Kulunut vuosi on ollut tapahtumarikas ihan loppuun asti. Kaikki alkoi heti tammikuussa aikamoisella rytinällä eikä se siitä tainnut hiljentyä vasta kuin syksyllä hetkeksi. Henkinen kasvu on ollut suurta ja jollain tapaa etenkin keväällä teemana oli paluu juurille. Kevään jälkeen on tuntunut siltä, että olen kotona omassa elämässäni ja ylipäätään oikealla tiellä.

Tässä muutamia parhaita asioita tältä vuodelta:

Vuoden parhaat kosmetiikkatuotteet ovat olleet Helena Rubinsteinin ripsarit (tämä), Burt’s Bees jalkavoide ja ACOn kasvovoide. Yritin ennen syksyn Hulluja Päiviä kitkutella eri ripsareilla, mutta ei siitä mitään tullut. Helena Rubinsteinia parempaa en löytänyt ja päätinkin sitten lopettaa haaveilun. Ostan tästä lähtien joka kerta Hullareilta tarpeeksi monta ripsaria, joilla pärjään useamman kuukauden.

Vuoden parhaita vaate- ja kenkäostoksia en taida tähän edes listata, sillä juuri eilen poikaystävälle kitkapohjakenkien ostamisen jälkeen totesin, että tällaisesta tarpeeseen ostamisesta tulee paljon parempi mieli kuin mistään muusta. Samalla katselin, kun Vilan alerekit notkuivat neuleita ja mietin kuinka omaan vaatekaappiini ei mahtuisi vaatekaupoista tällä hetkellä yhtään mitään uutta. Vuonna 2019 ajattelin ostaa vielä vähemmän uusia vaatteita kuin tänä vuonna.

Vuoden paras päätös taisi koskea ihmissuhteita. Vuosi 2018 on se vuosi, kun minä ymmärsin, mitä on ystävyys ja rakkaus. Varsinkin jälkimmäisen voima on käsittämätön. Jokaisen ihmisen pitäisi saada jakaa arki jonkun ihanan kanssa. Parhaassa parisuhteessa kyse on kumppanuudesta ♥

Vuoden parasta suklaata on ehdottomasti Fazerin vadelmajogurtti.

Vuoden parasta teetä on vaikea valita, sillä kaikki tee on hyvää.

Vuoden paras instastoori voisi olla Jere Jääskeläisen Sopuraha-stoori ? Vilman ja Laurin stoorit aiemmin olivat myös ihan parasta somesisältöä.

Vuoden paras kirja oli Aki Hintsa -Voittamisen anatomia. Se opetti, että hyvinvointi on edellytys menestykselle.

Vuoden parhaita päiviä on ollut monia. Yksi parhaista oli 23.1., kun olin töissä niin kuin maani myynyt. Sitten sattui yksi asiakas siihen ja sen seurauksena sain soittaa miehelle, josta myöhemmin keväällä tuli poikaystäväni. Hupsis! Me tiedettiin toisemme intternetistä ja vaikka olimme töissä samassa yrityksessä, emme olleet koskaan nähneet töissä. Soitin hänelle ja tiedättekö mitä hän kysyi heti sen jälkeen, kun olin esitellyt itseni? ”Miksi sä mulle soitat” ?

Vuoden paras harrastus on ollut lenkkeily. Etenkin metsälenkit, ai että ♥ Rakastan sitä hiljaisuutta ja verenpaineen laskua.

Enää pari päivää tätä vuotta. Saa nähdä tuovatko ne mukanaan jotain sellaista, mikä kuuluisi tälle listalle vai saanko elää aivotärähdyksen jälkeen edes hetken taas ihan normaalia erittäin tasaista arkea. Huomaa varmaan kumman perään olen enemmän.

Tuntuu hämmentävältä ajatella oman olemuksen olevan 10 kiloa pienempi kuin vuosi sitten. On kerrankin saanut jotain aikaiseksi vuoden aikana eikä laihduttaminen ole jäänyt vain haaveeksi, kuten aina yleensä.

Huono olen ollut ottamaan vertauskuvia, mutta tässä nyt yksi sellainen. Vasemman puoleinen kuva on otettu ihan tammikuun alussa kahvakuulatunnin jälkeen ja oikean puoleinen tämän kuun alussa kävelylenkin jälkeen.

Tammikuussa minulla ei ollut mitään suurta suunnitelmaa. Olen laihduttanut elämästäni niin monta vuotta, etten enää oikein jaksa mitään dieettiajattelua enkä mitään muutakaan. Eniten olin toivonut, että laihtuisin vain muun elämän ohella, sillä tavalla helposti ja huomaamatta.

Toive kuulostaa ehkä hassulta, mutta nyt kun kulunutta vuotta ajattelee, juuri noin olen oikeastaan onnistunut kaikki 10 kiloa pudottamaan. Ehkä myös siksi laihdutustulokseni vuodessa on ”vain” -10 kg eikä -20 kg. Hitaasti halusin laihtua, jotta pääni pysyy mukana muutoksessa. I love me -messuilla tavattu Antioksidanttiklinikan lääkäri myös vahvisti ajatukseni hitaasti laihtumisesta, sillä rasvakerroksen huvetessa vapautuu esimerkiksi kemikaaleja verenkiertoon enkä todellakaan halua kuormittaa kehoani yhtään enempää. Onhan kaikki muutos muutenkin aina uutta työstettävää sille.

Tiesin silti, etten voi laihtua, jos teen kaiken aina samaten kuin ennenkin. Oli pakko muuttaa jotain. Aloitin omasta mielestäni suurimmasta ongelmastani: suklaasta. Rajoitin suklaan kuluttamista siten, etten saanut ostaa kaupasta kokonaisia levyjä ollenkaan. Kun tätä kikkailua oli takana reilu kuukausi, universumi ja maailma tulivat mukaan peliin ja auttoivat laihtumishommaani influenssalla.

Laihtumismetodini vuonna 2018: influenssa, järjetön koivuallergia ja yliherkistyminen useille syötäville asioille sekä nyt viimeisimpänä aivotärähdys. En suosittele kokeilemaan näitä kotona. Tai missään.

Koivuallergia aiheutti sen, etten syönyt suklaata enää ollenkaan, sillä se lisää histamiinia kehossa enkä halunnut sitä. Koko syksy on mennyt hyvin vähällä sokerin syömisellä. Silti pelkkä sokerin vähentäminen ei ole avain onneen vaan tässä on mennyt ruokatottumukset myös uusiksi niin, että syön päivässä kaksi lämmintä ateriaa ja kolmen tunnin välein noin muutenkin päivän aikana. On pakko syödä, jos haluaa pitää aineenvaihdunnan toiminnassa.

Liikunta kuuluu myös arkiohjelmaan vaihtelevissa määrin. Keväällä, kesällä ja syksyllä käytiin aika paljon metsissä lenkkeilemässä. Vähitellen olen alkanut kaivata myös lihaskunnon parantamista, mutta se on nyt hetken katkolla, kunnes saan pääni taas kuntoon. Joogaa ei olla harrastettu hetkeen, mutta sitäkin kaipaan kyllä. Tuntuu hyvältä kokonaisuudelta ulkoilla, huoltaa kehoa joogalla ja rääkätä välillä itseään lihaskuntohommilla.

Täytyy toivoa, etten ensi vuonna loukkaa itseäni mitenkään ja voin keskittyä treenaamiseen kunnolla. Luulen laihtumisen kannalta kaikista tärkeintä olevan ylös sohvalta pääseminen ja kiinni liikunnasta saaminen niin kovin, ettei pysty elämään arkea liikkumatta. Silloin laihtuminen muuttuu toissijaiseksi projektiksi, joka tulee siinä sivussa. Itse en ainakaan enää pitkään ole ajatellut laihtumista ulkonäkökeskeisyyden kautta vaan tykkään siitä, kun pystyn kävelemään ylämäkiä hengästymättä kuin pieni possu.

Seuraava tavoitteeni on päästä lievän ylipainon puolelle ja siihen on matkaa nyt 2 kg. Seuraava laihdutusaiheinen postaus tulee sitten, kun olen tuon saavuttanut. Te, jotka aloitatte uuden elämän taas tammikuussa, päättäkää muuttaa joku pieni juttu arkielämässänne sellaiseksi, jonka voitte pitää läpi loppuelämän. Vain siten voitte saavuttaa pysyviä tuloksia.