Iltaa täältä nektariinikulhon ääreltä! Täällä on ainakin 24 astetta kuuma, siis ulkona. Täällä meidän kämpässä elohopea on kivunnut jo 27 asteeseen, joten ehkä nukun ensi yönä tai ehkä en. Eikä mulla nyt edes niin ole väliä, mutta toivottavasti Joni saa nukuttua, kun olen muutenkin valvottanut häntä viimeiset 3 viikkoa ? Meidän työvuororytmit ei oikein ole loman jälkeen kohdanneet, joten minä aina venytän iltoja, kun toisen pitäisi jo nukkua. Nytkin tuo häärää tuolla meidän huomisten eväiden kanssa, vaikka uniaika on ollut jo aikoja sitten.

Kesälomareissulla oli yöunet myöskin kortilla, kun yötön yö koetteli meitä pohjoisessa. Eipä oltu osattu sellaiseen varautua jotenkin. Taas näitä, kun on iät ja ajat puhuttu yöttömästä yöstä, mutta me etelän hetelmät ei vaan tajuta, mitä se tarkoittaa ennen kuin olemme keskellä sitä. Se on jotenkin niin järjetöntä joka kerta, mutta ihminen vain tuntuu olevan eläin, joka ei tosissaan tajua muiden ihmisten olosuhteita ennen kuin kokee ne itse. Niinpä olimme onnellisia, kun pääsimme viettämään yhden yön kaiken telttailun jälkeen hotellissa, sillä se tarkoittaa ihan oikeita pimennysverhoja.

Kilpisjärveltä ajelimme Rovaniemelle hotelliin yöksi ja se oli ihanaa. Sokos Hotel Vaakunassa oli niin jumalainen sänky, että kaipaan sinne välillä takaisin ja kaiken kruunasi revontulivalotaide. Ihana paikka!

Se oli sunnuntai-ilta, kun olimme Rovaniemellä ja maanantain valjettua jatkoimme matkaa kohti Kuusamoa sekä Hossaa. Kävimme ihmettelemässä eläimiä Kuusamon suurpetokeskuksessa ja kierroksen jälkeen ajelimme vielä Hossaan. Olimme yrittäneet googlettaa koko edellisen illan mihin Hossaan menisimme yöksi ja tarkoitus oli jatkaa vielä telttailua, mutta Hossassa totesimme, ettemme taida pystyttää telttaa harjumaaperälle muurahaisten ja käpyjen keskelle. Lopulta ajelimme vielä vähän eteenpäin ja löysimme Hossan Lomakeskuksesta hotellihuoneen, vaikka mökkikin olisi kelvannut.

Kun olimme hetken olleet huoneessamme, päätimme ottaa vielä toisenkin yön samassa paikassa ja niin jäimme Hossaan viettämään kesälomaa hetkeksi. Vieressä oli kuitenkin Hossan kansallispuisto, mikä tarkoitti patikointimahdollisuuksia ja kuuleman mukaan läheisen Öllörin vesi on lähes turkoosia, mutta sitä emme valitettavasti saaneet ikuistettua kuviin, kun osuimme paikalle hieman huonoon aikaan. Joka paikka oli täynnä siitepölyä nimittäin. Tässä postauksessa ei ole Öllöristä kuvaa vaan tuo alin on Hossanjärvi. 

Seuraavassa jaksossa kerronkin sitten, mitä kivaa tekemistä keksittiin Hossan kansallispuistossa toisena päivänä Hossassa ? Ootko sä koskaan käynyt Hossassa?

Meidän kesälomareissusta alkaa olla jo muutama viikko, joten on aika jatkaa postaussarjaa siltä saralta. Ajoimme yhtenä päivänä Henningsværista Skibotniin yöksi ja seuraavana päivänä jatkoimme Suomen puolelle. Matka Kilpisjärvelle ei ole pitkä, vain 60 kilometriä ja humpsis, ollaan taas porojen piirittämänä karussa erämaamaisemassa, jonka keskellä kohoaa upea Saana ja takapeilissä näkyvät lumihuiput.

Jo aamulla Skibotnissa teltassa vielä maatessani haaveilin Kilpisjärveltä saatavasta poropizzasta ja muista mukavuuksista, vaikka en totta vieköön muista olinko vuonna 2011 Kilpisjärvellä viimeksi käydessäni edes syönyt poropizzaa. Todennäköisesti en uskaltanut, mutta vuonna 2019 aioin uskaltaa. Ja niin uskalsin. Pizza oli erittäin hyvää ja sen jälkeen jaksoi taas miettiä missä seuraava yö vietettäisiin.

Päädyimme lopulta yöksi pizzapaikan viereen mökkiin, joita vuokraa Santa’s Hotels. Poroja kulki pihassa ja mökki oli aika kiva, sellainen, jossa viihtyisi takuulla talvella laskettelulomalla. Yhdessä huoneessa oli jotkut pimennysverhon tapaiset, joista olin todella onnessani. Olin todella väsynyt monen teltassa vietetyn yöttömän yön jälkeen ja kaipasin tosi paljon pimeässä nukkumista.

Päiväunien jälkeen kävimme kaupassa ja lähdimme pienelle lenkille Tsahkaljärvelle. Reitillä tuli vastaan vesiputouksia, lakan kukkia, haapanoita ja muuten vaan upeita maisemia.

Kun tulimme lenkiltä, takapihallamme majaili poro. Näin jo kaukaa sarvet ja menimme tietysti lähemmäs pällistelemään, kuten turistien kuuluu. Hän nukkui pusikossa rauhassa, kunnes me menimme mölisemään viereen.

Menimme nukkumaan ajoissa, sillä mökki piti olla luovutettuna aamulla jo 11:00 ja kaipasin itse ainakin unta ihan pirusti monen huonosti nukutun yön jälkeen. Aamulla oli ihanaa juoda maitokahvia ja syödä leipää, sillä edelliskerrasta oli jo useampi päivä. Vaikka kahvia pystyykin hätätilassa juomaan mustana, ei mikään voita kahvia maidon kanssa, mmm. Mökin luovuttamisen jälkeen seikkailumme jatkui kohti Rovaniemeä, siitä lisää reissupäiväkirjan seuraavassa osassa.