Eilen vihdoin alkoi Naistenliiga turkulaistenkin osalta. Marssimme Turun Urheilupuiston yläkentälle ajoissa ennen yhtä, joten ehti hyvin vaihtaa kuulumisia kuvaajakollegoiden kanssa pitkän talven jälkeen ja tsekata millaisia mokkapaloja buffetissa on tarjolla, mmm. Minusta kaikkien ihmisten kannattaisi käydä kahvilla futismatseissa eikä missään ostoskeskuksissa, sillä 3 euron pullakahvit itse ainakin nautiskelen paljon mieluummin kuin puolet kalliimmat. Futismatseissa sitä paitsi leipomukset ovat oikeasti äitien tekemiä ja samalla näkee myös sitä jalkapalloa.

Naisten ja miesten jalkapallossa on jostain syystä eroa. Naisilla on niin kova vauhti päällä jatkuvasti, etten minä ehdi somettaa kunnolla. Toisella puoliajalla en edes halunnut, koska peli oli niin jännittävä.

Kuvaaminen taisi olla pientä hakemista, kun en minä naistenkaan joukkueesta tunne kaikkia naamoja samoin kuin joskus ennen. Vanhat tutut ovat vaihtaneet seuraa ja tullut uusia tilalle, mutta onneksi tilanne korjaantuu, kun vaan käy ahkerasti kuvaamassa. Alkaa tunnistaa muitakin kuin kapteeni Urosen ja Niemen Inkerin.

Kaikin puolin oli kuitenkin mukava käydä kuvaamassa peliä. Yläkenttä on tosi kiva paikka kuvata, koska siellä voi myös istua maassa, toisin kuin Veritaksella (kenttä ei ole niin kupera) ja se, että saa kahvia ja muita virvokkeita, se vaan kuuluu pelitapahtumaan. Naisten peleissä ei myöskään koskaan ole tylsää.

Seuraavan kerran pääsen kuvaamaan näitä emäntiä lauantaina 27.4. Tulee muutenkin kahden viikon kuvaustauko jalkapallosta, kun välissä on pääsiäinen ja silloin on ihan muut asiat mielessä.

Kävin eilen kuvaamassa jalkapalloa mahdottoman tuulisella, mutta onneksi aurinkoisella Kupittaalla. Kupittaa 5 ei petä koskaan mitä tuuleen tulee, se on varma asia tässä muuten niin arvaamattomassa ja yllätyksiä täynnä olevassa maailmassa.

Sain istua aika pitkään kummallakin puoliajalla tekemättä yhtään mitään. Onneksi Irkku oli katsomassa peliä koiransa Alpon kanssa, joten oli joku, jolle höpötellä siinä hyökkäyksiä odotellessa.

KTP näytti kentällä aivan Ilvekseltä, mutta kuulostivat joltain muulta. Toisella puoliajalla korviini kantautui joukkueen sisäistä pään aukomista ja mietin, että tuolla joukkuepelillä ette varmaan enää tähän hätään pysty rakentamaan mitään kehittävää. Jouduin lähteä kesken matsin pois, mutta ilmeisesti en menettänyt mitään, koska lopputulema oli sama kuin jo ennen toista puoliaikaa.

Siitä päätellen kuinka tylsää minulla oli suurimman osan ajasta, TPS joutui vähän tekemään hommia, jotta pääsi rakentelemaan hyökkäyksiä. Vaikuttaa siis siltä, ettei mikään kausi jalkapallossa helppo ole joukkueelle vaan töitä se vaatii. Ja jos nousu on jälleen tavoitteena, töitä riittää tosissaan. Ykkösen kausi Tepsilä alkaa vasta 27.4., joten aikaa on vielä valmistautua pieni hetki.