Heipparallaa! Tänä aamuna kello herätti 8:00 enkä millään olisi halunnut nousta, mutta pakkohan se oli. Tänään on tarkoitus suunnata nyt heti aamusta Turun keskustaan, koska myöhemmin siinä ei ole mitään järkeä parkkipaikkojen kannalta. Enkä nyt muutenkaan niin välitä suurista ihmisjoukoista. Kuitenkin joku kantaa jotain tuhkarokkoa ja sitten meillä kaikilla on kohta se rokotuksista huolimatta.

Eilen uutisoitiin kaatumisten ruuhkauttaneen joitakin terveysasemia enkä kyllä yhtään ihmettele. Ristuksen liukasta ollut.

Mehän käytiin keskiviikkona pyydystämässä molemmille kitkapohjakengät. Joni osti itselleen Caterpillarit, joilla pysyy pystyssä helposti jäällä ja itse nappasin Michelin-pohjaiset Icebugit (mainoslinkki) käyttöön, mutta niillä on tarkoitus pysyä pystyssä kai enemmän jollain lumella kuin jäällä. Kukapa sitten enää tarvisi Icebugeja piikkeinä, jos heidän kitkoilla pystyisi samaan? Noita Caterpillarin kitkoja ei taida löytyä netistä oikein ollenkaan, mutta Kookenkä myy ainakin miehille moisia.

Muutakin hyödyllistä ollaan shoppailtu. Torstaina haettiin vihdoin ilmankostutin tänne meille ennen kuin molemmilta juoksee veri nenästä koko ajan. Elämä on niin paljon helpompaa, kun voi hengittää rennosti. Toinen hyvinvointiostos oli uudet ergonomiset tyynyt. Aivotärähdyksen jälkeen mikään tyyny ei tuntunut hyvältä ja niskojen jumittaminen ei ole hyväksi, joten päätettiin panostaa.

Kauheasti kaikkea ostelua! Mutta sitten ostettiin vielä yksi juttu ja se on tuo kuvassa näkyvä pöytä. Hän oli alennuksessa Askossa, joten otin kainaloon ja kiikutin kassalle. 19 euroa ja kotiin kasaamaan.

Tämän kaiken tuhlaamisen jälkeen lähdemme nyt vielä Turkuun hussaamaan loputkin rahat. Täytyy käydä pyydystämässä vähän Vimpelin viemisiä, sillä me nimittäin lähdetään viettämään uutta vuotta Etelä-Pohjanmaalle!

Tällasta täällä, myös aivotärähdyksen jälkeen on elämää! Hauskaa lauantaita sinne just sulle!

Aina, kun sairastan jonkun itselleni uuden taudin, googletan malttamattomana kaiken kyseisestä sairaudesta. Haluaisin löytää toipumiskertomuksia, jotta tietäisi onko oma paraneminen sellaista kuin pitääkin. Korvatulehduksesta löytyy paljon tarinoita netistä, mutta aivotärähdyksestä ei löydy kuin potilasohjeita ja aivovamma-artikkeleita.

Useimmista lähteistä tuli vastaan se, että aivotärähdyksen jälkeen täytyy levätä muutama päivä. Töihin voi palata jo parin päivän päästä, mutta autoa ei kannata ajaa ennen kuin on muuten oireeton. Yhden artikkelin löysin viime vuodelta, jossa kehoitettiin lähtemään liikenteeseen aika pian aivotärähdyksen jälkeen, siis lähinnä harrastamaan kevyitä kävelylenkkejä. Samaa sanoi ystäväni, joka koki myös aivotärähdyksen kuluneen puolen vuoden aikana. Liikunta ja kotona touhuaminen laittaa litkut liikenteeseen kehosta ja sitä kautta paranemista alkaa tapahtua.

Itseltäni meni tasapaino ihan rikki kaatumisen jäljiltä. En pystynyt kävelemään ulkona enkä kaupassa ilman miehen tukea ensimmäisinä päivinä enkä vielä edes kolmantena tai neljäntenä päivänä. Vasta viidentenä pysyin kaupassa pystyssä ihan itse. Silloin tajusin nilkkojen ja polvien välisen yhteyden olevan poikki ja kotona lämmittelin niveliä muutamaan eri otteeseen pyörittelemällä niitä.

Seuraavana päivänä nilkat ja polvet toimivat, mutta polvien ja lantion välinen yhteys oli yhtä pökkelö kuin nilkkojen ja polvien edellisenä päivänä. Niinpä seuraavaksi laitoin lantioon vähän liikettä ja sain senkin takaisin seitsemäntenä päivänä.

Kävelin joka päivä kaatumisen jälkeen. Niinäkin päivinä, kun olisi pitänyt levätä, kävelin vähintään lääkärissä käymään. Yritin olla pystyssä kotona niin paljon kuin pystyin. Raumalla käytiin kahdella lyhyellä kävelylenkillä ja keskiviikkona pyörittiin kaupoissa 6 tuntia.

En tiedä olisiko pitänyt levätä enemmän, mutta toistaiseksi edelleen kaikki on mennyt ihan hyvin. Eilen ajoin autoa ja olin töissä. Silmät ja pää ärtyivät, mutta eipä siinä nyt oikein auta. Väsynyt olin, mutta se johtuu lähinnä lyhyistä yöunista ja siitä, että päätin lopettaa kahvin juomisen tässä nyt samalla. En kokonaan, mutta lähes.

Aivotärähdyksestä paranee oireettomaksi 7-10 päivässä ja minulla on 10. päivä tänään. Täytyy toivoa, ettei tästä kaatumisesta jää mitään hermokipumuistoja, sillä olisi kiva tehdä töitä ja muutenkin elää ilman särkyjä.

Edelleen toivon myös, että te pysytte pystyssä, sillä aivotärähdys on ihan perseestä. Älkää hankkiko sellaista.