Viittaan otsikolla itseeni siinä toivossa, etten olisi ainoa tämän syndrooman kanssa. Vai olenko? Näin heinäkuun puolivälin jälkeen osassa vaatekaupoista on jo saatu liian aikaisin ennen juhannusta alkaneet alennusmyynnit jo hoideltua, kun taas osassa alerekit pullottavat edelleen ja SALE-kyltit loistavat kilometrien päähän. Voisi ajatella alennusmyyntien olevan jokaisen himoshoppaajan pahin kompastuskivi, jolloin kulutettua tulee luonnonvaroja todella turhaan ja isolla kädellä. Itselläni kesän alennusmyynnit eivät ole kuitenkaan se pahin asia, sillä nykyään alennusmyynnit alkavat aivan liian ajoissa ja kestävät tuhottoman pitkään, niistä on siis mennyt idea jotenkin aivan täysin. Lisäksi olen aika hyvin muutenkin jo irrottautunut liiallisesta kulutuskulttuurista, sillä ilmastonmuutos todellakin ahdistaa. Koska ilmastonmuutos pyörii mielessä, ahdistaa myös erittäin paljon se, että suorastaan rakastan syysmuotia. Joka hemmetin vuosi.

Kun näen ketjuliikkeissä syksyn uutuuksia, haluaisin ostaa ne kaikki. Vaikkei vaatekaappiini mahdu, vaikkei vaatekaappini kaipaa yhtään mitään lisää ja vaikka voisin elää seuraavat 20 vuotta nykyisillä ryysyilläni. Silti ne kaikki ihanat uudet neuleet, mekot ja sukkahousut ovat kertakaikkisen upeissa sävyissä sekä kuoseissa. En vain kestä.

Muistan aina kuinka Seinäjoella asuessa rakastin mennä Vero Modaan hiplaamaan uusia vaatteita ja kun ostin muutamia toimistotyöhön sopivia ihania mekkoja syksyä varten. Omistan ne mekot edelleen, vaikken ole vuosiin enää mahtunut niihin. Haluaisin mahtua vielä joku päivä.

Tiedän olevan erittäin aikaista kirjoittaa syysmuodista, mutta se päivä on oikeasti aivan nurkan takana, kun ne ensimmäiset syksyn vaatekappaleet ilmestyvät myyntiin. Minua hirvittää jo valmiiksi, kun varsinkin raskausaikana koko ajan samoissa vaatteissa jumittaneena haluaisin laittaa koko vaatekaappini uusiksi, vaikken voi tietää pitkään aikaan, mikä mun vaatekoko tulee olemaan tämän kaiken jälkeen.

Onneksi ilmastonmuutos ei pahene haaveilemalla. Uskon, että yhä useampi kulutushysterian pauloissa elänyt joutuu jatkossa tyytyä vain haaveiluun, sillä ääriolosuhteet eivät armahda eivätkä takuulla myöskään jää enää pian keltään huomaamatta. Periaatteessa siis pian eletään monen himoshoppaajan pahinta aikaa, eikä vain syysmuodin osalta vaan ylipäätään.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa

Meillä oli eilen ilon ja onnen päivä, sillä saimme vihdoin pinnasängyn koristamaan sisustustamme ja nyt meillä on kaikki valmiina vauvaa varten. Vielä pari kuukautta sitten oltiin ihan pihalla, mitä kaikkea sitä nyt edes pitää hankkia ennen vauvan syntymää eikä vaunujakaan oltu vielä ostettu. Toukokuun loppupuolella hankittiin vaunut ja sitä ennen siis hamstrattiin kirppiksiltä vaatteet valmiiksi. Vaatteista oli jotenkin helpoin aloittaa, kun taas vaunujen ostamisen jälkeen joku lukko aukesi ja pystyi miettiä muitakin hankintoja.

Vaunuiksi meille tuli Emmaljungan NXT90, joista kirjoitin aiemmin oman postauksen. Nyt kun noita vihreitä vaunuja olen tässä katsellut, en yhtään tyytyväisempi voisi olla valintaamme, vaikken nyt vielä olekaan vaunuja tosi toimissa päässyt testailemaan. Hoitolaukku sujahti kiinni paikoilleen joitakin aikoja sitten. Joku ihana vinkkasi facessa Fjällravenin totepack nelosen (wide) olevan aivan omiaan hoitolaukuksi, kun sinne mahtuu hyvin myös läppäri kyytiin. Niinpä kliksuttelin *kassin tilaukseen sen jälkeen, kun olin ensin naureskellut kuinka ihmiset hankkivat kalliita laukkuja erikseen tällaiseen tarkoitukseen. Että niin vaan taas menin itse perässä.

Hoitoalustan tilasin lopulta Booztilta, kun yritin pyydystää jotain kivan näköistä, jonka kuviot miellyttäisivät silmää. Lopputulema: yksivärinen perus hoitoalusta, merkkinä Müsli by Green Cotton.

Siinä se pinnasänky nyt sitten on. Sen meille lahjoitti meidän työkaveri ja saatiin vielä kotiinkuljetuksella, tosin sisäänkanto hoidettiin itse. 😀 Tarjosimme kuljetuspalvelusta palkkioksi raparperipiirakkaa ja mahan silittelyä. Eikö olekin mittarimato niin tyytyväisen näköinen, kun sai vihdoin sängyn?

Vauvakirja odottelee vielä askartelutouhuja, vaikka oli se minulla jo eilen käsissä hetken. Päätin kuitenkin odotella huomiseen synnytystapa-arvioon asti ennen kuin alan tuhertaa mitään siihen.

Tuon pinnasängyn saamisen myötä tuli eilen jotenkin niin hyvä olo, kun kaikki on tosiaan valmiina vauvaa varten eikä enää tarvitse kuin synnyttää. Huomenna neuvolaan ja hammaslääkäriin vielä, sitten on kaikki tällä hetkellä tiedossa olevat velvollisuudetkin hoidettu.

PS. Tottakai äitiyslomalla päästiin jo siihen asti, että imetysvaatteitakin on tilailtu! Odottelen kovasti *näiden imetysliivien sekä samaan sarjaan kuuluvien alkkareiden saapumista.