Ennen lomaa oli hieman epäselvää missä vaiheessa lähdetään reissuun enkä ollut uhrannut montaakaan ajatusta jalkapallon kuvaamiselle. Sunnuntainen pelipäivä tulikin hieman yllättäen, mutta ei haitannut, sillä mikäpä tässä lomalla iltapelejä kuvaillessa. Aika sama siis missä yhden sunnuntai-illan heti loman alkuun vietän ja hyvinhän se Veritaksellakin sujui. Pullaa oli sopivasti ja iltasumpitkin maistuivat. Voitosta puhumattakaan.

Pohjalaisjengejä on ihan kiva nähdä välillä Turussa, vaikke ne hengailisivat vain futiskentällä. Tulee sopivan kotoinen olo joka kerta ja ikävä pohjalaisuutta kohtaan väistyy hetkeksi. Ei tarvitse vähään aikaan yrittää haastaa riitaa epätoivoisesti joka toiselle turkulaiselle, kun ei siitä muutenkaan ole mitään iloa koskaan (turkulaiset eivät oikein lähe pohjalaisten hapatuksiin).

Kuvausvälineenä oli tällä kertaa mukana täyskenno ja sain ehkä vähän enemmän julkaisukelpoisia otoksia kuin viime kerralla. En silti niin paljon kuin haluaisin yhdestä matsista enkä pyydystänyt edes nappiksia.

Jaro oli johtoasemassa, kun mietin, ettei Tepsin peli oikein näytä siltä kuin he olisivat nousemassa takaisin Veikkausliigaan. Hauskaa kuitenkin, että he saivat leivottua maalin enemmän kuin Jaro ja voittivat lopulta. En silti ole vieläkään aivan vakuuttunut, mutta tietysti toivon Tepsin nousevan ykköspaikalle ja mielellään myös takaisin Veikkausliigaan pysyvämmin kuin viime vuosina.

Juon aamuteetä TPS-mukista, kuten aina pelipäivänä. Tänä iltana suuntaan jälleen kohti Veritas Stadionia, kun siellä pelaavat TPS ja vanha tuttu FF Jaro kloppiajoiltani. Pienen internetin tutkimisen jälkeen voin todeta nähneeni Jaron viimeksi vuonna 2017, vaikka enpä kyllä muista pietarsaarelaisten jalkapallosta oikein yhtään mitään. Kai he jotain osaavat, toivottavasti.

Keskiviikkona kävin Veritaksella syömässä pullaa ja juomassa kahvia ennen ottelua, jossa TPS sai vastaansa vanhan tutun Valkeakoskelta. Kun kävelin Hakan fanien ohi, en voinut olla muistamatta kuinka minullakin luki joskus Haka rinnassa. Hyhhyh. Se oli sitä aikaa, kun SJK kävi vierailemassa Valkeakoskella ja Tehtaan kentällä apilakin kukki vielä. Pakotettiin laittamaan SJK-huivi piiloon ja Hakan liivi päälle. Sittemmin en ole pahemmin logoista ja huiveista välittänyt, mutta niin on mennyt Hakan kenttäkin huonompaan suuntaan, kun ovat rullanneet oikean nurmikon pois ja laittaneet tekonurmen tilalle. Siinä ei apila enää kuki eikä Hietala ota taidekuvia.

Onneksi Turussa on oikea nurmikko. Se on kaunis ja tuoksuu hyvältä.

Kuvasin eri kameralla kuin yleensä, sen ehkä huomaa kuvien väreistä. Tai lähinnä nurmikon väristä. Testasin yhtä kameraa ja päätin vetää koko matsin sillä. Totuttelu uuteen vempeleeseen vie aina aikaa, joten muistikuvat pelistä ovat aika hatarat, koska keskityin vain kuvaamiseen.

Toisella puoliajalla huomasin Lepolan peliasun olevan maailman täydellisin vaaleansininen ja jäin miettimään miksen minä omista mitään vastaavan värisiä vaatteita. Pitäisi hamstrata pelkkää sinistä ja vihreää koko vaatekaappi täyteen.

Olisin halunnut kirjoittaa jotain järkevää jalkapallosta tähän, mutta en yksinkertaisesti muista siitä mitään. Kun kysyn kotona kommenttia, vastaus on ”paska peli”. En muista sitäkään oliko vai ei, sillä olin ilmeisesti kuvaamisen lumoissa koko matsin ajan. Ehkä ihan hyvä niin.