Kävin eilen kuvaamassa jalkapalloa. Tuuli lujaa, enkä meinannut saada kuvaamisesta otetta, kun kentällä pyöri kahdessa eri joukkueessa kuvattavaa. Tai siis oikeastaan SalPassa oli enemmän tuttuja melkein, mutta silti tarkoituksena oli kuvata enimmäkseen Tepsiä. Vähemmälläkin sitä saa valokuvaaja päänsä sekaisin ja lopputulos on lähinnä räpellystä. Tämä matsi ei tarjonnut edes nappiskuvaa vaan tyytyminen on maalivahtihanskoihin.

Uusi Tepsi, uudet ukkelit ja ripaus vanhaa seassa. Nämä uudet kaudet uusilla joukkueilla ovat joka kerta hirveän hämmentäviä. Kun ei silmä osaa etsiä kentältä ketään ja vieraan miehen juostessa pallon kanssa lujaa kohti sitä vaan miettii kukahan ihme tuokin on, mistä maasta hän on ja voisinko edes vähän kiinnostuneempi olla etukäteen ketä tähän joukkueeseen kuuluu. Mutta kun en ole. Vihaan uudelleenrakennettuja joukkueita. Niissä ei ole mitään, mistä tulisi kotoinen olo ja pahimmassa tapauksessa samalta se näyttää siellä kentällä. Ei ole syntynyt vielä sellaista yhteisen tekemisen säveltä, joka kauden edetessä hioutuu kohdilleen. Ainakin toivottavasti.

Ihaninta jalkapalloa on se, kun hyökkäys puksuttaa eteenpäin ja tekeminen on itsevarmaa. Sellaista jalkapalloa on nautinnollista katsoa. Kun voit luottaa joukkueeseen joka päivä.

Uusista aluista puuttuu se luottamus. Luottamus joukkueeseen on myös se asia, joka tuo ihmisen katsomon puolelle. Se on se perimmäinen juttu, urheilumarkkinoinnin syvin ulottuvuus.

Minun urheilukuvauksen syvin ulottuvuus ovat nappikset, mutta tosiaan nyt on tyytyminen maalivahtikamoihin. Yritin myös kuvata maalivahteja, mutta Lepola teki siitä hieman hankalaa tarjoillen täysin julkaisukelvotonta materiaalia. Että kiitos vaan. Tässä paras versio kaikista huonoista:

Kuvausolosuhteet olivat jäätävät. Ekalla puoliajalla Turun jäätävä tuuli osui suoraan naamalle ja vesi valui silmistä. Aurinko lämmitti silti ihanasti ja ihan koko aikaa ei tarvinnut istua täysin viluissaan. Toisella puoliajalla sitten tulikin vähän enemmän kylmä enkä tuntenut varpaitani enää, kun kävelin kentältä autolle.

En oikein tiedä oliko SalPa tosi hyvä vai TPS huono vai Tepsillä vain huono päivä. Jotain kumminkin oli. TPS vaihtoi maalivahtia toiselle puoliajalle ja minun kotimaalivahdiltani ainakin tuli heti lausunto, että onhan se nyt vähän perseestä mennä maaliin kesken pelin, kun on ensin istunut pylly jäässä vaihtopenkillä yhden tunnin. 

Jalkapallo on peli, jossa pienistä jutuista tulee isoja lopputuloksen kannalta. SalPa voitti ja sitä suuremmalla mielenkiinnolla odottelen seuraavaa Tepsin harkkamatsia, joka pelataan Tampereella ensi viikon lauantaina. Pitäisiköhän lähteä sinne?

Olin eilen Turun Urheilutoimittajien Kerhon syyskokouksessa syömässä ja tekemässä urheilijavalintoja. Paikalla oli yllättävän paljon porukkaa ja vähemmän yllättävästi jalkapallo puhututti jälleen. Turkulaiset jakautuvat niin vahvasti kahtia mitä Interiin ja Tepsiin tulee, vaikka onhan Varsinais-Suomessa paljon muitakin seuroja.

Monska käytti yhden puheenvuoron, jossa totesi ruotsalaisten kohtelevan mediaa eri tyylillä kuin Suomessa on totuttu. Se kuulosti hyvältä, sillä onhan urheilutapahtumassa paikalla olevat median edustajat niitä, joiden kautta tapahtuma ja ylipäätään koko seura saa sitä kuuluisaa näkyvyyttä. Lisäksi median edustajat ovat töissä, jolloin minusta he ansaitsevat kunnioitusta seuralta.

Uskon, että minua nuorempi sukupolvi tulee olemaan niitä, jotka jättävät menemättä niihin tapahtumiin, joissa mediaa kohdellaan kuin he olisivat rasite. En minäkään halua antaa palstatilaa blogistani niille seuroille, joiden tapahtumissa kuvaamassa käyminen on tehty liian vaikeaksi. Näitä ei onneksi kovin montaa ole vastaan tullut, vaikka joskus onkin ollut yksittäistapauksia.

TPS on seura, jonka kanssa minun on ollut helpoin toimia. Kaikki on aina sujunut heidän kanssaan hyvin, vaikka menneellä kaudella vähän enemmän kaikenlaisia ärsyttäviä turvatoimia olikin. Se ei ollut TPS:n vika kuitenkaan vaan jokseenkin kiinni sarjatasosta ja paikallisesta poliisista. Pressissä oli myös ihanan usein huomioitu mediaväki, kun tarjolla varsinkin loppukaudesta oli pullaa. Mmm!

Nyt on niin, että haluan arpoa kuvassa näkyvät TPS-aiheiset asiat kaikkien mustavalkohenkisten kesken instagramissa. TPS on itselleni ollut kuvauselämäni pelastus Turussa (ja Raisiossa) asuessani ja toivon tulevasta kaudesta vauhdikasta. Ainakin siellä on jo mun pari lempparia tehneet sopparit ?