Me ollaan vihdoin saavuttu Kuusamoon! Lähdettiin sunnuntaina jo reissuun, kun mentiin ensin Raumalle yhdeksi yöksi, sitten Vimpeliin yhdeksi yöksi ja tänään ajeltiin sitten tänne Rukalle. Tarkoitus on kiertää Pieni Karhunkierros, kun se oli jo kesällä suunnitelmissa, mutta menimmekin Hossaan. 12 kilometriä patikointia kuulostaa rankalta ja kesällä kunnon kannalta tuntui paremmalta idealta kiertää joku vähän lyhyempi reitti. Tällä hetkellä tuo 12 kilometriä kuulostaa aivan yhtä rankalta, mutta nyt ei auta, edessä se on!

Edessä ovat myös miljoonat riippusillat, mutta ajattelin murehtia niitä vasta huomenna. Sitten, kun olen niiden äärellä ja vaihtoehtoina ovat joko jänistäminen tai rohkeus.

Latasin Oulun jälkeen puhelimeen porokellon, josta oli kyllä paljon iloa matkalla tänne Kuusamoon. Kun rekisteröidyin, pystyin tekemään itse hälytyksiä muille autoilijoille ja olinkin sormi napilla koko matkan niin, että Tahkis naureskeli vähän väliä. Naureskelusta huolimatta tosi hyödyllinen applikaatio, kun muutkin tuntuivat käyttävän sitä ahkerasti. Harmi, ettei vastaavaa ole tehty hirvien varalle.

Nyt täytyy alkaa vakavasti harkita iltapalan tekemistä, sillä rytmimme on näin lomalla varhaisempi kuin arkena. Tänään heräsimme jo kuudelta ja huomenna todennäköisesti yritetään samaa, sillä olisi hyvä päästä patikoimaan mielellään jo ennen päivän valkenemista.

Saatan tulla vähän jäljessä näissä mun kesälomareissupostauksissa, kun näin kaksi kuukautta myöhemmin ollaan päästy Vimpelin kuviin asti. Oltiin kesäkuussa siis yksi yö Torniossa, yksi yö Ruotsissa, pari yötä Norjassa, yksi yö Kilpisjärvellä, yksi Rovaniemellä ja kaksi Hossassa ennen kuin ajelimme Vimpeliin hieman useammaksi yöksi. Halusin nähdä Vimpelin yöttömän yön pitkästä aikaa, vaikka jokseenkin hämärähän se oli pohjoisen ihan oikean yöttömän yön jälkeen.

Vimpelissä meitä oli vastassa vanhempieni lisäksi heidän lemmikkivariksensa Vaakku, jota vaanimme päivin ja öin niin paljon, että lopulta hän suuttui ja lähti meitä karkuun johonkin pois. Onneksi hän palasi sitten heti meidän lähtömme jälkeen takaisin, ettei nyt aivan mököttämiseksi mennyt koko homma.

Äiti oli löytänyt hänet viikkoa tai paria meidän tuloamme ennen jonkun puukasan päältä ja alkanut ruokkia häntä. Hän jäi pihaan asumaan, kunnes sitten lopulta katosi eikä koskaan enää palannut. Todennäköisesti hän oppi siis lentämään vihdoin.

Juhannuksena kävimme ajelemassa Lappajärvellä Kärnässä, pysähdyimme Hietojalle ja kiersimme vielä Lakiksella käymään. Tässä seuraavassa kuvasarjassa on siis Lappajärvi monesta eri suunnasta. Kaunis lätäkkö.

Hieman meidän visiittimme jälkeen Lakiksen kuntoportaat saatiin valmiiksi, joten jos Etelä-Pohjanmaalla kaipaa kunnon porrastreeniä, kannattaa suunnata Vimpeliin. Portaat ovat pitkät ja maisema ylhäällä mieletön.

Keskikesää alkaa olla jo vähän ikävä. Näitä kuvia kun katsoo, en ehkä ole vielä valmis päästämään irti kesästä. Kesä 2019 oli muutenkin mahtava ja etenkin koko kesälomareissu, se oli täynnä hienoja kokemuksia!