↣ Mulla olisi ollut tällä viikolla mahdollisuus lähteä Helsinkiin kahteen jalkapalloaiheiseen tapahtumaan, mutta jäin kotiin. Toisesta olin ajatellut jo aikaa sitten, etten taida tänä vuonna lähteä näyttäytymään ja toiseen taas tuli kutsu vasta viikko sitten, mikä oli hieman lyhyt aika siinä mielessä, että olisi ollut kiva yrittää järjestää yöpymispaikka jotenkin suhteellisen halvalla. Harmittaa vähän, kun kaikki jalkapalloaiheinen sisältö tänne blogiin ja somekanaviin kelpaisi kyllä.

↣ Olisi ollut myös mahdollista lähteä Ruotsiin futiksen perässä, mutta senkin skippasin. Joku päivä mä lähden vielä, lupaan.

↣ Pohdittiin poikaystävän kanssa pitäisikö alkaa tehdä lounaseväät töihin itse. Kun työpaikkaruokalan ruoka on tosi suolaista ja toisaalta myös kallista. Ahdistun liiasta suolasta, sillä en ole tottunut yhtään käyttämään suolaa enkä todellakaan kaipaa sitä. Saan verenpaineeni nostettua muutenkin ihan pelkällä kofeiinilla ja ylipainolla, joten haluaisin edes suolan pitää minimissä. Niinpä siis alan syömään eväitä töissä, pois lukien torstaiset hernekeitot.

↣ Eilen oli kotitreenipäivä ja mun treeniksi valikoitui käsiosasto. Tein vartin rykäisyn Yogaiasta ja hassua kyllä, se varttikin riitti. Noinkin lyhyestä treenistä tulee tosi hyvä olo ja saa kyllä lihakset jumiin ihan yhtälailla kuin olisi treenannut enemmänkin. Ei siis se määrä vaan laatu, varsinkin treenissä.

↣ Paras välipala töihin on marjat ja jogurtti. Marjoja illalla pakasterasian pohjalle, rasia jääkaappiin, aamulla päälle jogurttia ja mukaan töihin. Helppoa, nopeaa ja näppärää. Näin tulee syötyä marjoja joka päivä.

↣ Joudun todennäköisesti siirtymään mun Curly Girl Methodin noudatuksessa shampoopesuihin. Kun pesen hoitoaineella, ei mene kuin päivä ja tukka on ihan ylipaskanen. En kestä sellaista.

↣ Lakkasin kynnet alkuviikosta (vai sunnuntaina?) väriä vaihtavalla Ruby Wing -lakalla. Lakka sai ihmetystä osakseen instassa muutamilta, joten tässä linkki lakkaan, joka on aika vastaava kuin minun käyttämäni. Väriä vaihtavat lakat ovat aika hauskoja.

Viime vuosi jalkapallon kuvaamisen suhteen oli omalta osaltani milloin mistäkin syystä hieman vaisumpi kuin aiemmat. Yksi suurimmista syistä on ollut eri kamera kuin ennen, vähän vanhempaa mallia ja tekniikkaa edustava Canonin 5D Mark 2. Täyskennoon on täytynyt totutella reilu vuosi ja nyt alan saada siitä vähän jopa jo kiinni. Se ei tunnu enää ihan niin vieraalta. Viimeinenkin lukko taisi loksahtaa auki viime lauantaina, kun kävin kuvaamassa hetken verran naisten harkkamatsia Kupittaalla (tän postauksen kuvat ovat eiliseltä).

Poikaystäväni oli mukana tietysti taas ja tuli siinä sitten sanottua ääneen siitä, kun usein kameroita myydään sarjatulinopeus yhtenä valttina. Tarkoitan siis sitä, kun 70D ottaa jotain 7 kuvaa sekunnissa ja tämä minun nykyinen runkoni vain 3,5 kuvaa sekunnissa. Uusissa rungoissa alkaa olla reilusti yli 10 kuvaa sekunnissa rätätätäasetus. Minähän en siis ole nykyrungon kanssa sarjatulittanut ollenkaan. 70D:n jälkeen 3,5 kuvaa sekunnissa tuntui alunperin niin saaterin hitaalta, että jätin käyttämättä kokonaan. Ihan hyvin kuvia saa ilmankin, mutta nyt alkaa kyllä jo ikävä iskeä kunnon sarjatulivauhtia. Niinpä siinä sitten päätin painaa nappulan pohjaan ja yrittää ottaa edes ne 3 kuvaa jokaisesta tilanteesta. Ja voi pojat kuulkaa kuinka hyvältä se tuntui! Se tuntui siltä, miltä jalkapallon valokuvaamisen kuuluukin tuntua, ihan parhaalta!

Fiilistelin vielä eilenkin sitä kuinka paljon tykkään jalkapallon valokuvaamisesta. Siitä, kun saan pyydystää tilanteita ja hetkiä kentältä. Ja siitä, kun kamera antaa mahdollisuuden saada sen parhaan kuvan yhdestä tietystä tilanteesta.

Tiedän tarvitsevani uuden rungon, mutta kyllä minä vielä vanhallakin pärjään. Toivottavasti tästä futiskuvauskaudesta tulee paras ikinä!