Juon aamuteetä TPS-mukista, kuten aina pelipäivänä. Tänä iltana suuntaan jälleen kohti Veritas Stadionia, kun siellä pelaavat TPS ja vanha tuttu FF Jaro kloppiajoiltani. Pienen internetin tutkimisen jälkeen voin todeta nähneeni Jaron viimeksi vuonna 2017, vaikka enpä kyllä muista pietarsaarelaisten jalkapallosta oikein yhtään mitään. Kai he jotain osaavat, toivottavasti.

Keskiviikkona kävin Veritaksella syömässä pullaa ja juomassa kahvia ennen ottelua, jossa TPS sai vastaansa vanhan tutun Valkeakoskelta. Kun kävelin Hakan fanien ohi, en voinut olla muistamatta kuinka minullakin luki joskus Haka rinnassa. Hyhhyh. Se oli sitä aikaa, kun SJK kävi vierailemassa Valkeakoskella ja Tehtaan kentällä apilakin kukki vielä. Pakotettiin laittamaan SJK-huivi piiloon ja Hakan liivi päälle. Sittemmin en ole pahemmin logoista ja huiveista välittänyt, mutta niin on mennyt Hakan kenttäkin huonompaan suuntaan, kun ovat rullanneet oikean nurmikon pois ja laittaneet tekonurmen tilalle. Siinä ei apila enää kuki eikä Hietala ota taidekuvia.

Onneksi Turussa on oikea nurmikko. Se on kaunis ja tuoksuu hyvältä.

Kuvasin eri kameralla kuin yleensä, sen ehkä huomaa kuvien väreistä. Tai lähinnä nurmikon väristä. Testasin yhtä kameraa ja päätin vetää koko matsin sillä. Totuttelu uuteen vempeleeseen vie aina aikaa, joten muistikuvat pelistä ovat aika hatarat, koska keskityin vain kuvaamiseen.

Toisella puoliajalla huomasin Lepolan peliasun olevan maailman täydellisin vaaleansininen ja jäin miettimään miksen minä omista mitään vastaavan värisiä vaatteita. Pitäisi hamstrata pelkkää sinistä ja vihreää koko vaatekaappi täyteen.

Olisin halunnut kirjoittaa jotain järkevää jalkapallosta tähän, mutta en yksinkertaisesti muista siitä mitään. Kun kysyn kotona kommenttia, vastaus on ”paska peli”. En muista sitäkään oliko vai ei, sillä olin ilmeisesti kuvaamisen lumoissa koko matsin ajan. Ehkä ihan hyvä niin.

Vaikka eilen jännittikin kuinka selviän monen tunnin auringossa olemisesta ehjin nahoin, selvisin tosi hyvin! Auringonpaiste keskipäivän aikaan oli todella paahtava, mutta osasin juoda juuri sopivasti samalla, kun tepastelin Teräsrautelan kenttää edestakaisin kuvaten Nappulaliigaa. Kotona ehdin viilentyä hyvin ennen kuin piti taas lähteä eikä kuumuuskaan tuntunut niin pahalta siinä kolmen pintaan päivällä. Yläkentälle päästyäni olisin ollut taas jo valmis uppoutumaan vesisankoon, mutta jätin väliin kuitenkin. Join kahvia ja söin mokkapalan, niiden voimalla jaksoi taas hyvin kuvata.

Kuvasin tämän matsin vähän eri tavalla kuin mihin olen itseni opettanut vuosien aikana. Tässä on tullut niin paljon kuvapyyntöjä vastustajan joukkueessa pelanneilta, että on pakko muuttaa omia tapojaan kuvata. Yritän jatkossa kuvata molempia joukkueita sekä jopa julkaista niitä kuvia. Usein kuvien tekovaiheessa tulee se ”nääääh, en mä tätä julkaise” ja sitten moni ihan hyväkin otos jää jonnekin arkistoon pölyttymään.

Idea tähän molempien joukkueiden kuvaamiseen sai potkun pyllylle siis viime viikkojen kuvapyynnöistä, mutta vaati FC Hongan Turkuun, jotta jotain loksahti päässä paikoilleen. Nykyään Hongassa pelaava Pikkujämsän Elli kyseli minua nimittäin kuvaamaan ihan kauden alussa jo ja lupasin kuvata edes Turussa ellen Espooseen innostu lähtemään. Koska eilen piti kuvata sekä Tepsiä että Elliä, yritin painaa nappulan pohjaan aina, kun pallo oli jonkun jaloissa. Ei värillä siis väliä, kunhan vain pallo on jollain. Katsotaanpas mitä sain aikaiseksi!

Kuvauspaikkani oli tällä kertaa hieman huono enkä saanut oikeastaan ollenkaan yleisöä taustalle, mutta oli pakko asettua johonkin, missä on edes vähän varjoa. Istuin siis molemmat puoliajat jossain puolivarjossa ja jäin liian sivuun, jolloin yleisö ei osunut taustalle useinkaan. 

Näin kun aivottomana seurasin vain palloa, en tiedä yhtään tapahtuiko pelissä jotain. Ei mitään käsitystä jalkapallosta muuta kuin se, että oli kivan tasaista eikä peliä vihelletty poikki koko ajan jonkun pellesirkuksen takia. Naiset eivät tee sellaista ja siksi heidän kuvaaminen on rentouttavaa sekä miellyttävää.