Arkiruokaa: fetapinaattipiirakka
0Olen tainnut kuukauden sisään leipaista noin 3-4 piirakkaa. Pari mustikkapiirakkaa, pinaattifetapiirakan ja viimeksi omenapiirakan. Instagramin puolella pyydettiin tuohon suolaiseen piirakkaan ohjetta, joka tulee tässä:
Pohja:
100 g voita
2 dl vehnäjauhoja
2 rkl vettä
1/4 tl suolaa
Täyte:
200 g fetajuustoa
paketti babypinaattia (70 g ehkä)
kirsikkatomaattia
2 dl ruokakermaa
2 munaa
mustapippuria
Päälle:
juustoraastetta
Nypi voi ja jauhot sekaisin. Lisää kylmä vesi ja suola. Sekoita taikina tasaiseksi. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
Murusta feta ja pilko kirsikkatomaatit. Sekoita täytteen kaikki aineet sekaisin ja ripottele päälle juustoraastetta. Paista 225 asteessa 30 minuuttia (seuraa, ettei ainakaan pala).
Tämän piirakan perään kyseltiin töissä niin paljon, että olisi pitänyt tehdä sinne oma, jotta kaikki halukkaat olisivat saaneet maistaa. Hyvää oli, etenkin seuraavana päivänä.
Hossa
Havahduin viikko sitten ajan kulumiseen ja siihen, etten ole postannut vieläkään kaikkea meidän kesälomareissulta, josta alkaa jo olla ikuisuus. Muutama juttu on vielä jäljellä ennen kuin pääsen bloggausaiheissa eteenpäin, vaikka mikäpä kiire tässä, kun muutenkaan ei ole viime aikoina ollut kovin kiire postailla. Pari kertaa viikossa on tuntunut ihan hyvältä viikkotahdilta. Arkena on niin paljon kaikkea, mitä haluan ehtiä tekemään, vaikka kyllä minä tykkään tästä kirjoittamisestakin. Tässä postauksessa tosin kuvat saavat olla se pääasia. Nämä ovat Hossasta, Ölökyn ylityksen jälkeen.
En ehtinyt mennä uimaan, kun valtavat ukkospilvet vyöryivät Kuusamosta päin meitä kohti. Puoli tuntia kuuntelimme jyrinää ja bongailimme salamointia sekä ehkä yhden trombinkin, mutta ikinä myrsky ei tullut kunnolla päälle asti. Sen mentyä ohi lähdimme vielä ajelemaan valokuvaaminen mielessä, mutta eihän siitä mitään tullut, kun kaikki Venäjänkin hyttyset olivat välittömästi kimpussa. Seuraavassa kuvassa ukkospilvet olivat jo painuneet jonnekin Venäjän puolelle.
Tämä viimeinen kuva on jälleen meidän mökin takapihalta eikä siis osoita Venäjän suuntaan. Menimme suhteellisen ajoissa nukkumaan, koska olimme hieman väsyneitä monen tunnin patikoinnin jäljiltä ja asumus piti luovuttaa jo aikaisin aamulla. Oli myös edessä pitkä ajomatka halki Suomen Etelä-Pohjanmaalle, joten uni maistui siihen väliin.
Hossassa olisi voinut viipyä pitempäänkin ja mennä seuraavina päivinä patikoimaan lisää kansallispuistoon, mutta sitten olisi kannattanut varata jokin mökki jo ennakkoon. Oli juhannusviikko, joten paikat olivat jo valmiiksi täynnä. Niinpä me olimme olimme vain kaksi yötä ennen kuin jatkoimme matkaa Vimpeliin.