Viime viikolla vietettiin neljä yötä Ahvenanmaalla. Saarella, jossa olin viimeksi käynyt 90-luvulla. Muistan siltä reissulta Kastelholman, Bomarsundin rauniot, Taffelin lippiksen, Geta-vuoren, Pommernin ja Jomalan. Aikalailla samoissa paikoissa käytiin nytkin pois lukien sipsitehdas, vaikka tosi senkin ohi ajettiin.

Lähdimme reissuun sunnuntain aamulaivalla, joka onneksi oli mukavan hiljainen ja rauhallinen. Oli eksoottista, kun molemmat ollaan oltu laivalla viimeksi reilu neljä vuotta sitten työpaikan koulutusreissulla.

Perillä Ahvenanmaalla minua odotti yllätys, sillä Tahkis oli varannut meille sviitin! Park Alandia Hotellista neljäksi yöksi! Siellä oli oma kylpyamme, josta otimme ilon irti ja lilluimme kylvyssä joka ilta. 😀

kastelholma ja bomarsund

Maanantaina suuntasimme heti aamupalan jälkeen Kastelholmaan. En muistanut luokkaretkeltä, että siellä oli niin paljon kiivettävää ja mun linnakierros tyssäsikin jyrkkiin rappusiin. Mulle on aivotärähdyksestä jäänyt joku ihme alaspäin menemiseen liittyvä juttu, että alkaa huimata ja en siis kiipeä mihinkään, mistä tiedän, etten pääse alas. Se on osittain myös korkeanpaikankammoa ja instassa sain viestiä, että jos on korvat tukossa, sekin voi olla syy tähän. Minulla on todennäköisesti nuo kaikki siinä taustalla.

Kävimme syömässä vastapäisessä ravintolassa ja jatkoimme matkaa Bomarsundiin. Pois tullessa kävimme kahvilla Baka-nimisessä paikassa.

Kun tulimme retkeltä, menimme kylpyyn. 😀 Tietysti.

Illalla menimme syömään hotellin viereiseen ravintolaan, jota ei löytynyt mistään internetistä, vaikka kuinka yritti etsiä. Luonnollisesti olen nyt jo unohtanut kokonaan mikä sen nimi oli. Kallas jotain.

nåtö

Tiistaina suuntasimme Nåtöön ja sen jälkeen kävimme kahvilla Bagarstuganissa. Sitten menimme kylpyyn ja taas syömään. Tiistai-illan ravintola oli italialainen Nonna Rina.

Leevi 9 kk

pommern ja merenkulkumuseo

Keskiviikkona meillä oli kaupunkipäivä. Menimme Pommerniin, syömään Nauticaliin ja kiertämään merenkulkumuseo, joka oli aivan mahtava! Vaikea ymmärtää miten tekniikkaa on osattu 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa. Niin kai me apinat kuitenkin ollaan kehittyviä tapauksia.

Kapteeni väsähti

Viimeisenä iltana mentiin syömään hotellin ravintolaan härkää, kun ei muuta keksitty eikä oikeastaan jaksanut edes lähteä mihinkään kauemmas. Se oli ihan hyvä valinta. 🙂

kotimatka

Torstaina aamupalan jälkeen pakattiin kamat ja auto. Oli aikaa laivan lähtöön sen verran, että menimme vielä keskustaan ja päädyimme kahville Cafe Viktoriin. Halusin kakkupalan nimeltä chokladdröm ja siis niin järjettömän hyvää, etten voi mennä täällä mantereella kahville hetkeen mihinkään (paitsi ehkä Mbakeryyn), koska tuon kakun voittanutta ei vain ole.

Menimme ajoissa satamaan odottelemaan ajatuksena päästä jonon kärkeen, sillä meidän automme ei ollut aivan parhaassa terässä. Tuhannessa kierroksessa se kävi todella huonosti ja juuri ennen tätä reissua saimme tietää siinä olevan ehkä EGR-venttiilissä vikaa. Tämän takia emme lähteneet Getalle emmekä ajelleet aivan niin paljon kuin olisimme todennäköisesti muuten ajelleet. Paljon jäi siis vielä näkemättä.

Satamassa jouduimme odottamaan kaksi tuntia, koska Grace oli myöhässä. Poika oli kärsivällinen ensimmäisen tunnin ajan, mutta sitten tuli nälkä, väsy ja kuuma. Kun pääsimme laivaan, tajusimme sen olevan aivan täynnä, koska helatorstai ja iltalaiva. Ahdisti hieman, mutta siitäkin selvittiin. Auto palveli meitä kotiin asti ja kaikin puolin siis oli erittäin onnistunut reissu! Pakko päästä uudelleen Ahvenanmaalle!

Katsoimme eilen illalla Spider Man -leffaa, jossa käväistiin Euroopan puolella ja tänään yksi jakso The Grand Touria. Ne saivat haaveilemaan jostain kunnon ajeluretkestä Eurooppaan sekä Englannin maaseudulle. Ai että olisi ihanaa nähdä Saksan linnoja, Hollannin tulppaanipellot ja Englannin muuten vaan pellot. 😀 Skotlanti myös houkuttaa, mutta siellä voisi vaikka asua. Minulla on näin aikuisiällä järjetön palo ulkomaille, vaikken todennäköisesti uskalla lentää enkä siis ole missään Norjaa ja Ruotsia kauempana koskaan käynyt. Tämä seikkailuista haaveilu inspiroi muistelemaan mun ja Tahkiksen vanhoja retkiä, joten tässä postauksessa käyn läpi meidän huikeat seikkailut aikojen alusta.

Aloitimme seikkailumme varovaisesti käymällä Porvoossa, josta ajelimme Hämeenlinnan kautta Raumalle. Ei siis kovin villiä tosiaankaan. Porvoota ennen olin tietysti vienyt Tahkiksen käymään Ähtärissä kanssani ja onneksi vein, sillä Ähtärissä ei olla taidettu käydä sitten vuoden 2019. Parit perinteiset pohjalaisbileet oli siis alla ennen kuin siirryimme harrastamaan retkeilyseikkailuja.

Porvoo 2018

Arpainen 2019

2019 kerkesi paljon

Kesälomalla 2019 otimme suunnaksi Norjan. Lähdimme pösöllä kohti pohjoista ja tarkoitus oli ajaa Kilpisjärvelle asti, mutta jouduimme muuttaa suunnitelmaa kelin takia ja jäimme yhdeksi yöksi Tornioon. Siitä jatkoimme Kiirunaan ja sitä kautta Norjaan. Palanen minusta jäi Ruotsin ja Norjan rajalle, Riksgränseniin, kaikessa karuudessaan niin upea. Pakko joskus vielä päästä Abiskoon, joka ilmeisesti on jonkinlainen vaeltajien mekka, ainakin siitä vaeltajien määrästä päätellen, joka silloin siellä nähtiin.

Kävimme kääntymässä Lofooteilla turskalta haisevassa kylässä ja sitten ajelimme takaisin pohjoiseen. Yövyimme Skibotnissa ja palasimme Suomeen. Koska lomaa oli jäljellä, ajoimme Suomen halki Hossaan ja kävimme kävelemässä Ölökyn ylityksen.

Kabelvåg 2019

Hossan reissun jälkeen käväisimme vielä syksyllä tutustumassa Pieneen Karhunkierrokseen ja nähtiin ekat kuukkelit ikinä. 🙂 Vuosi 2019 oli kovin täynnä seikkailuja.

2020 TELTTAILTIIN

Vuodesta 2020 mainittakoon lähiseuturetkeilystä telttaretket niin Liesjärven kansallispuistoon kuin Teijoonkin. 2020 kesälomalla suuntasimme jälleen pohjoiseen, tällä kertaa aloitimme Kuusamosta ja päätimme seikkailut pohjoisessa UKK-vaellukseen (eka, toka ja kolmas päivä).

Liesjärvi 2020

Urho Kekkosen kansallispuisto 2020

Sitten tulinkin raskaaksi ja viimeisin teltassa vietetty yö on ollut UKK-vaelluksella. Vaelluskengät minulla oli jalassa viime vuonna ehkä 3 kertaa. Kunpa pääsisi pian taas! Seuraavilla seikkailuilla meillä on sitten kolmaskin osanottaja mukana. 🙂