luontoon liittyen vaan myös kahvilasuosituksia. Yksi luontokohdevinkki oli Nåtön luontopolku, Nåtön luonnonsuojelualueella. Luontopolku on 2-3,3 km pitkä, riippuen siitä miten sen haluaa kulkea.

Etukäteen tiesimme alueella kasvavan Ahvenanmaan erikoisuuden, seljakämmekän. Se on uhanalainen orkidealaji, joka kasvaa pääasiassa vain Ahvenanmaalla Suomessa. Ruotsiksi se on Adam och Eva, purppurakukallinen Aatami ja vaalea Eeva. Olin todellakin kuin turisti, kun näin ensimmäistä kertaa kämmekät, niin eksoottisia ne olivat.

Jo luontopolun alussa pysähdyimme ihmettelemään luontopolun kauneutta. Valkovuokkoja ihan piukassa pitkin metsää, enemmän kuin missään ikinä!

Mukulaleinikki ilmeisesti tämä

Kevätesikko

Poikkesimme viralliselta polulta, kun kauempana näkyi punainen valtava kukkameri ja kaksi muutakin ihmistä oli niitä ihmettelemässä. Luulin ensin näiden olevan punaisia lemmikkejä, mutta olivatkin jauhoesikkoja. Jos olisimme jatkaneet polkua eteenpäin, olisimme oikaisseet hieman, mutta emme sitä siinä vaiheessa tienneet.

Jauhoesikkoja tutkimassa ollut vanha pariskunta tuli vastaan polulla ja jäimme juttelemaan hetkeksi. He tietysti puhuivat ruotsia ennemmin kuin suomea, mutta osasivat suomea yllättävän hyvin. Nainen sanoi paikan olevan paratiisi ja sitä se todella oli. Lehdesniitty on näemmä oivallinen alusta erilaisille kukkasille, vaikka tietysti lehdesniitty on tarkoitettu lehdestämiseen, niittoon ja laiduntamiseen. Tällaiset niityt ovat myös oiva asuinympäristö eri linnuille ja öttiäisille, kuten ritariluteille ja maailman isoimmille koppakuoriaisille, joista näen loppuelämäni painajaisia. SIinä kuulkaa ruohikko kahisi, kun sellainen mönkijäinen paineli eteenpäin. Hyhhyh!

Saimme kulutettua luonnossa pari tuntia. Rannoilla olisi ollut pari hienoa eväspaikkaa, mutta keskipäivän aurinko ei antanut yhtään varjoa, joten päädyimme lounastamaan parkkipaikalla.

Nåtön luontopolku on ylivoimaisesti kaunein luontopolku, jossa olen koskaan käynyt. En tiennyt tällaista kauneutta olevan olemassa.