Vihjailinkin jo edellisessä postauksessa kirjoittavani seuraavaksi rahan säästämisestä uuteen autoon. Tämä ajatus kehittyi eilen sen jälkeen, kun rakas pösöni teki jekun kaupan pihassa ja siis sammui ensin käynnistyttyään. Eikä tämän jälkeen meinannut lähteä enää käyntiin. Virrat toimi ja startti myös, mutta joku muu siellä löi tyhjää. Onneksi lopulta kuitenkin masiina käynnistyi ja pääsimme kotiin. Olisi hippasen ehkä muuten joutunut laittamaan elämän aikatauluja uuteen järjestykseen, että olisi saanut hoidettua auton huoltoon, itsensä kotiin ja seuraavana päivänä töihin. Meillä kun ei nuo julkiset kulje minun työpaikalleni ihan niin sutjakasti kuin voisi kuvitella.

Auton hajoaminen on asia, joka minua vaivaa arjessani kaikista eniten aina. Kun se on ainoa automme, se on ainoa mahdollisuus minulle päästä tienaamaan elantoni. Pösössä alkaa olemaan kilometrejä nyt sen verran, että jo jouluna autohuoltomies kehoitti minua säästämään sukanvarteen uutta koslaa varten. Olin samaa mieltä, mutta ainoat asiat tämän eteen olen tehnyt viimeksi huhtikuussa, kun laitoin tiliasiani kuntoon perustamalla pari uutta tiliä. Ei niillä tileillä mitään rahaa ole, mutta tein ne nyt kuitenkin. Tulevia rahoja varten. Että raha tietää, mihin se menee.

Nyt kun pösö päätti alkaa hankalaksi säikyttelemällä tuolla tavalla, minä päätin ajan olevan kypsä uuden auton hankinnalle vähitellen. Ensin vain pitää säästää rahat.

Rahan säästäminen on vähän kuin laihduttaminen, tämän olen ennenkin ehkä sanonut. Suklaan syöminen pitää lopettaa samalla tavalla kuin kaikki ostaminen. Niin laihtuu ja niin säästää. Joillekin laihtumisessa tukena on julkinen projekti somessa, joten minä päätin tehdä autoon säästämisen kanssa samalla tavalla. Aion olla tulevat kuukaudet teille vastuussa siitä, että saan säästettyä rahaa. Aion kokeilla eri juttuja arjessa, vertailla hintoja, tehdä ostoslistoja, olla ostamatta turhuuksia ja höynähtää pörssikurssien seuraamiseen aivan kuten tällä hetkellä rämpytän sadetutkaa, jossa ei hattaran hattaraa näy.

Tein tänään jo laskelmia säästösumman suhteen. Tein excelin, johon kirjasin päivämäärät ja säästöön laitettavat rahasummat. Jos koko loppuvuoden kesäloman jälkeen säästän joka kuukausi 500 euroa, minulla todennäköisesti voisi kimaltaa uusi auto pihassa kevätauringon kanssa kilpaa ensi vuoden huhtikuussa.

Säästöexcelit ovat siitä hauskoja, että koskaan ne eivät silti tunnu menevän niin kuin on ajatellut. Aina tulee jotain. Niinpä päätinkin tehdä tämän matkan teidän kanssa yhdessä ja kertoa sitten, mitä haasteita joudun selättämään.

Siitä on jo useampi vuosi aikaa, kun näin Turun Martin katuja astelevan tytön vaaleansininen kukkamekko päällään ja muistan ajatelleeni hänen tyylinsä olleen täydellinen. Se mekko sopi hänelle täydellisesti, mekko oli sopivan mittainen ja tosiaan, kukallinen. Painoin sen mieleeni, koska tiesin haluavani samanlaisen mekon. Sitten joskus.

Se joskus on nyt. Alan olla valmis vaaleansinisen kukkamekon hankintaan. Itse asiassa minulla on yksi ja se minulla on päällä tämän postauksen kuvissa. Se ei kuitenkaan ole just sellainen kuin sillä tytöllä Martissa, eikä täytä aukkoa vaatekaapissani.

Nyt, kun saan taas ostaa vaatteita, googlettelin eilen netin kaikki vastuulliset nettikaupat läpi löytämättä kuitenkaan mitään järkevää. Kaikista vähiten vaaleansinisiä kukkamekkoja. Vain yhden Marimekon ennemmin vihertävän päivänkakkaramekon ja senkin vielä onnekseni alennuksesta. Ostin, koska en muutenkaan omista mekkoja hirveän paljon.

Tykkään nykyisestä ostofilosofiastani enemmän kuin aiemmasta. Kun sallin itselleni ainoastaan suomalaisen vastuullisen muodin ostamisen, karsii se ostamista siinä mielessä tehokkaasti, että suomalainen käsityö ei ole yhtä halpaa kuin pikamuoti. Yhden päivänkakkaramekon hinnalla olisi saanut 10 mekkoa pikamuotiliikkeestä, mutta päivänkakkaramekosta toivottavasti on iloa ikuisesti toisin kuin pikamuotimekoista. Mieluummin maksan laadukkaasta vaatteesta satkun harvemmin kuin pari käyttökertaa kestävästä retusta vähän vähemmän, mutta useammin.

Todellisuudessa pikamuodin hinta todennäköisesti on enemmän kuin se, että ostaisi laadukkaampaa, mutta yksittäisellä kerralla enemmän maksavaa muotia. Vaikka siis ostaisi sitä pikamuotiakin harvemmin, ei se poista totuutta siitä kuinka kestämätön asia koko pikamuoti edes on. Jatkuvasti vaihtuvat mallistot, uutuudet ja kaikki tuotanto taustalla – ei vain tunnu niin hyvältä kuin ajatus siitä, että viikko sitten tilaamani pellavahousut suomalainen emäntä aikoo tehdä minulle 50 päivässä. Hän tekee ne vain minua varten eikä hänellä ole niitä varastossa, koska nehän olisivat ihan hukkaan heitettyä aikaa ja luontoa, jos ne jäisivätkin myymättä. Minä voin kyllä odottaa minun housujani sen 50 päivää, kunhan kukaan ei kaada yhtään kuusta tai käytä aivan liian montaa litraa vettä niiden takia.